Sydän ja ravinnon rasvat – laatu ratkaisee

Elintavat ja sydänsairauksien ehkäisy ja hoito

Sydänsairauksien ehkäisyssä korostetaan ensisijaisena toimenpiteenä elintapojen merkitystä eli suositusten mukaista ravintoa, päivittäistä liikuntaa, painonhallintaa ja tupakoimattomuutta. Sydänsairauksien hoidossa puolestaan painotetaan riskitekijöiden tehokasta hoitoa erityisesti suuren vaaran yksilöillä unohtamatta kuitenkaan elintapojen merkitystä hoidon kokonaisuudessa.

Oireiseen verisuonitautiin sairastuminen riippuu monen tekijän yhteisvaikutuksesta. Ateroskleroosi alkaa kehittyä jo lapsuudessa, mutta etenee vuosikymmeniä oireettomana - se on tyyppiesimerkki sairaudesta, jonka kulkuun voi vaikuttaa elintapoja muokkaamalla.

Runsas tyydyttyneen rasvan määrä ruokavaliossa on selkeästi yhteydessä suurentuneeseen seerumin kokonais- ja LDL-kolesterolipitoisuuteen. Tiedetään, että pitkään jatkuva suuri LDL-kolesterolipitoisuus seerumissa aiheuttaa kolesterolikertymien muodostumista verisuonten seinämiin. Kolesterolikertymät ovat yksi, mutta todennäköisesti tärkein, osasyy oireisen sepelvaltimotaudin taustatekijänä. Tiedetään myös, että mitä paremmin sydän ja verisuonet jaksavat, sitä paremmin myös aivotoiminta säilyy.

Tieteellisesti todistettua tehoa ravintoaineilla

Mittavat epidemiologiset tutkimukset ovat viitoittaneet tietä ruuan ja sepelvaltimotaudin syy-seuraussuhteiden selvittämiselle. Niiden lisäksi ruokavalion, ateroskleroosin ja koronaaritapahtumien välisestä yhteydestä on saatu tietoa sekä eläinmalleilla tehdyissä tutkimuksissa että kliinisissä interventiotutkimuksissa. On osoitettu, että kun veren kolesterolipitoisuutta vähennetään dieetin avulla, jo syntyneet ateroskleroosimuutokset vähenevät ja muutaman vuoden seuranta-aikana uusien infarktien määrä ja koronaarikuolleisuus ovat vähentyneet jopa kolmanneksella (mm. 1-4).

Rasvan laatu avainasemassa - tyydyttyneet ja tyydyttymättömät, kovat ja pehmeät rasvat

Ruuan sisältämästä rasvasta valtaosa on rasvahappoja triglyseridimuotoon pakattuina. Suomalaiset miehet syövät päivittäin noin 90 g ja naiset noin 60 g rasvaa joka vastaa noin 32-35 %:a energiansaannista (Taulukko 1). Rasvahappojen määrään nähden kolesterolia ruokavaliossa on vain vähän, miehillä noin 275 mg ja naisilla noin 190 mg päivässä (5). Elimistössä kiertävästä kolesterolista pääosa onkin endogeenisen synteesin tuottamaa; maksa syntetisoi päivittäin noin 1000 mg kolesterolia.

Rasvahapot jaotellaan niiden kemiallisen rakenteen mukaan tyydyttyneisiin sekä kerta- ja monityydyttymättömiin rasvahappoihin (Taulukko 2). Ruuan tyydyttyneet rasvahapot ovat voimakkaimmin kolesterolitasoa kohottava ravintotekijä; ne estävät maksan LDL -reseptorien toimintaa ja aiheuttavat sitä kautta kolesterolin kertymistä verenkiertoon. Tyydyttymättömät rasvahapot sen sijaan stimuloivat maksan LDL- reseptoreita ja sitä kautta lisäävät kolesterolin poistumista verenkierrosta.

Rasvan kokonaismäärän suhteen suomalainen ruokavalio onkin jo varsin mallikelpoinen (Taulukko 1). Sen sijaan rasvan laadussa on edelleen korjaamisen varaa. Ruokavaliomme sisältää edelleen liikaa tyydyttyneitä rasvahappoja: kun ravitsemussuositusten mukaan tyydyttynyttä eli kovaa rasvaa saisi olla vain kolmannes kokonaisrasvansaannista, nykyruokavaliomme sisältää sitä lähes 50 %. Finravinto 2002 –selvityksen mukaan tyydyttyneiden rasvojen ja kolesterolin pääasialliset lähteet suomalaisessa ruokavaliossa ovat eläinperäiset ravintorasvat, kuten rasvaiset maitotuotteat, liha ja lihavalmisteet, mutta myös kahvileivät, paistokset ja leivonnaiset tuovat varsin merkittävästi tyydyttyneitä rasvoja ruokavalioon.

