Yrittäjät eivät tunne työterveyshuollon toimintaa - syy yrittäjien vähäiseen työterveyshuollon käyttöön?

Yleistä

Selvitykseen vastanneiden ikäjakauma vaihteli 28–70 vuoteen. Yrityksen koko vaihteli yksinyrittäjistä (kolmannes vastaajista), 99 henkeä työllistävään yritykseen. Vastaajat edustivat myös kaikkia toimialojen pääluokkia lähes samassa suhteessa kuin yrittäjäjärjestön yleinen jäsenkunta. Keskimäärin vastaajat olivat toimineet yrittäjänä 14 vuotta.

Kokemuksia ja näkemyksiä työterveyshuollon toiminnoista

Työterveyshuollon terveystarkastuksissa oli ollut vajaa puolet yrittäjistä eli vastaajilla oli keskimääräistä yrittäjäryhmää enemmän kokemusta työterveyshuollosta. Pieni osa vastaajista oli ollut terveystarkastuksessa kahdesti tai useammin. Tarkastusten määrä kasvoi työvuosien myötä. Yrittäjiltä ei kysytty, olivatko he olleet työterveyshuollon ja terveystarkastusten piirissä ennen yrittäjiksi ryhtymistään.

Noin puolella vastaajista oli voimassa oleva työterveyshuoltosopimus. Sopimus oli tehty yhtä usein terveyskeskuksen kuin yksityisen lääkäriaseman kanssa. Yrittäjän kannalta tärkeimpinä terveyspalveluina pidettiin työterveyslääkärin, toiseksi tärkeimpinä terveyskeskuslääkärin palveluja. Seuraavilla sijoilla olivat erikoislääkäripalvelut ja työterveyshoitajan palvelut.

Vastanneet yrittäjät arvioivat työterveyshuollon tärkeimmiksi vaikutuskeinoiksi yrittäjän hyvinvoinnin kannalta sairauksien hoidon ja kuntoutuksen. Seuraavalla tilalla oli vaikuttaminen työstä johtuviin, terveyttä vaarantaviin tekijöihin. Näiden jälkeen olivat muiden terveyspalveluiden, esimerkiksi erikoislääkärien palvelujen, saaminen työterveyshuollon kautta ja elintapoihin vaikuttaminen.

Yrittäjien työterveyshuollon toimintojen tuntemus

Taulukossa «Yrittäjien eräiden työterveyshuoltojen toimintojen tuntemus eriteltynä sen mukaan oliko yrittäjällä työterveyshuoltosopimus vai ei. Tth tarkoittaa työterveyshuoltoa. »1 on esitetty eri työterveyshuoltotoimintojen tunnettuus kolmiluokkaisena: 1. yrittäjä ei ole ollut lainkaan tietoinen kyseisestä työterveyshuollon toimintamuodosta, 2. yrittäjä on tiennyt, että työterveyshuoltoon kuuluu myös tämän tyyppinen toiminta ja 3. yrittäjällä on omaa kokemusta työterveyshuollon tästä toimintamuodosta.

Parhaiten tunnettuja työterveyshuollon toimintamuotoja olivat työkyvyn seuraaminen ja tukeminen, sairaanhoito ja terveiden elämäntapojen tukeminen. Vähiten tunnettuja työterveyshuollon toimintoja olivat työyhteisötyö, apu henkilökohtaisissa kriiseissä, esimiestukeen liittyvät toiminnat sekä ensiapuun liittyvät tehtävät. Kaikissa kohdin työterveyshuollon piirissä olevat yrittäjät tunsivat toiminnot paremmin kuin ne, joilla työterveyshuoltoa ei kyselyhetkellä ollut. Myös omaa kokemusta toiminnoista oli ensiapua lukuun ottamatta työterveyshuollon piirissä olevilla yrittäjillä enemmän.

