Ravitsemus ja työkyky sekä hyvinvointi työssä

Johdanto

Uusimmassa työterveyshuoltolaissa korostuu ennaltaehkäisevän toiminnan merkitys, mikä on haaste työterveyshuollolle kehittää toimintatapojaan ja tunnistaa paremmin ne ryhmät, joiden ohjaus ja neuvonta edistää heidän työkykyään ja vähentää sairastavuutta. Elintavoilla on merkitystä päivittäisen ja pitkäaikaisen työkyvyn kannalta. Terveyttä heikentävät elintavat ovat yleisiä jo kolmikymppisten keskuudessa. Sellaisia henkilöitä, jotka olivat normaalipainoisia, eivät tupakoineet, harrastivat säännöllisesti liikuntaa ja käyttivät alkoholia enintään kohtuullisesti, oli vain 9 % pohjois-Suomessa vuonna 1966 syntyneistä 31-vuotiaana. Nuorten työntekijöiden terveyskäyttäytymisen selvittäminen on hyvä sisällyttää työterveyshuollon toimintoihin. Tätä tukee myös se havainto, että terveelliset elintavat olivat yleisempiä niillä 31-vuotiailla miehillä, jotka kokivat saaneensa henkistä tukea työterveyshuollosta.

Tässä artikkelissa esittelen pääasiassa joitain Pohjois-Suomessa vuonna 1966 syntyneiden hyvinvointi- ja terveystutkimusohjelman 31-vuotistutkimuksen tuloksia liittyen elintapoihin ja ravitsemukseen. Tämä tutkimushanke käynnistettiin jo 1965 ja siihen kuuluvat ne henkilöt, joiden äidit asuivat Oulun tai Lapin lääneissä ja joiden lapsen/lasten laskettu syntymäaika oli vuonna 1966. Kohorttiin syntyi noin 12 300 lasta, joista noin 11500 oli elossa 31-vuotiaana. Tuolloin tutkimuksessa kerättiin tietoja postikyselyllä ja edelleen Pohjois-Suomessa ja pääkaupunkiseudulla asuneet kutsuttiin terveystutkimukseen.

Stressinhallintakeinot ja muut voimavarat epäterveellisten tapojen taustalla?

Yksilön psyykkiset voimavarat kuten stressin hallintakeinot, optimistinen tulevaisuudenasenne ja sosiaalisen tuen käyttö liittyvät työssä jaksamisen ja hyvinvoinnin ohella myös elintapoihin. Sellaiset 31-vuotiaat henkilöt, jotka ilmoittivat usein koettaneensa lievittää stressaantunutta oloaan syömällä tai juomalla, söivät useammin ns. roskaruokaa, kuten hampurilaisia, pitsaa, suklaata, ja käyttivät enemmän alkoholia. Näiden ruokien päivittäinen tai lähes päivittäinen syöminen vie tilaa terveellisemmiltä ruoilta ja köyhdyttää mm. ruokavalion kuitu- ja vitamiinipitoisuutta, mutta takaa runsaan energian saannin. Stressisyöminen ja –juominen saattaakin olla painonhallintaongelmien taustalla. Tällaista käyttäytymistä ennustavia tekijöitä olivat miehillä alhaisen ammatillisen koulutuksen ohella akateemisen loppututkinnon suorittaneisuus, eronneisuus/naimattomuus ja työttömyyspainotteinen työhistoria, naisilla alhaisen ammatillisen koulutuksen lisäksi vähäinen koetun henkisen tuen saanti. Aktiivisten, ongelmia ratkovien stressinhallintakeinojen harjoittaminen olisikin hyvä kuulua esimerkiksi painonhallintaryhmien ohjelmaan. Tutkimuksemme osoitti myös, että jo varsin yksinkertaisella kysymyksellä – koetatko helpottaa stressaantunutta oloasi syömällä tai juomalla – auttaa tunnistamaan tällaiset henkilöt.

Optimismitien ruokavalion havaittiin olevan useammin terveellinen kuin pessimistien. Pessimistit käyttävät enemmän alkoholia ja tupakoivat useammin kuin optimistit. Optimistinen asennoituminen auttanee käyttäytymisen muutostavoitteiden saavuttamisessa. Toisaalta ohjaajan on hyvä auttaa asiakastaan asettamaan realistisia tavoitteita, joiden saavuttamisessa onnistuu ja onnistumisen kokemukset todennäköisesti vaikuttavat myönteisesti optimismiin.

