Puheterapeutti työterveydenhuollossa äänihäiriöisen hoitajana
Puheterapeutin työsarka on logopedia, laaja-alainen ihmisten välistä kommunikointia koskeva oppiaine. Sen piiriin kuuluu mm. äänihäiriöistä kärsivien kuntoutus. Marketta Sihvo selvittää tässä artikkelissa puheen tuoton ja puheterapeutin työn perusteita.
Puheterapeutit ovat laillistettuja terveydenhuollon ammattilaisia. Ammattiin pätevöittää fonetiikan, kielitieteen, psykologian, psykiatrian, audiologian, neurologian ja foniatrian opintoja sisältävä maisterintutkinto Helsingin tai Oulun yliopistossa. Erityinen äänen hoitoon paneutuminen on vielä terapeutin oma-aloitteisen erityisperehtymisen varassa. Tänä vuonna puheterapeutteja koulutetaan työterveyshuollon ääniasiantuntijoiksi.
Tutkimusta
Työssä puhumiseen liittyviä äänitutkimuksia on Euroopassa tehty vuosikymmenien ajan. On muun muassa arvioitu, a) millaista äänen voimakkuutta opetustyö edellyttää, b) miten häiriytyvä ääni työpäivän kuluessa muuttuu, c) miten voimakkaita taustamelutasoja työtiloissa esiintyy, d) millainen puhetilan akustiikan tulisi olla, e) mitä äänitietous ja -terapia vaikuttavat ja f) miten puheäänenvahvistimen käyttö vähentää äänioireilua ja äänen väsymistä.
Äänen kuormitustutkimuksessa ääniprofiileilla (voice range profiles, VRP) voidaan havainnollistaa yksilön äänen toimivuutta ja kestävyyttä. Niiden määrittämiseksi mitataan dynamiikkarajat valituilta korkeuksilta. Puheäänen käyttötapoja paljastava puheäänen kuvaaja (speech profile, SP) saadaan eri voimakkuuksilla puhutuista ääninäytteistä. Suomessa näiden äänen graafisten suoriutumiskuvien käyttö on lisääntymässä. Äänen laatupiirteitä arvioidaan kliinisessä työssä kuulonvaraisesti asiantuntijoiden keskuudessa yleisesti tunnetulla GRBAS-menetelmällä: Grade, Roughness, Breathyness, Asthenity, Strain (äänihäiriön aste, karheus, vuotavuus, heikkous ja kireys) asteikolla 0–3. Erilaisilla kyselytutkimuksilla voidaan seurata työssä suoriutumista ja ääniterapian ja muiden hoitotoimenpiteiden vaikutusta potilaan elämänlaatuun (esim. Voice Activity and Performance Profile, VAPP).
Äänentuoton peruspilarit
Äänen syntyprosessia on pelkistetysti kuvattu kompressori (hengityslihaksisto)- oskillaattori (äänihuulet) - resonaattori (hengitysteiden soivat ontelot) -mallilla. Siinäkin ihminen toimii kokonaisuutena niin, että liika jännitys jossain systeemin osassa muuttaa kokonaisuuden toimintaa. Ergonomiset riskitekijät synnyttävät äänen tuottamisessa noidankehän, asento-hengitys-kurkunpää-resonanssi. Jos johonkin näihin tulee syystä tai toisesta häiriö, heijastuu se herkästi muihinkin osiin.
Ryhdistä riippuu pään asettuminen. Sekä leuan että kielen vapaus puhuessa on tärkeää. Puheasento vaikuttaa näin sekä kurkunpäähän että hengitykseen, puhe-hengitys- koordinointiin. Puhe eli "sanasarjat" syntyvät suussa kielen ja muiden liikkuvien osien avulla.
