Työpaikkaruokailu

Poimintoja työpaikkaruokailun historiasta

Työpaikkaruokailu alkoi yleistyä vasta viime vuosisadan jälkipuoliskolla. Suurin harppaus sen yleistymisessä tapahtui 1970-luvulla.

Valtion talousarviossa oli vuoteen 1994 asti keskitetty määräraha henkilöstöruokailun järjestämiseen. Vuonna 1993 yksityisen sektorin työmarkkinaneuvotteluissa poistettiin ateriaetu, mahdollisesti lamavuosien tuoman voimakkaan yritysten kustannusten karsimisen seurauksena. Joissain yrityksissä esimerkiksi palvelusektorilla ruoka oli kuulunut palkkaan ja tämän uudistuksen seurauksena ateriaedun arvo lisättiin kuukausipalkkaan vuonna 1993. Palkan lisästä huolimatta tässä vaiheessa talousahdingon pitäessä suomalaisia otteessaan liian moni jätti kuitenkin säännöllisen työpaikkaruokailuun osallistumisen säästääkseen rahaa.

Lounasruoan arvonlisävero astui voimaan 1995 ja kallisti työpaikkalounaan hintaa. Tässä vaiheessa karsiutui jälleen säännöllisiä työpaikkaruokailijoita. Voidaan olettaa, että muutokset ovat vaikuttaneet erityisen voimakkaasti pienituloisten työpaikkaruokailuun ja käyttäytymiseen. Heitä on runsain määrin siirtynyt eväsruokailuun.

Missä työssäkäyvät syövät lounaansa ?

Vuonna 2003 Suomessa oli 1640 henkilöstöravintolaa, joissa noin kolmannes työssäkäyvistä ruokaili säännöllisesti. Noin kolmannes miehistä ja lähes puolet työssäkäyvistä naisista söi omia eväitään. Loput söivät kotona ja noin viisi prosenttia ei syö lainkaan työpäivän aikana.

Mitkä seikat vaikuttavat ruokailutavan valintaan ?

Pääsääntöisesti henkilöstöravintoloissa syövät hyvin koulutetut, hyvätuloiset ja vakituisessa työsuhteessa olevat. Samoin henkistä työtä tekevät ovat useammin henkilöstöravintoloiden asiakkaita. Yllättäen myös nuoret, sekä miehet että naiset syövät valtaosin henkilöstöravintoloissa samoin pääkaupunkiseutu kuuluu tähän ryhmään.

Rakennus- ja kuljetusalojen työntekijöillä henkilöstöravintoloiden käyttö on vähäistä. Heillä on koettuina esteinä likaiset työvaatteet sekä huonot siistiytymismahdollisuudet henkilöstöravintoloiden läheisyydessä.

Suurten työpaikkojen miehet käyttävät henkilöstöravintoloiden palveluita enemmän kuin pienten työpaikkojen miehet ja enemmän kuin maa- ja metsätalouden ja esim. korjaamoiden miestyöntekijät.

Takaisin eväiden syöntiin siis siirryttiin runsaasti jälleen 90-luvun puolivälissä. Tähän ryhmään kuuluu lähes puolet naisista kaikista koulutus- tai henkilöstöryhmistä sekä pienituloisia, määräaikaisessa työsuhteessa olevia sekä henkilöitä, joiden työ on fyysisesti raskasta tai heillä on taustallaan työttömyysjaksoja.

Hyvän työpaikkaruoan hyödyt pitkällä tähtäimellä

Hyvällä työpaikkaruoalla tarkoitan tässä ravitsemusopillisesti oikein koostuvia, monipuolisia aterioita, jotka on kypsennetty ilman ylimääräisiä rasvoja. Tällainen ruoka sisältää vähärasvaista lihaa tai kalaa, runsaasti kasviksia ja vihanneksia, kokojyväviljatuotteita, vähärasvaisia maitotaloustuotteita, marjoja ja hedelmiä sekä niukasti suolaa ja sokeria, sekä pehmeitä kasvirasvoja, kun rasvaa tarvitaan ruokaa valmistettaessa tai levitteenä leivälle. Kypsentämiseen löytyy riittävä valikoima rasvattomia tapoja.

Hyvän työpaikkaruoan hyödyt ovat tietysti tuttuja työterveyslääkäreille mutta kertaan niitä tässä kuitenkin. Koostumukseltaan ja kypsennystavoiltaan oikeaoppisesti suunniteltu ja valmistettu monipuolinen ateriakokonaisuus auttaa painonhallinnassa ja sen seurauksena aikuistyypin diabeteksen ja tukikudosvaivojen, erityisesti polvien ja lonkkien nivelrikon ehkäisyssä. Pitkällä aikavälillä hyvä työpaikkaruoka alentaa tai pitää kurissa veren rasvoja sekä verenpainetta turhan suolan jäädessä pois. Myös osteoporoosin ehkäisyssä säännöllisellä vähärasvaisten maitovalmisteiden riittävällä saannilla on positiivinen vaikutus. Runsas kuitujen nauttiminen vähentää ruoansulatuskanavan oireita, sitoo ulosteeseen jonkin verran rasvoja ja myös erilaisia toksisia aineita esim. erilaisia lisäaineita ja mahdollisesti niistä on jotain hyötyä myös joidenkin syöpälajien preventiossa. Myös vitamiinien ja hivenaineiden monipuolisella saannilla on hyödyllinen vaikutus moniin aineenvaihdunnan tapahtumaan.