Ruokavalion rasvan laadun tasapainottamiseksi tärkeää olisi muistaa huolehtia siitä, että päivittäiseen käyttöön valitaan ruokia, joissa olisi enemmän tyydyttymätöntä rasvaa. Sekä kerta- että monityydyttymättömien rasvahappojen parhaat lähteet ovat kasvirasvalevitteet, öljyt, pähkinät.

Kolesteroli hallintaan lisäämällä rasvaa ruokavalioon – näinkö?

Ruokavaliossa rasvan laadun muuttamista vaikeuttaa se, että kuluttajat eivät vielä riittävän hyvin tiedä, mitä pehmeät ja kovat rasvat ovat, mistä niitä saadaan ja miten suositeltavat muutokset toteutetaan käytännössä.

Rasvan käytön muutoksissa huomio saattaa kiinnittyä epäoleellisiin tai jopa vääriin ruoka-aineisiin. Valitettavan usein ruokavalion rasvan määrää pyritään vähentämään lopettamalla leivän päällä käytettävän rasvan ja öljypohjaisen salaattikastikkeen käyttö. Jos nämä jäävät ainoiksi toimenpiteiksi, rasvan määrä kylläkin pienenee ruokavaliossa, mutta rasvan laatu muuttuu selvästi epäedullisemmaksi eli tyydyttyneen rasvan suhteellinen osuus suurenee ja vaikutus kolesterolitasoon on väärän suuntainen.

Rasvan määrää vähennettäessä pitäisi pyrkiä karsimaan nimenomaan tyydyttynyttä rasvaa, eli vähentää rasvaisten maitovalmisteiden, mukaan lukien juuston, lihavalmisteiden sekä kovien ravintorasvojen kuten voin tai voi-kasviöljyseosten käyttöä. Lisäksi luonnostaan rasvattomien ja vähäenergiaisten ruoka-aineiden kuten kasvisten, marjojen, hedelmien, perunan ja täysjyväviljatuotteiden käytön lisääminen pienentää luonnostaan rasvan määrää ruokavaliossa vieden tilaa rasvaisemmilta elintarvikkeilta.

Rasvan laatu ruokavaliossa saadaan suosituksen mukaiseksi käyttämällä pehmeää kasviöljypohjaista margariinia tai kasvirasvalevitettä leivällä. Lisäksi salaattiannoksiin tulee käyttää öljypohjaista salaattikastiketta, muuten rasvan laadun saaminen suositellulle tasolle on vaikeaa. Esimerkiksi lähes 15% kuluttajista ei käytä leivän päällä mitään levitettä. Tällöin on melko varmaa, että ruokavalion kokonaisrasvan laatu jää huonoksi,kun kovan rasvan suhteellinen osuus on suuri – tällä on epäedullinen vaikutus veren rasva-arvoja ajatellen.

Essentiellit rasvahapot

Pehmeää rasvaa tarvitaan päivittäin, vaikka kolesterolin kanssa ei olisikaan ongelmaa. Pehmeät rasvat, kuten margariinit ja kasvirasvalevitteet, ovat rasvaliukoisten vitamiinien lisäksi tärkeitä välttämättömien linoli- ja alfalinoleeni-rasvahappojen lähteitä. Välttämättömiä rasvahappoja elimistö ei voi valmistaa itse, joten ne on saatava ruuasta.

Linolihappo on siis ihmiselle välttämätön rasvahappo eivätkä muut rasvahapot pysty korvaamaan sitä aineenvaihdunnassa. Se voi muuttua arakidonihapoksi, joka toimii eikosanoidien esiasteena. Eikosanoidit ovat hormonien kaltaisia yhdisteitä, joilla on useita tärkeitä fysiologisia tehtäviä mm. munuaisissa, verenkiertoelimistössä, ruoansulatuskanavassa ja kohdussa. Lisäksi linolihappo toimii ihon pääasiallisena rasvahappona ja sen puute aiheuttaakin ihon kuivumista ja hilseilyä.

Alfalinoleenihappo on toinen ihmiselle välttämätön rasvahappo. Se toimii esiasteena monityydyttymättömille, pitkäketjuisille omega-3-sarjan rasvahapoille. Näitä alfalinoleenihapon johdannaisia on runsaasti aivoissa ja silmän verkkokalvolla. Alfalinoleenihappokin toimii eikosanoidien lähtöaineena. Alfalinoleenihappoa on erityisen paljon kasviöljyissä, erityisesti rypsiöljyssä.