Puhe ei kuulu, jollei ääni sitä kanna. Hengitysilmavirrasta riippuu, millainen ääni syntyy. Värähtelyn aikaansaamiseen äänihuulten limakalvossa tarvitaan tehtävään sopiva ilmavirran paine. Siinä jo sisään hengitystavalla on suuri merkitys äänielimistön suoriutuvuudelle. Pakko ottaa suun kautta nopeasti ilmaa johtuu liian nopeasta puhumisesta. Liian pitkät fraasit ja hengitystaukojen lyhyys ovat yleisiä energisen persoonan pinttyneitä tapoja. Kuulijan puolestaan tulisi saada riittävän usein aikaa prosessoida korvan vastaanottama ärsykeannos. Viestin perille meno edellyttää pelkästään siitäkin syystä puhujalta hengitysrytmin mukaista tauotusta. Luontevalla nopeudella, "hitaasti" puhumalla kommunikointi onnistuu eikä tule puhutuksi turhaan. Kurkunpään seudulle monista syistä ilmaantuvat jännitykset huonontavat äänihuulten säätymistä ja limakalvon liikkuvuutta. Jännitykset vaikuttavat myös soivien onteloiden seinämien kaikuominaisuuksiin. Nämä seikat on helposti äänestä tunnistettavia.
Puheterapeutin tehtäviä työterveydenhuollon asiantuntijana
Työ ja ääni
Työssä puhuminen on monin verroin vaativampaa kuin ns. spontaani omaehtoinen ajatusten viestiminen. Ihanteellisessa tapauksessa "hyvä" työääni täyttää tehtävänsä, kestää, syntyy helposti ja on vaivatonta kuunnella. Puhujan työkykyisyys riippuu myös siitä, vastaavatko yksilön äänenkäyttötaito ja työn vaatima puhuminen toisiaan eli pysyykö ääni hyvänä.
Ääntään voi itse suojella, säästää, hoitaa ja kehittää. Puheterapeutti voi ehkäistä ongelmia jakamalla ergonomiatietoa työntekijöille, työnantajille ja päättäjille, ryhmässä ja yksilöllisesti. Toiminnan tavoitteena on potilaan luonnollisen puhetoiminnan ja työkykyisyyden ylläpitäminen ja palauttaminen sekä vaikeuksien uusiutumisen ehkäisy.
Ääniergonominen ohjaus
Koska ihminen ei yleensäkään tiedosta eikä analysoi puhumistaan ennen kuin törmää äänen toimimattomuuteen tai ilmaantuu tuntemusoireita, "ensiapuna" on perustieto äänestä, haittatekijöistä ja hallintakeinoista, mikä ei toistaiseksi sisälly ammattikoulutukseen. Oivallettuaan äänentuoton lainalaisuuksia ja tiedostettuaan omia puhetapojaan puhuja voi eritellä ja korjata omaa toimintaansa, esimerkiksi karttaa kohtuutonta ja turhaa äänen korottamista ja melussa puhumista, vähentää puheen määrää, hidastaa puhetta ja muutenkin muunnella työtapojaan.
Limakalvon kosteudesta tulee huolehtia. Etenkin nopeasti puhuva hengittää paljon suun kautta. Kun Suomessa huoneilman suhteellinen kosteus on pitkiä aikoja hyvin alhainen, hengitysteiden limakalvojen kuivuminen voi olla osasyy puhe-elimistön väsymisessä. Pelkkä ikääntyminen, taudit ja lääkkeet voimistavat tätä oiretta. Vesilasi on vanhastaan puhujan perusvarustus. Vesipiippuinhalaattoria voi kätevästi työn lomassa käyttää. Ainakin nukkumishuoneen ilmaa voi kostuttaa. Suolavedellä voi huuhdella nenää ja kurlata kurkkua.
Koska äänentuotto on lihastoimintaa, hyvää ääntäkin on pidettävä yllä jatkuvasti. Ns. äänenavaus vastaa lihasten lämmittelyä ennen vaativan toiminnan aloittamista ja kurkunpään rentoutus puhetyön jälkeen palauttaa normaalin toiminnan.
Seuranta
Puhuminen on lihastyötä ja ääniterapiaa voi paljolti rinnastaa fysioterapiaan. Puheterapeutti etsii yksilölle sopivia rentous-, hengitys ja resonanssiharjoitteita ja opettaa niiden oikein suorittamisen sekä työtilanteeseen soveltamisen. Harjoitteiden päivittäisellä toistoilla aivoihin luodaan käyttökelpoisia toimintamalleja. Keho muistaa, ihminen tiedostaa, oppii. Se vie kuitenkin aikansa tapauksesta riippuen.