Työterveyshuollon järjestäneiden yrittäjien henkilökohtaista kokemusta useimmista työterveyshuollon toimintamuodoista oli yleensä alle kolmanneksella. Henkilökohtaista kokemusta vain terveystarkastuksista (67%) ja sairauksien hoidosta (54%) oli yli puolella. Joka kuudes työterveyshuoltosopimuksen piirissä ollut ei tiennyt työterveyshuollon tehtäviin kuuluvan aloitteiden teko työn muuttamisesta, jos työntekijän työkyky on alentunut tai osallistuminen työpaikan suunnitteluun tai tapaturmaselvittelyyn.

Yrittäjien työterveyshuoltoa koskevan tiedon puutteissa suurimmat erot työterveyshuollon järjestäneiden ja ei-järjestäneiden välillä koskivat työolojen tuntemusta ja työn vaatimuksia ( ero 36%), osallistumista työpaikkojen suunnitteluun (30%), turvallisten työtapojen opettamista (25%) ja työkykytiedon keruuta (24%). Omaa kokemusta hankkineiden kohdalla suurimmat erot työterveyshuollon piirissä olevien ja muiden yrittäjien välillä koskivat terveystarkastuksia (51%), sairauksien hoitoa (39%) ja työoloja koskevien muutosten tekoa (30%).

Yrittäjien näkemys työterveyshuoltotoiminnan eri osa-alueiden laadusta

Kysymyksellä selvitettiin yrittäjien käsitystä eräistä työterveyshuollon toimintamuodoista. Kysymykseen pyydettiin vastausta, vaikka henkilökohtaista kokemusta tai tietoa toiminnasta ei olisikaan. Näin haluttiin kartoittaa myös yleistä mielipidettä. Luokitus oli kuusiportainen: 1. en osaa sanoa, 2. ala-arvoista, 3. heikkoa, 4.tyydyttävää, 5. melko hyvää ja 6.huippulaatua.

Yrittäjien luottamus työterveyshuollon toimintaan oli pääosin hyvä. Noin puolet yrittäjistä, joilla työterveyshuoltoa ei ollut, ei ottanut kantaa palveluiden laatuun. Yrittäjät, joilla työterveyshuolto-sopimusta ei ollut, mutta arvioivat ko. toimintoja, olivat jonkin verran kriittisempiä kuin ne yrittäjät, joilla oli työterveyshuoltosopimus. Tietojen salassapitoa piti melko hyvänä tai huippulaatuisena lähes kaksi kolmesta. Työpaikan tuntemusta ja aloitteellisuutta työpaikalla piti melko hyvänä tai huippulaatuisena vain noin joka kymmenes vastaaja eli työpaikkatason toiminta oli edelleen koettu melko huonoksi. Puolet työterveyshuollon piirissä olevista yrittäjistä katsoi, että työterveyshuollon aloitteiden teko työpaikoilla oli heikkoa tai ala-arvoista. Työpaikan tuntemusta piti huonona tai ala-arvoisena neljännes vastaajista.

Taulukossa «Mielikuva työterveyshuollon toimintamuodoista ja toiminnan laadusta. Vastaajat eroteltu sen mukaan oliko työterveyshuoltosopimusta tai ei. Tth tarkoittaa työterveyshuoltoa. »2 on yrittäjien näkemys eräistä työterveyshuollon toiminnoista ja laadusta

Työterveyshuolto yrittäjän tärkein terveystuki?

Tässä kyselyssä tuli esille työterveyshuollon merkitys yrittäjän hyvinvoinnin kannalta. Suurin osa yrittäjistä oli vain työterveyshuollon seurannassa. Mikäli työterveyshuoltoa ei ollut, ei juuri mikään muukaan taho huolehtinut yrittäjän terveydestä tai työkyvystä tai toiminut apuna työpaikan terveellisyyden edistämisessä. Näin yrittäjät voivat pudota ennaltaehkäisevän turvaverkon ulkopuolelle ja hakeutua vasta selvien terveysongelmien ilmetessä sairaanhoidon piiriin. Silloinkin työn merkitys tulee harvoin huomioitua mahdollisena etiologisena tekijänä.