Sosiaalisen tuen itsenäistä yhteyttä terveyskäyttäytymiseen selvittäneissä tutkimuksissa on havaittu runsaan sosiaalisen tuen liittyvän fyysiseen aktiivisuuteen. Alkoholin käyttö liittyy usein sosiaalisiin tilanteisiin, mutta kuitenkin vähän sosiaalista tukea saaneiden on todettu lisäävän alkoholin käyttöä ja tupakointia stressaavina ajanjaksoina. Myös työstressi voi lisätä alkoholin käyttöä. Epäterveellisten elintapojen kasautumiseen liittyi miehillä se, ettei saanut tai halunnut työterveyshuollon henkistä tukea. Tämä asettaakin haasteita siihen miten terveysneuvontaa toteutetaan: haastavatko ohjausmenetelmät innostumaan asiasta ja tekemään muutoksia käyttäytymisessä?

Yksilön psyykkisten voimavarojen ohella koulutus ja elämäntilanne vaikuttavat voimakkaasti elintapoihin, kuten mm. liikkumisaktiivisuuteen ja ruokavalintojen terveellisyyteen. Liikunnallisesti passiivisempia ovat vähiten koulutetut työtekijät ja ne, joilla on perheessä pieniä lapsia tai jotka työskentelevät yrittäjinä. Vähäinen koulutus, työttömyyspainotteinen työhistoria ja miehillä se ettei ollut naimisissa tai avoliitossa liittyi säännöllisen tupakoinnin ohella epäterveellisiin ruokavalintoihin. Tupakoivien ruokavalion on useissa tutkimuksissa todettu olevan epäterveellisempi. Esimerkiksi tupakoivat syövät kasviksia vähemmän, vaikka he erityisesti tarvitsisivat näiden ruokien sisältämiä antioksidantteja suojaamaan elimistöään tupakoinnin haitallisilta vaikutuksilta. Tupakointiin liittyy usein myös runsas alkoholinkäyttö osana tupakoivien yleisempää elämäntyyliä. Mahdollisesti pienikin muutos terveellisempään suuntaan saattaisi edistää heidän terveyttään merkittävästi?

Työssä jaksamiseen panostaminen edistää myös terveyttä tukevia elintapoja

Nuorten aikuisten työssä jaksamisraporttimme mukaan terveelliset elintavat olivat yhteydessä hyvään työssä jaksamiseen. Toisaalta huonoon työssä jaksamiseen liittyi useiden epäterveellisten elintapojen kasautuminen. Todennäköisesti vaikuttamalla elintapoihin voidaan edistää työssä jaksamista. Toisaalta vaikuttamalla psyykkistä jaksamista parantaviin tekijöihin voidaan edistää terveiden elintapojen ylläpitämistä tai tapojen muuttamista terveellisemmiksi. Jaksamisongelmien yhteydessä on syytä kiinnittää myös terveyskäyttäytymiseen huomiota. Vastaavasti, jos työyhteisössä on useita tai yksittäisiä henkilöitä, joilla on elämäntapaongelmia, on tärkeä kiinnittää huomiota myös työssä jaksamiseen.

Työaikainen ruokailu on osa työkykyä ylläpitävää ja edistävää toimintaa

Työpaikkaruokaloiden ateria toimivat mallina terveellisistä ruokavalinnoista ja vaikuttavat asiakkaidensa ruoka- ja makumieltymyksiin, ja tarjolla olevat kasvissalaatit monipuolistavat ruokavaliota. Työpaikkaruokaloiden käyttö liittyi useammin suositusten mukaiseen ruokavalion toteutumiseen, parempaan painon hallintaan ja sydäntautien riskitekijöiden myönteiseen kehitykseen kuin se, että jätti lounaan syömättä. Ravinnon saannin ohella lepo ja virkistyminen, työstä irtaantuminen ja muiden ihmisten tapaaminen ovat tärkeitä ruokailun ja ruokataukojen merkityksiä (Rauhala ym 1983, Lahtinen ym 1991), joilla on merkitystä työssä jaksamiseen ja psyykkiseen työkykyyn. Ruokailu yhdessä työkavereiden kanssa voi vaikuttaa työyhteisön ilmapiiriin ja toimivuuteen sekä työpaikassa viihtymiseen. Työterveyshuolto voi yhdessä työpaikkaruokalan järjestäjien kanssa järjestää työkykyä edistäviä teemapäiviä ja hankkeita.

Vuorotyöntekijöiden elintavat

Koska vuorotyöhön liittyy suurentunut vaara monien terveysongelmien osalta, terveellisten elintapojen edistäminen heidän keskuudessaan on erityisen tärkeää. Sydän- ja verisuonitautien riskitekijöihin vaikuttamisen ohella elintapojen ja ravitsemuksen keinoin voidaan vaikuttaa vireyteen ja pyrkiä vähentämään väsymystä takaamalla riittävä ja laadultaan mahdollisimman hyvä uni. Vireyden ylläpitäminen on tärkeää sekä työturvallisuuden että taloudellisuuden vuoksi. Ruokavalinnoilla voidaan myös osittain helpottaa vuorotyöntekijöille tyypillisiä vatsavaivoja, kuten närästystä, ummetusta ja ilmavaivoja.