Seurantaterapiassa puhujalle annetaan tiedostettu malli terveellisestä äänentuottotavasta. Vertaamalla siihen aikaisempia tapojaan työntekijä voi huomata omat puhetottumuksensa rasittavat piirteet. Tiedostamisapuna toimii myös oman äänen visuaalinen mittausdokumentti. Äänentuoton virheiden noidankehästä pääsee korjaamalla asentoa, hidastamalla puhetta ja pitämällä luonnollisia hengitystaukoja. Työssä puheasennon korjaaminen voi vaatia esimerkiksi istuimen ja silmälasien vaihtamista tai sopivien kevytkuulokkeiden hankkimista tai toisaalta vain selkänsä suoristamista.
Työpaikkakäynti
Potilas ei kaikissa tapauksissa puhu terapiaistunnon aikana niin kuin työssä eivätkä hänen puhetapansa sen paremmin kuin kaikki äänipulman taustalla olevat tekijätkään käy ilmi suullisesta kuvauksesta. Käymällä työpaikalla puheterapeutti saa kunnollisen käsityksen työolosuhteiden osuudesta äänenkäytön ongelmiin. Puheterapeutti arvioi ääntä, analysoi äänentuottoa ja puheolosuhteita sekä räätälöi yksilöllisiä harjoitusohjelmia, joiden tarkoitus on auttaa puhujaa itsenäisen äänenhoitoprosessin alkuun. Kertyneen tiedon pohjalta yhteistyössä muiden asiaa hoitavien tahojen kanssa tehdään mahdollisesti olosuhteiden korjausehdotuksia.
Äänihäiriöiden ilmaantuessa on syytä kääntyä niihin perehtyneen lääkärin puoleen, koska äänihäiriöiden taustalla on usein sairauksia. Kun potilas valittaa käheyttä, tuntemuksia kurkun seudulla, puhumisen työläyttä tai "äänen menemistä", olisi syytä ohjata hänet jo varhaisessa vaiheessa puheterapeutin hoitoon. Ilman yksilöllistä ohjausta tilanteesta on vaikea selvitä. Epävarmuus äänen toimivuudesta lisää psyykkistä stressiä, mikä saattaa johtaa kompensatoriseen lihastoimintokierteeseen ja edelleen äänihuulivaurioihin. Hoito käy yhä hankalammaksi ja vaatii pitkiä sairauslomia. Onnistunut neuvonta lyhentää hoitoaikoja, vähentää niiden tarvetta ja luo tyytyväisyyttä.
Kirjallisuutta
- Sihvo M, Vilkman E. Kohti objektiivista äänenkuvausta ss. 7-12 Kirjassa Fonetiikan päivät- Oulu 1990, Suomi K. (toim.) Logopedian ja fonetiikan laitoksen julkaisuja, Oulun yliopisto, 5, 1991.
- Sihvo M. Äänialueen rajojen mittaus dysfonian tutkimuksessa. ss. 23-35. Kirjassa Sonninen P. (toim.) Tekniikka logopediassa ja foniatriassa Suomen logopedis-foniatrinen yhdistys ry:n julkaisuja, 26, Helsinki 1992.
- Sihvo M. QUICK, first aid to voice patients. I den Tredje Nordiska Kongressen för Logopedi och Foniatri, Göteborg 6-9-10. 1994. In Kjaer B J. (ed.) Nordisk logopedi og foniatri Status amp undvikling. Audiologopedisk Forening, Köbenhavn, 1994.
- Sihvo M. Voice in Test, Studies on Sound Level Measurement and on the Effects of Various Combinations of Environmental Humidity, Speaking Output Level and Body Posture on Voice Range Profiles. Academic dissertation. Acta Universitatis Tamperensis 541, Tampere 1997.
- Sala E, Sihvo M, Laine A. Ääniergonomia. Toimiva ääni työvälineenä. Työterveyslaitos ja Työturvallisuuskeskus, 2003.