Omega-3-rasvahapot

Länsimaisessa ruokavaliossa omega-3 rasvahappojen saannin on esitetty olevan liian vähäistä suhteessa omega-6 sarjan rasvahappoihin. Jo 1970-luvulla tanskalaiset tutkijat kiinnittivät huomiota eskimoiden pieneen sydän- ja verisuonitautikuolleisuuteen. Myöhemmin myös useissa epidemiologisissa ja kokeellisissa tutkimuksissa jo kohtalainen kalan tai kalaöljyn käyttö ja siitä johtuva suurempi omega-3 rasvahappojen pitoisuus seerumissa on ollut yhteydessä pienempään kuolemanvaaraan. Tämä johtuu siitä, että omega-3 rasvahapot vaikuttavat edullisesti vähentämällä veren hyytymistaipumusta mutta myös estävät sydämen rytmihäiriöitä. Omega-3 rasvahappojen vaikutus kolesterolipitoisuuteen on mitätön. Sen sijaan ne vähentävät veren triglyseridipitoisuutta.

Omega-3 sarjan monityydyttymättömiin rasvahappoihin kuuluvat DHA, EPA ja alfa-linoleenihappo. Rypsi- ja oliiviöljy ovat hyviä alfa-linoleenihapon lähteitä. Kaloista saatavia EPAa ja DHAta elimistö pystyy itsekin valmistamaan alfalinoleenihaposta rakentamalla. Lyon Diet Heart Study oli sekundaaripreventiotutkimus, jossa selvitettiin omega-3 rasvahappojen vaikutusta koronaaritapahtumiin, kun ruokavalion rasvalähteenä oli runsaasti alfa-linoleenihappoa sisältävä Välimerenmaille tyypillinen ruoka. Ruokavalioryhmän koronaarikuolleisuus oli 4 vuoden seurantajakson aikana 65% vähäisempää kuin tavanomaista ranskalaista ruokavaliota nauttivilla potilailla (3).

Riittävätkö nykyiset ravitsemussuositukset ?

Ravintotutkimusten mukaan suomalainen ruokavalio on siis varsin lähellä suosituksia, vaikkakin rasvan laadussa on vielä parantamisen varaa. Kuitenkin tiedetään, että työikäisistä suomalaisista yli 80%:lla LDL-tasot ylittävät suosituksen mukaisen 3 mmol/l (6).

Sekä ravitsemustieteen että elintarviketeknologian voimakas kehittyminen ovat tuottaneet uusia keinoja tavanomaisten elintarvikkeiden rinnalle vastaamaan ravitsemuksellisiin erityistarpeisiin. Terveysvaikutteisia (eli funktionaalisia) elintarvikkeita kehitettäessä lähtökohtana on että elimistölle edullisten vaikutusten lisäksi myös elintarvikkeen haitattomuus on osoitettava. Elintarvike on terveysvaikutteinen, jos sillä normaalin ravitsemusvaikutuksen lisäksi on tieteellisissä tutkimuksissa osoitettu olevan ihmisen terveyttä, fyysistä suorituskykyä tai psyykkistä hyvinvointia edistävä tai ylläpitävä vaikutus ja/tai sairauden riskiä vähentävä vaikutus.

Tuore kanadalaistutkimus osoitti, että yhdistämällä erilaisia yksinään tehokkaiksi todettuja ruokavaliollisia keinoja teho LDL-kolesteroliin oli lähes sama kuin suositusten mukaisella ruokavaliolla ja 20 mg lovastatiinilla yhteensä (7) (Kuva 1).

Sydänterveyttä terveysvaikkutteisilla elintarvikkeilla – esimerkkinä kasvistanoliesteri

Kasvisterolien seerumin kolesterolipitoisuutta alentava vaikutus todettiin jo 1950-luvulla. Kasvisterolit muistuttavat rakenteeltaan kolesterolia. Kasvistanolit sen sijaan poikkeavat kolesterolista ja kasvisteroleista siten, että kasvistanolin molekyylirenkaassa ei ole lainkaan kaksoissidosta (Kuva 2). Normaali sekaruokavalio sisältää kasvisteroleita saman verran kuin kolesteroliakin, sen sijaan kasvistanoleita on tavanomaisessa länsimaisessa ruokavaliossa selvästi vähemmän (Taulukko 3). Kasvisterolit ja kasvistanolit estävät kolesterolin imeytymistä ruuansulatuskanavasta. Niiden oma imeytyminen on vähäistä kuitenkin niin, että kasvistanolien imeytyminen on merkittävästi vähäisempää kuin kasvisterolien, vain kymmenesosa verratuna kasvisteroleihin (8). Tämä saattaa selittää, miksi kasvistanolin seerumin kolesterolitasoa laskeva teho säilyy pitkäaikaiskäytössä kun kasvisterolien kolesterolia alentava vaikutus näyttäisi heikkenevän useita viikkoja jatkuvassa käytössä (9;10).

