Elintarvikkeiden terveysvaikutuksista
Elintarvikkeilla on monia terveyttä edistäviä vaikutuksia. Vaikka funktionaalisten elintarvikkeiden käsite on uusi ja EU:n lainsäädännössä määrittelemätön, terveyttä edistävät elintarvikkeet eivät ole uusi käsite. Tässä kirjoituksessa Hannu Mykkänen ja Seppo Salminen selventävät ytimekkäästi elintarvikkeiden terveysvaikutuksiin liittyviä käsitteitä ja tutkimuksen haasteita.
Ravitsemuksella tarkoitetaan kaikkia niitä toimintoja, joilla yksilö vastaanottaa ja käyttää hyväkseen elämää, kasvua ja lisääntymistä varten välttämättömän ravinnon. Ihminen syö ja juo päivittäin erilaisia ruokia, juomia, tai muita valmisteita kuten makeisia, jotka saadaan suoraan luonnosta tai joita on tuotettu teollisesti.
Tavanomaisten peruselintarvikkeiden lisäksi ruokavaliossa on vaihtelevasti erityis-elintarvikkeita, jotka joko koostumuksensa tai käyttötapansa puolesta poikkeavat peruselintarvikkeista. Tällaisia elintarvikkeita ovat mm. äidinmaidonkorvikkeet, lastenruoat, laihdutusvalmisteet, vähänatriumiset valmisteet, laktoosittomat tai vähälaktoosiset valmisteet, gluteiinittomat valmisteet, diabeetikoille tarkoitetut valmisteet ja urheilijoille tarkoitetut valmisteet. Niitä käyttävät henkilöt, joilla on imeytymis- tai aineenvaihdunta-häiriöitä tai henkilöt, jotka muuten (esim. fysiologisen tilansa vuoksi) hyötyvät tiettyjen aineiden saannista ja haluavat optimoida henkilökohtaista ravitsemustaan. Ravintolisät (jotka aiemmin määriteltiin lainsäädännössä erityisvalmisteina ja ravintoainevalmisteina) ovat suun kautta nautittavia pillereitä, kapseleita, puristeita tai uutteita. Niillä ei ole merkitystä energian lähteenä, mutta ne täydentävät ruokavaliota sisältämiensä ravintoaineiden tai muiden vaikuttavien aineiden vuoksi. Ravintolisiä ovat mm. vitamiini-, kivennäisaine- ja kuituvalmisteet sekä yrtti- ja valkosipulivalmisteet.
Ravitsemussuositusten tavoitteena on estää yksittäisten ravintoaineiden puutostiloja ja niistä johtuvia sairauksia ja ylläpitää terveyttä ja toimintakykyä. Ruokavalion ravitsemuksellinen laatu riippuu ruokavalion kokonaisuudesta, ei yksittäisestä elintarvikkeesta tai ravintotekijästä. Joillakin elintarvikkeilla saattaa kuitenkin olla vaikutuksia terveyteen ravitsemuksellisten ominaisuuksien lisäksi.
Terveysvaikutteiset elintarvikkeet
Ajatus elintarvikkeiden terveysvaikutuksista ei ole uusi. Sitrushedelmien keripukkia estävä vaikutus havaittiin ensiksi pitkillä merimatkoilla 1700-luvulla ja osoitettiin sittemmin todeksi kontrolloidussa ravintointerventiossa. Raudan ja anemian välisestä yhteydestä on ollut käytännön tietoa jo 1000-luvulla ja jodin vaikutukset struumaan on tunnettu 1800-luvulta lähtien. Nämä havainnot ovat olleet alkuna ajatukselle, että yksittäisillä tuotteilla voitaisiin vaikuttaa terveyden tilaan. Tällaisia elintarvikkeita kutsutaan nimellä funktionaaliset elintarvikkeet tai terveysvaikutteiset elintarvikkeet. Euroopan yhteisön tai Suomen kansallisen lainsäädäntö ei toistaiseksi ole määritellyt käsitettä funktionaalinen elintarvike, mutta eurooppalaisen elintarvikealan teollisuuden ja tutkijoiden konsensusryhmän esittämän määritelmän mukaan elintarvike on funktionaalinen, jos sen on tavanomaisten ravitsemuksellisten ominaisuuksien lisäksi osoitettu vaikuttavan myönteisesti elimistön yhteen tai useampaan toimintoon tavalla, joka edistää terveyttä ja hyvinvointia ja/tai vähentää sairauden riskiä. Japanissa funktionaalisia elintarvikkeita on ollut virallisestikin tarjolla jo 1980-luvun lopulta alkaen, ja sikäläinen sosiaali- ja terveysministeriö on vuonna 1991 määritellyt funktionaaliset elintarvikkeet elintarvikkeiksi, joilla on ravitsemuksellisten ominaisuuksien lisäksi myönteisiä vaikutuksia terveyteen, fyysiseen suorituskykyyn tai mielentilaan (foods for specified health use l. FOSHU). Ensimmäinen FOSHU-tuote, hypoallergeeninen riisi, hyväksyttiin Japanissa vuonna 1993, ja kymmenessä vuodessa FOSHU-hyväksynnän on saanut jo yli 200 tuotetta.