Terveyspalveluiden tärkeysjärjestystä koskevan kysymyksen osalta on huomattava, ettei siinä kuvattu ammattiryhmien tehtäviä työterveyshuollossa tai muussa terveydenhuollossa. Näin vastaukset kertovat ehkä paljon myös mielikuvista, joita ammattinimike luo. Kyselyn yleinen työterveyshuoltoa painottava luonne voi myös vaikuttaa vastauksiin.

Pienyrityksissä tapaturmaselvittelyjen käsittely työsuojeluorganisaation kautta on ilmeisesti vähäistä ja tätä kautta työterveyshuollon toiminta tapaturmaselvittelyissä ei tule esille.

Ensiapukoulutus tunnettiin paremmin kuin ensiapuvalmiudesta huolehtiminen. Mahdollisesti viimeksi mainittua pidetään selkeämmin työpaikan omana toimintana, sen sijaan koulutusrooli mielletään liittyväksi työterveyshuoltoon. Työpaikkatason tietojen keruu työolojen parantamiseksi tunnettiin kohtalaisesti työterveyshuollon toiminnaksi. Kokemusta tästä oli melko harvalla, vaikka työterveyshuollon yksi toiminnan perusta on nimenomaan työpaikkatuntemus ja siihen liittyen työoloja koskevien parannusehdotusten tekeminen terveysvaarojen vähentämiseksi.

Selvimmät yrittäjien tiedonpuutteet koskivat työterveyshuollon työpaikalla tapahtuvaa toimintaa ja työn psyykkisiin tekijöihin vaikuttamista sekä yksilö- että työyhteisötasolla. Viimeksimainittu voi osin liittyä työterveyshuollon resursointiongelmiin: työpsykologeja tai yleensä työyhteisötyöhön perehtyneitä työterveyshoitajia ja -lääkäreitä on vähän. Myös yrittäjien tietämättömyys työpaikalla tapahtuvasta toiminnasta on selitettävissä pienyrityksiin tehtävien työpaikkakäyntien ja työolosuhdeselvitysten vähäisyydellä.

Sairaanhoito kuitenkin tunnettiin hyvin, vaikka yrittäjä itse ei sitä periaatteessa työterveyshuoltona itselleen voi järjestää. Yrittäjä turvaa usein edelleen terveydenhuoltonsa yksityisellä sairausvakuutuksella, mikä sinänsä on hyödyllinen, mutta ei välttämättä riittävä toimi. Työterveyshuollon yksilöön kohdistuvana tavoitteena on nimenomaan terveyden tukeminen ja toisaalta varhaisten sairauden oireiden havaitseminen. Työterveyshuolto painottaa työn ja työympäristön osuutta terveyden ylläpitämisessä ja sairauksien ehkäisyssä. Koska yrittäjät ovat keskimäärin työssä palkansaajia enemmän, myös työympäristön terveellisyys ja turvallisuus ovat yrittäjälle itselleen vähintään yhtä tärkeitä kuin työntekijöille. Kaikkiaan työterveyshuollon piirissä olevat yrittäjät tunsivat työterveyshuollon toiminnan paremmin ja myös kokemuksia toiminnasta oli enemmän kuin niillä yrittäjillä, jotka työterveyshuoltoa eivät olleet järjestäneet.

Työterveyshuolto ei näy riittävästi pienyrittäjälle eikä pienyrityksissä

Työterveyshuoltopalveluiden vähäinen käyttö johtunee osin siitä, etteivät yrittäjät eivät tunne työterveyshuollon tarjoamia mahdollisuuksia tukea yrittäjää ja yritystä. Työterveyshuollon tunnettuuden lisääminen taas edellyttäisi markkinointia ja tiedottamista. Yksityiset terveyspalveluiden tuottajat ovat jo pitkään tarjonneet palveluitaan aktiivisesti. Terveyskeskusten toiminnasta tiedottaminen on yleensä rajoittunut aukioloaikojen ilmoittamiseen. Näin myöskään työterveyshuolto ei terveyskeskusten toiminnassa juuri näy. Koska toiminta ei näy, palveluita ei osata kysyä tai mielikuva niistä voi olla virheellinen. Koska ei ole kysyntää, ei ole myöskään mahdollisuuksia osoittaa tarpeellisuuttaan ja työterveyshuolto jää muun kansanterveystyön, kuten sairausvastaanottojen ja vuodeosastotyön varjoon.

