Työkykyä ylläpitävää hiljaisuutta?

Matka alkaa

"Viikon loma vuorokaudessa" otsikoin Tyky-retriittiä koskevan lehtiartikkelini Turun yliopistollisen keskussairaalanlehteen vuosia sitten. Olin juuri palannut minulle ensimmäisestä työyhteisölle järjestetystä vuorokauden mittaisesta retriitistä, jossa olin toiminut avustajana. Turun kaupunginsairaalan yhden kirurgisen osaston (nyk. TYKS kirurginen sairaala) henkilökunta oli kokonaisuudessaan osallistunut tuohon retriittiin. Paikka oli Turun ja Kaarinan seurakuntayhtymän leirikeskus meren rannalla Kakskerran saarella, Turussa. Kaamos oli synkimmillään. Vuosia vaivannut poskiontelotulehdus vihoitteli jälleen. Olotila oli paremminkin epätoivon puolella. Mutta tuntemukset muuttuivat hyvin pian odottavan toiveikkaiksi. Kynttilät valaisivat majoitustiloja saapuessamme leirikeskukseen. Jokaista meitä odotti yhden hengen huone (kolmen lapsen äidille jo tämä lupasi paljon!). Erinomainen ruoka oli katettuna viisi kertaa päivässä. Tarjolla oli Aikaa ja Lepoa ja Olemisen Sietämätöntä Keveyttä! Kokemus oli niin innostava ja positiivinen, että halusin sairaalapappina suoda tällaisen mahdollisuuden mahdollisimman monelle sairaalan työntekijälle. Näin alkoi seikkailuni, matkani retriittien pariin.

Retriittien historiaa

Turun kaupunki on työnantajana katsonut, että retriitit ovat henkistä työsuojelua ja ennalta ehkäisyä. Kaupunki on siksi ottanut retriitit työkykyä ylläpitävään Tyky-koulutukseen. Rovasti Sisko Raitis on tehnyt tätä pioneerityötä Turussa ja seurakuntayhtymä perustikin puolitoimisen viran retriittitoimintaa varten 2000-luvun alussa. Retriitit ovat kirkon ikivanhaa perinnettä, joten kyse ei ole mistään "uususkonnosta" tai uudesta löydöksestä. Sana "retreat", engl. merkitsee vetäytymistä erilleen, pois jostakin. Ajanlaskumme alussa Erämaaisät vetäytyivät yksinäisyyteen ja siellä erämaassa heitä sitten käytiin"konsultoimassa". Retriitin perustamissanat voitaisiin katsoa olevan Jeesuksen kutsun opetuslapsille tulla väkijoukon, kiireen ja hälyn keskeltä levähtämään yksinäiseenpaikkaan. Nykyinen retriittiliike syntyi syntyi Englannissa viime vuosisadalla. Liike levisi vähitellen muualle ja kulkeutui meille Ruotsista 1970-luvun alussa.

Retriittitoimintaa edistämään perustettiin vuonna 1986 Hiljaisuuden Ystävät ry. Monet seurakunnat ja kristilliset järjestöt järjestävät tänä päivänä retriittejä ympäri Suomea leiri- ja hiljaisuuden keskuksissa.

Retriitti TYKY-toimintana

Sisko Raittiin rohkaisemana aloimme kollegani Päivi Vuorilehdon kanssa järjestää retriittejä sairaalan henkilöstölle. Turun kaupunginsairaalan retriitit olivat alkuaikoina maksuttomia ja työajalla tapahtuvia. Kun esittelimme retriittitoimintaa TYKSin Tyky-työryhmälle, kysymys oli tietenkin rahasta ja ajasta. Lopputulokseksi tuli, että osallistujat lähtevät vapaa-ajallaan Tyky-rahalla tuettuna eli retriitti maksaa osallistujille 27€ ja Tyky-työryhmä kustantaa loput eli 53€, kokonaissumman ollessa 80€ kahdesta täysihoito-vuorokaudesta. Yleensä retriiteissä ei kysellä kuulumisia - ei ennen eikä jälkeen retriitin, mutta ensimmäisen tyksiläisille suunnatun retriitin jälkeen teimme kyselyn, jotta Tyky-ryhmä saisi suuntaviittoja jatkoa ajatellen. Kaikki 9 osanottajaa vastasivat ja tulokset olivat seuraavanlaiset: järjestelyihin oltiin tyytyväisiä pääsääntöisesti (ruokailu tapahtui eri rakennuksessa kuin majoittuminen ja oleskelu, joten tämä aiheutti ylimääräistä vaivaa joillekin), sisältöön oltiin tyytyväisiä, ajankohdaksi toivottiin viikonloppua (retriitti oli viikolla illasta sitä seuraavan päivän aamuun), työstä irrottautuminen sujui todella hyvin kaikkien mielestä, tietoakin oli annettu tarpeeksi, työkyvyn tukemiseen retriitti oli kaikkien mielestä omiaan, vapaassa sanassa oltiin tyytyväisiä univelkojen poisnukkumisesta, omien ajatusten käsittelyn mahdollisuudesta yhteisissä hetkissä ja myös kahdenkeskisissä keskusteluissa sekä toivottiin retriittien jatkumista TYKSin Tyky-työryhmän tukemina.