Nykykäsityksen mukaan funktionaalisen elintarvikkeen on oltava ruokaa, ei kapseli tai pilleri, ja sen terveysvaikutus on voitava osoittaa nautittaessa sitä tavallisina määrinä ja osana tavanomaista ruokavaliota eikä vain satunnaisesti. Myös elintarvikkeen turvallisuus päivittäisessä käytössä on taattava. Funktionaalinen elintarvike voi olla tavanomainen elintarvike tai elintarvike, johon on lisätty tai poistettu jokin komponentti tai muokattu yhtä tai useampaa komponenttia. Funktionaalisuus on aina osoitettava tieteellisissä tutkimuksissa, jos tuotteen markkinoinnissa halutaan käyttää hyväksi väitteitä ao. elintarvikkeen terveydellisistä vaikutuksista.
Terveysvaikutteisuuden kehittäminen elintarvikkeissa
Elintarvikkeiden terveysvaikutteisuuden lisäämisessä voidaan hyödyntää komponentteja, joilla voi olla vaikutusta spesifisiin elintoimintoihin tai yleiseen terveydentilaan. Esimerkiksi kuituja tai niiden fraktioita sisältävillä funktionaalisilla elintarvikkeilla voidaan vaikuttaa kolesteroliaineenvaihduntaan tai vähentää paksusuolisyövän riskiä. Taustalla on ajatus siitä, että kuitu lisää kolesterolin erittymistä ulosteisiin ja laimentaa syöpää aiheuttavien aineiden pitoisuuksia suolistossa. Kuitupitoiset tuotteet nopeuttavat myös ruokasulan kulkeutumista suolistossa ja siten niiden käytöllä voidaan estää ummetusta. Kuitu myös lisää kylläisyyden tunnetta ja siten vähentää nautitun ruoan määrää, millä voi olla lihavuutta vähentävä vaikutus.
Probioottisia maitohappobakteereja sisältävillä tuotteilla ja oligosakkarideja sisältävillä valmisteilla pyritään puolestaan vaikuttamaan suolistomikrobiston koostumukseen ja sitä kautta erilaisiin suoliston tulehdustiloihin ja -oireisiin sekä suolistosairauksiin. Kasvien fenolisten yhdisteiden on eläinkokeissa todettu omaavan antioksidanttisia ja antikarsinogeenisia vaikutuksia. Tämän seurauksena on kiinnostuttu myös niiden merkityksestä ihmisen ravinnossa ja mahdollisesta käytöstä antioksidantteina funktionaalisissa elintarvikkeissa.
Terveysvaikutteiset elintarvikkeet voivat olla tavanomaisia elintarvikkeita, esim. runsaasti kuitua sisältävät viljatuotteet, edellytyksellä, että niillä on osoitettu positiivisia vaikutuksia joihinkin elintoimintoihin tai sairauksien riskitekijöihin. Toisaalta elintarvikkeesta voidaan tehdä funktionaalinen poistamalla siitä haitallinen komponentti (esim. hypoallergeeninen riisi) tai lisäämällä tuotteessa luonnostaan esiintyvän, terveyteen positiivisesti vaikuttavan ravintoaineen määrää tai hyväksikäytettävyyttä (esim. vitamiinit, kivennäisaineet ja niiden hyväksikäytettävyyteen vaikuttavat tekijät). Funktionaalinen elintarvike voidaan valmistaa myös lisäämällä tuotteeseen vaikuttava ainesosa, jota siinä ei ole luonnostaan (esim. probiootit), tai korvaamalla jokin (haitallinen) ainesosa toisella (hyödyllisellä) ainesosalla (esim. rasva inuliinilla, sokeri ksylitolilla).
Suomalaisia terveysvaikutteisia elintarvikkeita
Suomalaisessa elintarviketarjonnassa on useita tuotteita, jotka on kehitetty tavoitteena vaikuttaa spesifisesti yhteen tai useampaan elintoimintoon ja vähentävät jonkun sairauden riskiä. Tällaisina tuotteina pidetään mm. ksylitolia sisältävää täysksylitolipurukumia, jonka säännöllinen käyttö voi vähentää hammaskarieksen riskiä.
