Äänihäiriöiden työperäisiä riskitekijöitä

Äänihäiriön riskitekijöiden luokittelu

Äänihäiriön syyt, riskitekijät ovat monitasoisia. Äänihäiriön syynä on usein se, että työssä pitää käyttää ääntä runsaasti, jolloin ääni ei kestä. Kestävyyden heikkenemisen taustalta voi löytyä esimerkiksi äänihuulipolyyppi, jonka syynä puolestaan on kurkunpäätulehdus ja mekaaninen rasitus. Kurkunpäätulehduksen syynä puolestaan voi olla pääasiallisena tekijänä kurkunpään refluksitauti (LPR=laryngofaryngeaalinen refluksi) ja myötävaikuttavana tekijänä työilman epäpuhtaudet.

Jos äänihuulissa on vikaa, vaikkapa tulehdusta tai anomalia, ääni ei useinkaan kestä suurta äänirasitusta eli tulee herkästi oireita, jos joutuu puhumaan paljon tai voimistetulla äänellä. Tämä ei suinkaan tarkoita, että äänenkäyttö olisi aiheuttanut vian äänihuuleen. Vika vain tulee esille tietyissä tilanteissa ja yksinkertaistaen sanottuna sitä herkemmin, mitä vaativampaa on äänen käyttö. Voi olla niin, että sama äänihuulten sairaus ei aiheuta toiselle tiedostettuja oireita, mutta toinen on jo työkyvytön. Näin ajatellen äänihäiriöt ovat usein työperäisiä.

Äänihäiriön riskitekijät voidaan luokitella yksilöön, työn luonteeseen ja ympäristöön liittyviin tekijöihin. Yksilöön liittyviä riskitekijöitä ovat äänihuulen rakenteeseen ja sairauksiin liittyvät tekijät sekä elämäntapoihin ja toimintatapoihin liittyvät tekijät. Työn luonteeseen kuuluvat puolestaan äänenkäytön määrän tarve ja viestintätilanne. Ympäristötekijöinä ovat melu, akustiikka, työasento ja ilman laatu.

Äänihäiriöt ovat monitekijäisiä. Usein monen riskitekijän kasautuminen aiheuttaa oirekynnyksen ylittymisen ja äänihäiriön (katsoa). Riskitekijät onkin hyvä luokitella myös sen mukaan, mitkä tekijät voivat olla pääasiallisia ja mitkä tekijät puolestaan ovat myötävaikuttavia elimellisen muutoksen tai äänihäiriön aiheuttajia.

Suuri äänirasitus riskitekijänä

Suurella äänirasituksella tarkoitetaan runsaan ja voimakkaan äänen käyttöä. Tämä on eniten tutkittu ja yksiselitteisin äänihäiriön aiheuttaja. Suuri äänirasitus voi aiheuttaa äänihuulen limakalvoon muutoksia ja toisaalta pienetkin limakalvomuutokset aiheuttavat oireita, kun äänenkäytön, erityisesti voimistetun äänen tarve on suuri. Suuri äänirasitus voinee aiheuttaa muutoksia myös muilla kudostasoilla (neuromuskulaarinen väsyminen, lisääntynyt äänihuulen kudoksen viskositeetti, verenkierron väheneminen, neuromuskulaarinen lihasjännitys, hengityslihasten väsyminen).

Äänen voimistamista tarvitaan melussa ja etäälle puhuttaessa. Puutteellinen akustiikka suosii korkeita melutasoja ja toisaalta voi vaikeuttaa äänen kantavuutta etäälle. Jo 40 dBA:n ylittävä taustamelu aiheuttaa äänen voimistamisen tarpeen! Merkittävä äänihäiriön riskin lisääntyminen on todettu käytettäessä voimistettua ääntä (66 dB_A1m) normaalin äänenvoimakkuuden (60 dB_A1m) sijaan. Kun käytetään normaalia äänenvoimakkuutta, keskimäärin 60 dB_A1m, on taustamelun taso tuolloin korkeintaan 50 dBA! Voimistetun äänen käytön tarpeen (66 dB_A1m) puolestaan aiheuttaa 60 dBA:n taustamelutaso! (1)

Ulkona etäälle puhuminen on erityisen rasittavaa heijastavien pintojen ääntä vahvistavan vaikutuksen puuttuessa. Jos 2 m etäisyydeltä ryhmälle puhuminen vaatii n 66 dBA:n äänen voimakkuuden, vaatii 4 m etäisyydelle puhuminen jo 72 dBA:n äänen voimakkuuden jne. Ulkona on usein myös taustamelua luonnon äänistä, liikenteestä ja toiminnasta.