Lyhyen aikavälin hyötyjä

Hyvällä työpaikkaruoalla on suuri merkitys ravitsemusopillisesti oikean ruokailun omaksumisessa. Tämä siirtyy usein myös perheen ruokailun suunnitteluun ja vaikuttaa positiivisesti myös perheen lasten ruokailutottumuksiin, mistä on hyötyä myös pitkällä aikavälillä.

Työpaikkaruokailulla on myös muita hyviä vaikutuksia. Keskellä työpäivää tapahtuva, järkevästi suunniteltu "tankkaus" ylläpitää tai palauttaa vireystasoa ja keskittymiskykyä, mikä voi parantaa työsuoritusta. Ruokailu tarjoaa hetkeksi irtaantumisen työstä, rentouttaa mieltä, tuntuu lepohetkeltä ja tarjoaa mahdollisuuden muiden ihmisten tapaamiseen. Tämä puolestaan edesauttaa tutkitusti sosiaalista hyvinvointia.

Työpaikkaruoan puute tai sen huono laatu

Kokonaan ilman ruokaa työpäivän aikana sinnittelee siis vajaa 5 % ja eväitä syö vajaa kolmannes miehistä ja vajaa puolet naisista. Näillä ryhmillä on suuri riski vireyden laskuun ja jopa ärtyisyyteen työpäivän aikana, samoin eväiden syöjillä on yllättäen suurempi riski ylipainon kehittymiseen välipalojen yleisyyden ja illalla turhan tukevien aterioiden tähden.

Huonosta, rasvaisesta ja yksipuolisesta työpaikka-ateriasta tai ns. baariruoasta on välittömänä seurauksena aterian jälkeinen raskas, nukuttava olo sekä vatsan turvotus jne. Pitkällä tähtäimellä seurauksena on herkästi ylipainon kehittyminen, verenpaineen ja veren rasvojen nousu, verisuonisairauksien riskin ja aikuisiän diabeteksen riskin suureneminen.

Työpaikkaruokailun järjestämisestä on tullut tuottavaa liiketoimintaa

Ensimmäinen laajempi ketju, joka myi työpaikkaruokaa oli Lottajärjestön perillinen eli Naisten Huoltosäätiö, joka perusti työmaaruokalapalvelun. Siitä tuli myöhemmin Valtion Ravitsemuskeskus.

Nykyisin työpaikkaruokaa myyviä ketjuja on jo useita ja kaikilla on tietysti omistajat, jotka odottavat tuottoa sijoittamalleen pääomalle. Monet yritykset ovat ulkoistaneet henkilöstöravintoloitaan ja tehneet sopimuksia kaupallisten ketjujen kanssa.

Näissä tilanteissa on tapahtunut sekä työpaikkaruoan laadun kohentumisia mutta myös huonontumisia. Jos kilpailu ruokailupalvelutoimittajien välillä on ollut ankaraa, voi lopputuloksena olla se, että kilpailun voittanut toimittaja on vetänyt hinnan niin alas, että se näkyy ruoan laadussa esimerkiksi heikompien raaka-aineiden valinnoissa ja esim. kasvisten ja vihannesten laadussa, määrässä ja valikoimissa sekä ruoan monipuolisuuden vähenemisenä.

Samoin kilpailu voi johtaa ruokailijoiden kosiskeluun huonolla tavalla, esimerkiksi tarjoamalla usein pizzoja, leivitettyjä leikkeitä, makkaroita, ranskalaisia tai muuten rasvassa paistettuja perunoita jne. Paljon on kuitenkin kiinni henkilöstöravintolan emännän ammattitaidosta ja kiinnostuksesta terveelliseen työpaikkaruokaan ja sen pitkän tähtäimen merkityksen tiedostamiseen.

Minkälaista suomalainen työpaikkaruoka on ?

Varsinaisia tutkimuksia nykyisestä suomalaisen työpaikkaruoan laadusta ja koostumuksesta ei ole. Vielä ei tiedetä, kuinka usein se ravitsemuksellisesti on terveellistä ja monipuolista.

Muutama tutkimus on käynnistynyt tai käynnistymässä. Kansanterveyslaitos ja Työterveyslaitos tutkivat ruokailijoiden käyttäytymistä ja Sydänliitto yhteistyökumppaneineen alkaa kehittää ruokapalveluiden ravitsemuksellisen laadun seurantajärjestelmää.

Työterveyslääkäri voi vaikuttaa

Työterveyslääkäri voi oikeasti vaikuttaa työpaikkaruoan terveellisyyteen. Ammattikunnallamme on useitakin vaikutuskanavia mutta suorin ja selkein tapa on mennä mukaan ruokailutoimikunnan toimintaan. Jos sellaista ei jostain syystä ole, voi ehdottaa ko. elimen perustamista. Siellä pääsee keskustelemaan, antamaan palautetta, tekemään ehdotuksia henkilöstöravintolan emännälle ja usein myös emännän esimiehelle. Myös potilaamme arvostavat, kun pyrimme vaikuttamaan terveellisen työpaikkaruoan puolesta.