Probioottisia maitohappobakteereja sisältäviä hapanmaitotuotteita on kehitetty tavoitteena vaikuttaa ruoansulatuskanavan toimintaan ja terveyteen. Hypoteettisena mekanismina näille vaikutuksille on mm. bakteerien välinen kilpailu ruoansulatuskanavassa ja eri bakteerikantojen kyky erittää kilpailevien lajien kasvua estäviä aineita. Myös probioottien vaikutuksia immuunivasteeseen ja kykyä ehkäistä allergioita on tutkittu. Maitohappobakteerien ominaisuudet ovat kantakohtaisia, ja pienetkin kantaerot saattavat muuttaa näitä ominaisuuksia.
Useita kasvisteroleja sisältäviä tuotteita, lähinnä ravintorasvoja, on kehitetty veren kolesterolipitoisuuden alentamiseksi. Niiden vaikuttavina aineina on joko hydrattuja kasvistanoleja tai luonnostaan kasviksissa esiintyviä steroleja, jotka kilpailevat kolesterolin kanssa imeytymisestä ja siten laskevat seerumin kolesterolipitoisuutta. Kohonnut seerumin kolesterolipitoisuus on yksi sydän- ja verisuonitaudin riskitekijöistä, ja sitä voidaan alentaa myös vähentämällä tyydyttyneen rasvan määrää ruokavaliossa..
Vähäsuolaisilla elintarvikkeilla on pyritty vaikuttamaan suolan saantiin ja sitä kautta ehkäisemään kohonneen verenpaineen riskiä. Muitakin verenpaineeseen vaikuttavia tuotteita on kehitetty, joissa mekanismina on vaikuttaa verenpaineeseen mm. probioottimikrobien tuottamien bioaktiivisten peptidien avulla. Näitä peptidejä syntyy fermentaatiossa ja niiden verenpainetta alentavia ominaisuuksia on hyödynnetty mm hapanmaitotuotteiita kehitettäessä. Näiden tuotteiden esitetään vaikuttavan positiivisesti verenpaineen hallintaan.
Monilla perinteisesti suomalaiseen ruokavalioon kuuluvilla hiilihydraattien lähteillä (mm. ruisleipä ja kaurapuuro) voi olla merkitystä sokeri- ja rasva-aineenvaihdunnassa. Viimeaikaisissa tutkimuksissa on mm. ruisleivän käytön todettu vähentävän insuliinin tarvetta veren sokeritason säätelemiseksi terveillä koehenkilöillä. Ns. hitaasti imeytyvillä hiilihydraattien merkitystä tyypin 2 diabeteksen ehkäisyssä tutkitaan kiivaasti eri puolilla maailmaa.
Mihin tutkimus suuntaa funktionaalisia elintarvikkeita?
Ruoan perustarkoitus on taata riittävästi energiaa ja ravintoaineita sekä tuottaa mielihyvää syöjälleen. Ravitsemustutkimus on osoittanut, että ravintoaineiden lisäksi myös muilla ruoan sisältämillä yhdisteillä voi olla vaikutuksia terveyteen, aineenvaihduntaan ja elimistön toimintoihin. Kuluttajien kannalta suurin funktionaalisten elintarvikkeiden tuoteryhmä lienee jatkossakin niin kutsutut yleistä hyvinvointia lisäävät tuotteet. Näiden joukkoon kuuluvat esimerkiksi eri ruoansulatuskanavan toimintaan vaikuttavat valmisteet. Erittäin suuri tuoteryhmä on myös energia-aineenvaihduntaan vaikuttavat ja mahdollisesti suorituskykyä parantavat tuotteet, joiden kohderyhmänä ovat erityisesti nuoret. Näiden osalta todelliset terveyshyödyt ovat kuitenkin kyseenalaisia. Sydämen ja verisuonten hyvinvointia edistävien tuotteiden joukko lisääntyy mm. kuitupitoisilla tuotteilla ja levitteillä, joiden terveys-vaikutuksista on kertynyt viime vuosina vahvaa näyttöä. Terveyden edistäminen ja mahdollinen sairauksien riskin alentaminen elintarvikkeiden välityksellä on haasteellinen tavoite kaikkialla, missä väestön jatkuva lihominen lisää useiden kroonisten sairauksien riskiä.
Seppo Salminen, elintarvikekehityksen professori, Funktionaalisten elintarvikkeiden kehittämiskeskus, Turun yliopisto