Hiljaisuus hoitaa

Retriitti tarjoaa mahdollisuuden päästä virikkeiden ruuhkasta kyselemään, mitä itselle kuuluu, mitä tarvitsee – saa rauhassa miettiä oman elämänsä suuntaa. Retriitissä voi rauhassa asettautua lepäämään, olemaan sitä, mitä on – rentoutumaan ja samalla keräämään voimia. Ehkä hiljainen yhdessäolo auttaa parhaiten niitä, jotka tekevät työtään ihmisten keskellä ja joutuvat aina ammentamaan voimavaroja omasta persoonallisuudestaan. Senpä tähden sairaalan henkilökunta, joka tänä päivänä työskentelee kovien vaatimusten alla, hyötyy varmasti suuresti retriitin tarjoamasta levosta ja suorituspaineettomasta ajasta. Retriitissä voi vapaasti seurailla omia ulkoilun, lukemisen, kirjoittamisen, nukkumisen, rukouksen ja hiljentymisen tarpeitaan. Lukemisen suositellaan olevan sellaista, mikä ruokkii ja virkistää sydäntä ja tuntuu sillä hetkellä hyvältä - älyllistä prosessointia vaativaa kirjallisuutta, kuten esim. ammattikirjallisuutta tulisi välttää. Päivärytmi on väljä, mutta säännöllinen. Päivien runkona ovat rukoushetket ja raamattumietiskelyt ja kokoavana tilanteena ohjaajien ns. virikepuheenvuorot, joissa päivien teemaa syvennellään (olemme esim. käyttäneet satuja, Martta ja Maria-teemaa, vesi-teemaa, jne). Ohjaajilta voi varata kahdenkeskistä keskusteluaikaa, jos mielensisäiset ajatukset kaipaavat peilausta. Hiljaisuus voi myös olla hämmentävää ja yllättävää! Retriitti on fyysistä, psyykkistä ja hengellistä lepoa. Siellä on vapaa seurustelun sakramentin hoitamisesta, suorituspaineista ihmisten ja Jumalan edessä. "Retriitit ovat hiljaista rakkautta", sanoo rehtori Sinikka Sartonen, moninkertainen retriittivieras.

Lepoa arjen keskellä

Retriitti sopii kaikille, jotka haluavat hoitaa itseään ja ovat valmiita pysähtymään kiireen ja arjen keskellä. Akuutissa kriisissä olevalle sitä ei suositella. Se on todettu hyväksi keinoksi ehkäistä työuupumusta. Syksyn 2003 TYKSin retriitin jälkeen eräs mukana ollut sairaanhoitaja kirjoitti Turun Sanomien yleisönosastolla: "Ihmistä kunnioittava hiljaisuus voi olla yksi niistä keinoista, joilla irrottautua työtaakoista, raskaista kokemuksista, muutospaineista tai yhä lisääntyvistä vaatimuksista kaikilla elämän alueilla." Hyvä kysymys tietysti on, onko työnantajan edunmukaista kannustaa ihmisiä hiljentämään tahtiaan?!

"Kuinka suloista onkaan olla tekemättä mitään – ja levätä sen päälle", toteaa espanjalainen sananlasku.

Lisätietoja: outi.ruohola@tyks.fi, mailto:sisko.raitis@evl.fi, mailto:paivi.vuorilehto@tyks.fi