Käytettäessä voimistettua ääntä tarvitaan suurempaa äänihuulten välistä vastusta ja suurempaa äänihuulten alaista painetta kuin puhuttaessa normaalilla äänen voimakkuudella. Tämän seurauksena äänihuulet törmäävät toisiinsa tai ruoskivat toisiaan sitä enemmän mitä voimakkaampaa ääntä tuotetaan lisäten limakalvon vammautumisriskiä. Ääntä voimistettaessa myös äänihuulten värähdystaajuus nousee eli äänihuulten törmäysten määrä aikayksikössä lisääntyy. Riski äänihuulten vammautumiseen lisääntyy myös, kun ääntä käytetään paljon ja tauotta, koska törmäysmäärä kasvaa ja toipumistauot vähenevät. (2)

Äänihuulten sairaudet ja suuri äänirasitus

On äänihuulten sairauksia, joiden synnyssä äänenkäytöllä, suurella äänirasituksella on pääasiallinen tai merkittävä osuus. Tyypillisin sairaus, joka syntyy pääasiassa suuresta äänirasituksesta, on äänihuulikyhmyt. Päiväkodeissa työskentelevillä, jotka puhuvat paljon ja meluisassa ympäristössä, todettiinkin lisääntynyt äänihuulikyhmyriski verrattuna sairaanhoitajiin (3, 4). Äänihuulikyhmyt täyttävätkin ammattitaudin kriteerin monissa ammateissa. On viitteitä siitä, ja käytännön kokemuskin puoltaa sitä, että kurkunpäätulehdus lisää äänihuulikyhmyjen syntyriskiä ja on siten myötävaikuttava tekijä. Äänihuulipolyypin, cystan ja granulooman synnyssä äänenkäytöllä on syyosuutta, mutta näissä tiloissa kurkunpäätulehduksella (LPR) lienee myös suuri merkitys. Suuri äänirasitus saattaa aiheuttaa tai lisätä äänihuulten tulehdusmuutoksia. Toisaalta äänihuulitulehduksen hoidossa äänilepoa pidetään tarpeellisena jotta tulehdusmuutokset pääsevät korjaantumaan nopeammin.

Ilman laatu

Puhuja hengittää puhuessaan pääasiassa suun kautta, jolloin hengitysilma kulkee äänihuulten ohi ilman, että nenä on puhdistanut ja kostuttanut ilmaa. Nenähän kostuttaa kuivankin ilman suhteellisen kosteuden yli 90 prosenttiin. Nenän limakalvolle jää myös osa ilman hiukkasepäpuhtauksista. Kun pöly laskeutuu kostealle äänihuulen limakalvolle, imee se hygroskooppisena vettä puoleensa ja kuivattaa limakalvoa. Samoin kuiva ilma kuivattaa äänihuulten limakalvoa. Kuivana limakalvo on kosteaa jäykempää, jolloin ääntä tuotettaessa joudutaan käyttämään suurempaa vastusta ja painetta, mikä puolestaan lisää riskiä äänihuulen limakalvon vammautumiseen. (5)

Kirjallisuudessa on hyvin vähän raportteja toksisten aineiden vaikutuksista äänihuulten limakalvoon. Poikkeuksena on tupakoinnin aiheuttama kurkunpäätulehdus. Yksittäisten potilaiden kanssa tehdyissä työpaikkaseurannoissa olen todennut ajallisesti työssäoloon liittyviä kurkunpäätulehduksia. Oletettuja inflammaation aiheuttajia ovat olleet kloori ja otsoni (uimahallin uinninvalvoja) sekä homealtistus kouluissa, joissa tiedetään olevan runsaasti homekasvustoa. Allergia, spesifi välitön yliherkkyys, voi olla kurkunpäätulehduksen syynä, kun oireet ovat ajallisesti toistuvasti yhteydessä altistukseen lyhyellä latenssiajalla. (7, 8)