Ravitsemustekijät työkyvyttömyyttä ennenaikaisesti aiheuttavien sairauksien ehkäisyssä

Keskeiset enneaikaista työkyvyttömyyttä aiheuttavat sairausryhmät ovat mielenterveyden häiriöt (mm. depressio), tuki- ja liikuntaelinten sairaudet sekä sydän- ja verisuonitaudit. Sydän- ja verisuonitautien merkitys suurenee vanhemmissa ikäryhmissä kun taas depressio on tärkeä työkyvyttömyyden syy nuorilla työikäisillä.

Suomalaisten keskeisiä elintapapulmia ovat lihavuuden yleistyminen kulutukseen nähden liiallisen energiansaannin seurauksena ja alkoholin tasaisesti lisääntyvä käyttö. Erityisesti nuorten naisten ruokavalion laatua heikentää runsas sokeripitoisten elintarvikkeiden kulutus. Kun ruokavalio sisältää paljon sokeria, ei vitamiinien saannin kannalta keskeisiä ruokia ole ja näin terveyttä suojaavien ravintotekijöiden saanti on vähäistä. Esimerkiksi antioksidantit suojaavat haitallisilta hapettumisreaktioilta. Parhaillaan tutkitaan mm. antioksidanttien merkitystä kuulon suojaamisessa melualtistuksessa.

Pystyykö hyvän ravitsemustilan omaava elimistö suojautumaan masennukselta?

Ravitsemuksen ja masennuksen välisiä yhteyksiä on tutkittu melko vähän. Masennusoireisiin yhteydessä olevia ravitsemustekijöitä ovat tutkimusten mukaan mm. kehon paino, alkoholin käyttö, kalaruokien syönti ja foolihapon saanti. Kuopiolaisen tutkimuksen mukaan masentuneet söivät lähes kaikkia elintarvikkeita harvemmin kuin terveet henkilöt, ja he eivät syöneet lämmintä ruokaa sisältäviä aterioita niin usein kuin terveet. Masennus voi johtaa yksipuolisempaan ruokavalioon, tai toisaalta huono ravitsemustila voi altistaa masennukselle muiden altisteiden kanssa.

Paino-ongelmien yhteydessä olisi syytä tarkastella myös mahdollista masennusoireiden hoidon tarvetta painon hallinnan onnistumisen edistämiseksi. Lihavuuden ja keskivartalolihavuuden on todettu olevan yhteydessä masennusoireisiin. Keskivartalolihavuuden ja masennusoireiden taustalla voi olla alkoholin runsasta käyttöä, mikä sinällään heikentää työkykyä ja voi aiheuttaa masennusta. Jo pienikin määrä alkoholia heikentää unen laatua, vaikka rentouttaisi ja siten auttaisi nukahtamista. Uni on tärkeää mielen palautumiselle päivän tapahtumista ja edellytys uuden oppimiselle ja luovuudelle sekä opitun säilömiselle pitkäkestoiseen muistiin. Riittämätön uni liittyy masennukseen.

Kalan rasvat sisältävät omega-3 –sarjan rasvahappoja, joiden vähäisen saannin on esitetty olevan yhteydessä masennuksen esiintyvyyteen. Se, että söi harvoin kalaruokia liittyi Pohjois-Suomessa vuonna 1966 syntyneiden masennusoireisiin 31-vuotiaana. Eri kaloja vaihtelevasti suositellaan syötävän 2-3 kertaa viikossa. Kalanrasvat vaikuttavat edullisesti myös veren hyytymistekijöihin ja seerumin triglyseridipitoisuuksiin. Omega-3 –sarjan rasvahappojen parhaita lähteitä ovat rasvaiset merikalat ja kalaöljyt, mutta niitä on myös kasviöljyissä, esimerkiksi rypsiöljyssä.

