Kuuloa vahingoittamattoman melun vaikutusmalli
Melulla on muitakin haitallisia vaikutuksia kuin kuulovamma ja tinnitus. Kuuloa vahingoittamattoman melun vaikutustavasta on esitetty malli, jolla voisi olla käyttöä myös eräiden muiden työ- ja elinympäristön altisteiden vaikutuksien selittäjänä. Esitetty malli ei edellytä annos-vaste -suhdetta.
Melulla on kuulovaikutusten lisäksi muita haitallisia vaikutuksia ihmiseen. Melu on biologinen stressitekijä, joka voi vaikuttaa monin tavoin ihmisen fysiologiseen järjestelmään, esimerkiksi sydämen sykkeeseen, verenpaineeseen ja yleiseen vireystilaan. Melun on todettu liittyvän sepelvaltimotautiin, unihäiriöihin ja lapsilla huonoon koulumenestykseen.
Monet ympäristön haitalliset tekijät ovat ympäristönsuojelun toimenpiteiden avulla vähentyneet, mutta melulle altistuminen teollisuusmaissa lisääntyy. Suomessakin on esitetty asuinympäristömelututkimuksen lisäämistä (Haahtela ja Reijula, 1997). Asuntojen äänieristysvaatimukset eivät riitä nykyisin käytössä olevien stereolaitteiden tuottaman äänen riittävään vaimentamiseen etenkään matalilla taajuuksilla.
Malli ympäristömelun vaikutuksista
Passchier-Vermeer ja Passchier (2000) ovat esittäneet mallin ympäristömelun vaikutuksesta suorituskykyyn. Esimerkkinä he kuvaavat tilanteen, jossa diskoteekissa olevat ovat vaarassa saada meluvamman, mutta se ei heitä häiritse. Sen sijaan lähistöllä olevaa ei meluvamma uhkaa, mutta melu kantautuu hänen makuuhuoneeseensa eikä hän saa melulta nukutuksi ja seuraavana aamuna häntä vaivaa unettomuuden aiheuttama väsymys ja toimintakyvyn heikkeneminen.
Perinteinen lääketieteessä käytetty syy-seuraus -suhde tulkitsee ympäristötekijän aiheuttavan terveyshaittaa suoraan fysiologisena tai biologisena vasteena. Tällöin syy-seuraus -suhteelta voidaan edellyttää annosvasteisuutta.
Passchier-Vermeerin ja Passchierin esittämän mallin mukaan vaste välittyy altisteen käsittelyn kautta. Yksilön altisteen käsittelyyn vaikuttaa sosiaalinen, kulttuurillinen, taloudellinen ja tekninen ympäristö sekä väestöön liittyvät ominaisuudet. Tästä syystä melulla on erilaiset toiminnalliset vaikutukset esimerkiksi vapaa-aikana ja työssä. On myös ymmärrettävää, että melun haitallisuus on erilainen rutiininomaisissa tai ongelman ratkaisua vaativissa tehtävissä. Kyse ei ole pelkästään melun kokemisesta vaan myös objektiivisesti mitattavasta tehokkuudesta selviytyä erilaisista työtehtävistä.
Mallin soveltaminen muihin altisteisiin
Edellä kuvattua mallia voidaan soveltaa moniin muihinkin työperäisiin altisteisiin, jossa häiritsevä vaikutus välittyy ainakin jossain määrin subjektiivisen ärsykkeen käsittelyn kautta.
Sisäilmastolomakkeen kehittäjän tunnetuksi tullut Kjell Andersson on kuvannut kahden koulun tapauksen, jossa molemmissa todettiin kosteusvaurioita, mutta toisessa oli sen lisäksi tyypillistä jätteiden hajua. Oireita oli jälkimmäisessä koulussa vähän. Andersson pohdiskelee esityksessään sitä, missä määrin pelkkään kosteusvaurioon liittynyt suurempi koettu haitta aiheutui siitä, että haju on vieras ja outo ja siten tuntemattomana mielletään varallisemmaksi kuin sinällään inhottavan hajuinen mutta tuttu jätteen lemu. Riskiviestinnän perusteista tiedämme, että altisteen tuntemattomuus ja epämääräisyys lisäävät koettua haittaa.
Kuvattua mallia voidaan soveltaa myös ns. sähköallergiaan ja yleistyneeseen kemikaaliyliherkkyyteen. Näille tiloillehan on tyypillistä, että annos-vastesuhdetta ei yleensä ole, vaan vasteet laukeavat jo minimaalisista pitoisuuksista. Pelkkä altisteen olemassa olo aiheuttaa vaaraksi koetun altisteen käsittelyn ja sitä kautta hankalan, toimintakykyä rajoittavan oireen.
Onko kuvatusta mallista apua käytännön työhön?
Kuvattu malli auttaa ymmärtämään poikkeavia vasteita, joita työntekijät kokevat pienistä epäpuhtauksien pitoisuuksista. Jos poikkeaville vasteille ei ole olemassa tunnettua biologista mekanismia (esimerkiksi allergiaa) eikä reaktioissa ole annosvasteisuutta, mallia voidaan käyttää ymmärtämään poikkeavaa, yksilöllistä reaktiotapaa.
Malli sisältään edelleen sekä altisteen että yksilöllisen altisteen käsittelyn. Näiden osuus yksilöllisen reaktiotavan selittäjänä voi olla erilainen. Edellä kuvatussa esimerkissä diskoteekin melusta voivat kärsiä useat ympäristön asukkaat, jolloin järkevä tapa hoitaa ongelmaa ei suinkaan ole melusta kärsivien yksilöllinen hoitaminen vaan diskoteekin melutason vähentäminen tai diskoteekin sijoittaminen kauemmas asuinalueesta. Sen sijaan yksittäisen työpaikan sähköallergiaa potevan työntekijän takia ei koko työpaikkaa voida suojata sähkölaitteilta vaan on selvitettävä yksittäisen työntekijän ominaisuuksia. Sisäilmakysymyksissä tämä näkyy siten, että sisäilmaongelmasta ei yleensä puhuta ennen kuin vähintään 20-40 prosenttia työntekijöistä kokee haittoja ja oireita.
Työterveyshuollolla - muusta terveydenhuollosta poiketen - on siis sekä työympäristöön ja yksilöön vaikuttamisen keinot. Tavoitteena olevaa työ- ja toimintakyvyn paranemista ei aina voida saavuttaa pelkästään perinteiseen mekaaniseen syy-seuraussuhteeseen perustuvalla toiminnalla ja pitäytyminen pelkästään tähän malliin voi aiheuttaa työpaikalla tarpeettomia ja hedelmättömiä ristiriitoja, jotka edelleen heikentävät työpaikan työkykyä.
Kirjallisuutta
- Andersson K, Fagerlund I, Dahm B. Can an easilym recognised odour "mask" the perception of irritating substances in indoor air? – A case report. . In: Seppänen O, Säteri J, editors. Healthy buildings 2000. Exposure, human responses and building investigations. Proceedings; 2000 Aug 6-10; Espoo, Finland. Helsinki :SIY Indoor Air Information Oy, 2000: vol 1;107-8.
- Haahtela T, Reijula K. Sisäilman terveyshaitat ja ehdotukset niiden vähentämiseksi. Sosiaali- ja terveysministeriön raportti lokakuussa 1997. Helsinki 1997.
- Passchier-Vermeer W, Passchier WF. Noise exposure and public health. Environ Health Perspect;2000:108 suppl 1:123-31.
- Seuri M, Palomäki E. Haastellinen sisäilma. Riskianalyysi sisäilmaongelmissa. Rakennustieto Oy, Helsinki 2000.