Huonot työasennot

Huonot työasennot vaikeuttavat rentoa äänentuottoa, jolloin arvellaan tarvittavan lisää painetta äänentuotossa. Huonossa asennossa hengitys ja äänen vahvistaminen eivät voi toimia hyvin. Työasentojen merkitys korostuu työtehtävissä, joissa puhutaan paljon. Monissa luennointi- ja opetustehtävissä opettaja tai luennoija on pää kääntyneenä sivulle ja myös ylös esimerkiksi taululta lukiessaan ja asioita sieltä osoittaessaan. Tuttu on myös tilanne, jossa puhelinkuuloke on olkapään ja korva välissä ja samalla kirjoitetaan pitkien puheluiden aikana. En ole koskaan kuitenkaan tavannut äänihäiriöpotilasta, jolla huono työasento olisi äänihäiriön pääasiallinen aiheuttaja. Se sopiikin parhaiten äänihäiriön myötävaikuttavaksi tekijäksi kuten ilman kuivuuskin.

Äänihäiriöiden riskitekijöiden tunteminen on avain äänihäiriön ehkäisyyn ja äänihäiriöiden tehokkaaseen hoitoon

Äänihäiriöiden riskitekijöiden tunteminen, niiden tunnistaminen ja niihin vaikuttaminen ovat avaimia äänihäiriön ehkäisyyn ja äänihäiriöiden tehokkaaseen hoitoon. Työntekijät ja potilaat pitää opastaa tietämään, tunnistamaan ja karsimaan riskitekijöitä. Useinkaan ei riitä, että potilas tai työntekijä, äänihäiriötä hoitava lääkäri ja puheterapeutti ovat tietoisia riskeistä, jos suurimmat riskit löytyvät työympäristöstä. Työpaikalla riskitekijöihin vaikuttaminen onkin joskus keskeistä ja vaatii hyvää yhteistyötä työnantajan, työterveyshuollon ja äänihäiriötä hoitavien asiantuntijoiden kanssa. Työpaikkakäynneillä tuleekin havainnoida myös äänihäiriön riskitekijöitä ja tarvittaessa pyrkiä samaan niihin korjauksia. Tilojen suunnittelijoiden tulee myös tietää, miksi tilat pitää akustoida toiminnan tarpeiden mukaisiksi, miksi kaikki haitallinen melu pitää eliminoida ja miksi sisäilman tulee olla sopiva. Tietysti suunnittelijoiden ja rakentajien pitää myös tietää, miten rakennetaan siten, että tavoite täyttyy.

Äänihäiriöitä voidaan myös seuloa, mikä olisikin suositeltavaa tiettyjen ammattiryhmien keskuudessa, mutta varoja tulee myös varata seulaan jääneiden tutkimukseen ja hoitoon. Turun yliopistossa YTHS:ssa terveydenhoitajat ovat usean vuoden ajan tehneet äänihäiriöiden seulontaa luokanopettajiksi opiskeleville. (9, 10) Kokemukset ovat rohkaisseet jatkamaan ja laajentamaan tällaista toimintaa myös aineopettajiksi aikovien keskuuteen.

Äänihäiriön riskitekijöitä

• Yksilöön liittyvät tekijät
  • sairaudet
  • rakennepoikkeavuudet
  • elämäntavat
  • toimintatavat
• Työn luonteeseen liittyvät tekijät
  • runsaan äänenkäytön tarve
  • puhelimessa puhuminen
  • huonot työasennot
  • ulkona puhuminen
  • ääneen lukeminen
  • laulaminen
• Voimakkaan äänen käytön tarve
  • taustamelu
  • pitkät viestintäetäisyydet
  • puutteellinen akustiikka
• Ilman laatu
  • kuivuus
  • pöly
  • toksiset epäpuhtaudet
  • allergeenit

Äänihäiriöiden työperäisiä riskitekijöitä

Ääniergonomiaa tulisi toteuttaa ammatti- ja valioäänenkäyttäjien työssä

• Tiedotus
  • Luennot
  • Julkaisut
• Äänen avaus- ja rentoutusharjoitukset
  • Opastetaan osaksi äänen huoltoa
• Työpaikkakartoitus ja toimenpiteet
  • Melulähteet
  • Akustiikka
  • Työasennot
  • Apuvälineet
  • Ilman laatu
• Äänihäiriöiden seulonta
  • Oirekysely
  • Äänen laadun arvio
• Äänihäiriöiden tutkimus ja hoito
  • Lääketieteellinen
  • Ääniterapia