Foolihapon ja B12-vitamiinin puute saattaa saattaa olla altistava tekijä depressiolle. On myös esitetty että antidepressanttien huono vaste johtuisi potilaan heikosta folaattistatuksesta. Tällä hetkellä ei suositella valmisteena foolihappotäydennystä masennuksen yhteydessä. Foolihapon tärkeimpiä lähteitä ruokavaliossa ovat suomalaisilla ruisleipä, kasvikset, hedelmät ja marjat. Terveelliseen, suositusten mukaiseen ruokavalioon nämä ruoka-aineet tuoreena kuuluvat päivittäin, mieluiten useammilla aterioilla ja ne turvaavat riittävän foolihapon saannin. Kuitenkin kasviksia, hedelmiä ja marjoja päivittäin tai lähes päivittäin syöviä on liian vähän nuorissa työikäisissä ja selkeä tavoite on syödä kasviksia, hedelmiä ja marjoja vähintään puoli kiloa päivässä!

Tyypin 2 diabeteksen ehkäisy tärkeää

Keskivartalolihavuus on keskeinen riskitekijä metaboliselle oireyhtymälle ja tyypin 2 diabetekselle, jonka on ennustettu lisääntyvän lihavuuden yleistymisen myötä jopa 70%:a Suomessa seuraavan vuosikymmenen aikana. Keskivartalolihavuuden ennustekijöitä oli 31-vuotiailla miehillä erityisesti se, että nuoruudessa (14-vuotiaana) normaalipainoiset lihoivat ollen 31-vuotiaana liikapainoisia tai lihavia. Muita keskivartalolihavuuteen liittyneitä tekijöitä olivat runsaan alkoholin käytön ohella vähäinen liikunnan harrastaminen nuoruudesta aikuisuuteen ja epäterveellinen ruokavalio sekä alhainen ammatillinen koulutus. Epäterveellinen ruokavalio tarkoitti tässä sitä, ettei syönyt päivittäin tai lähes päivittäin hedelmiä, marjoja eikä tuoreita vihanneksia ja että söi päivittäin tai lähes päivittäin makkaraa. Alhainen ammatillinen koulutus saattaa liittyä stressiin. Jatkuva stressi aiheuttaa elimistössä hormonaalisia muutoksia, mm kortisolipitoisuus on koholla, minkä on todettu olevan yhteydessä keskivartalolihavuuteen.

Tyypin 2 diabeteksen suhteen yhden riskiryhmän muodostavat naiset, joilla on polykystisen ovariosyndrooman (PCO) tunnusmerkkejä. PCO on keskeinen lapsettomuutta aiheuttava oireyhtymä. Pohjois-Suomessa vuonna 1966 syntyneillä, 31-vuotiailla naisilla, jotka ilmoittivat että heillä on kuukautishäiriöitä ja haitallista, liiallista ihokarvojen kasvua, oli mm. testosteroni- ja LH-hormonien sekä insuliinin ja glukoosin pitoisuudet koholla, ja SHBG-hormonin pitoisuus pienentynyt. Lihavuus pahensi vielä tätä tilannetta. PCO-oireiden vaara oli lisääntynyt 31-vuotiailla naisilla, joilla oli aikuisuudessa keskivartalolihavuutta ja jotka olivat olleet normaalipainoisia nuoruudessa mutta lihoneet aikuisuuteen tai olivat liikapainoisia tai lihavia sekä nuorena että aikuisena. PCO-naisten ja muidenkin tyypin 2 diabeteksen suhteen riskiryhmäläisten (esim. suvussa diabetesta, heikentynyt glukoosinsieto, raskausajan diabetes ym) terveellisten elintapojen edistäminen ja lihavuuden ehkäisy on keskeistä.

Suomalaisten ravitsemushaasteista keskeinen tavoite on onnistunut painon hallinta. Liikapainoisilla (BMI >25.0 kg/m²)ja lihavilla (BMI>30.0 kg/m²) jo 10%:n laihtuminen korjaa aineenvaihdunnan poikkeavuuksia. Mikäli pysyvä laihdutus ei onnistu, on tärkeä ehkäistä ettei enää liho, ja saman aikaisesti muuttaa ruokavalion rasvojen laatu pehmeäksi ja lisätä ruokavaliossa kuitupitoisten ruokien käyttöä (ruisleipää ja muita täysjyväviljavalmisteita, kasviksia, hedelmiä ja marjoja sellaisenaan). Ruokavalion rasvojen laatua voi testata käyttäen Sydänliiton materiaalia (http://www.sydanliitto.fi/rasvatesti/). Ruokavalion kuitupitoisuuden voi arvioida kuitutestin avulla (http://www.leipatiedotus.fi/kuitutesti.asp). Sekä rasvan laatutesti että kuitutesti sopivat asiakasneuvontaan. Ne antavat myös vihjeitä millaisia muutoksia ruokavalioon kannattaa tehdä pyrkimyksessä kohti terveyttä tukevaa ruokavaliota. Ruokavalion hyvyyden arvioimisessa voi käyttää apuna ruokaympyrää (kuva 1).