Esteröity vai vapaa, kasvisteroli vai kasvistanoli?

Lukuisat kliiniset tutkimukset ovat osoittaneet, että lisäämällä esteröityjä kasvisteroleita tai kasvistanoleita ruokavalioon 1,5 – 2g päivittäin seerumin kokonaiskolesterolitaso laskee noin 10% ja LDL-taso 10-15%. Kasvistanoliesteri vähentää myös eri kasvisterolien pitoisuutta 30-50%.

Kasvistanoli- ja kasvisteroliesterin teho ei riipu muusta ruokavaliosta tai sen elintarvikkeen koostumuksesta, johon se on lisätty, vaan se vähentää kolesterolin imeytymista sekä vähä- että runsasrasvaisessa, vähä- ja runsaskolesterolisessa ruokavaliossa. (Kuva 4). On myös osoitettu, että kasvistanoliesterin ja statiinihoidon yhteisvaikutus on additiivinen – onhan vaikutusmekanismikin täysin erilainen (11). Itse asiassa, statiinilääkityksen yhteydessä kasvistanolin tai kasvisterolin lisääminen ruokavalioon on tehokkampi vaihtoehto kuin statiiniannoksen kaksinkertaistaminen (12). Tuore belgialaistutkimus osoitti, että 70% potilaista saattoi vähentää statiiniannosta, kun ruokavalioon lisättiin kasvistanolimargariini (13).

Piakkoin kuluttajien saataville on tulossa myös esteröimättömillä steroleilla ja stanoleilla täydennettyjä elintarvikkeita. Kliiniset tutkimukset ovat osoittaneet, että näillä vapailla steroleilla ja stanoleilla tarvitaan merkittävästi suurempi annos kuin esteröidyillä steroleilla ja stanoleilla saman kolesterolivaikutuksen saavuttamiseksi (12).

Kasvistanolin tärkeä kaksoisvaikutus

Uudet epidemiologiset tutkimukset viittaavat siihen, että jo lievästi suurentunut veren kasvisterolipitoisuus saattaa olla yhteydessä suurentuneeseen sydän- ja verisuonisairausriskiin (14, 15) (Kuva). Kasvistanolin lisäämisen ruokavalioon on osoitettu vähentävän kasvisterolipitoisuuksia veressä merkittävästi oli sitten kysymyksessä perimän, ruokavalion tai statiinilääkityksen aiheuttama kasvisterolipitoisuuden kohoaminen. Koska kasvistanoliesteri laskee sekä kolesteroli- että kasvisterolitasoja tehokkaasti, se vaikuttaa siten lupaavammalta sydäntautiriskiin vaikuttavana ruokakonseptina juuri tuon kaksoistehonsa vuoksi.

Lääkehoidon ja elämäntapojen edulliset vaikutukset täydentävät toisiaan

Sydän- ja verisuonitautisairastavuuden vähentämistä Suomessa kuluneiden kolmen vuosikymmenen aikana voidaan pitää menestystarina. Tärkeimpien riskitekijöiden kuten seerumin kolesterolin, verenpaineen ja tupakoinnin muutokset selittävät valtaosan todetusta muutoksesta Suomessa. Ravitsemuksellisesti suurin muutos on eläinperäisen rasvan käytössä tapahtunut vähentyminen, ja kasviperäisen rasvan käytön on lisääntyminen. Edelleen kuitenkin noin 80%:lla työikäisistä aikuisista LDL-taso on liian korkea. Terveysvaikutteiset elintarvikkeet tarjoavat hyvän vaihtoehdon elämäntapavalintoja tukemaan silloin kun lääkehoito ei vielä ole tarpeen tai lääkehoidon rinnalle lisätehoa antamaan.

Päivittäisillä elämäntapavalinnoilla on suuri vaikutus terveyteen. Yksilön vastuuta omasta terveydestään on korostettava ja siksi myös terveyden edistämiseen on panostettava. Elämäntavat ovat aina osa hoitoa ja ne antavat lisähyötyä täydentämällä lääkehoidon tehoa.