Yrittäjät vaikuttavat varmasti oman yrityksensä työterveyshuollon toimintaan myös työntekijöiden osalta. Mikäli työterveyshuollon toimintaa ja vaikuttavuutta pienyrityskentässä halutaan lisätä, tulisi sen näkyvyyttä (ja läpinäkyvyyttä) lisätä. Näkyvyyttä saadaan tiedotusta lisäämällä, mutta yrittäjän ja yrityksen näkökulmasta konkreettiset toimet ovat todennäköisesti tehokkaampia. Näitä ovat esimerkiksi työpaikalla tapahtuva toiminta ja nykyistä parempi yrityksen johdon ja yrittäjän huomioiminen työterveyshuollon toimintaa suunniteltaessa ja toteutettaessa.

Resurssi- ja kustannuskysymykset on yleensä nostettu esiin esteinä toteuttaa pientyöpaikkojen työterveyshuoltoa. Tässä kyselyssä ei selvitetty, miten paljon yrittäjä olisi valmis työterveyshuoltoon sijoittamaan. Toimivan työterveyshuollon kustannukset ovat kuitenkin pienet verrattuna koettuun hyötyyn. Työterveyshuolloissa vaikuttaisi myös olevan itsesensuuria palveluiden tarjoamisessa: oletetaan, ettei pienyrittäjä ole valmis maksamaan työterveyshuollostaan eikä palveluita siksi kannata näille tarjotakaan. Tämä näkemys voi osin pohjautua todellisiin kokemuksiin yhteistyöstä pienyritysten ja -yrittäjien kanssa. Todennäköisenä ongelmana on myös se, että hankkiessaan työterveyshuoltoa yrittäjä ei tiedä, mitä oikeastaan ostaa.

Voidaan helposti joutua noidankehään: yrittäjän kysyessä työterveyshuoltopalveluita niitä on niukasti saatavilla. Jos sopimus lopulta syntyy, yrittäjä kokee, ettei työpaikkatason tietoutta työterveyshuollosta saa (työterveyshuolto ei näy työpaikalla ja ottaa harvoin yhteyttä yritykseen). Tämän seurauksena yrittäjä on tyytymätön palveluihin ja käyttää niitä mahdollisimman vähän. Tällöin työterveyshuolto arvelee kyseessä olevan yrittäjän, joka haluaa mahdollisimman vähän työterveyshuoltopalvelua ja jättää yrityksen "rauhaan". Yrittäjä kokee, ettei työterveyshuollosta todellakaan ole apua ja jättää työterveyshuollon "rauhaan". Sitten työterveyshuolto keskittyy niihin (suuriin ja keskisuuriin) yrityksiin, jotka ovat aktiivisesti yhteydessä työterveyshuollon kanssa. Edellämainittu "hankala" yritys muistetaan, kun on aika uusia toimintasuunnitelmaa 3–5 vuoden välein.

Resurssipula on useissa kunnallisissa työterveyshuolloissa todellinen ongelma ja ratkaisua siihen on haettu mm. nettobudjetti-yksiköiden kehittämisestä. Tämä malli on edennyt kuitenkin hyvin hitaasti ja ilmeisesti myös muita toimintamuotoja tarvitaan. Työterveyshuollon toimintojen sisällöllistä painopistettä tulisi siirtää ennaltaehkäisevään yksilötason ja työpaikkatason toimintaan nykyisestä sairaanhoitopainotteisuudesta. Tämä edellyttää myös avointa keskustelua työpaikkatoiminnan hinnoittelusta ja siihen käytettävästä ajasta yrityksen ja työterveyshuollon välillä. Työpaikkatoiminnan lisäämiseen tähtää määräaikainen KELA:n työterveyshuollon kustannusten korvausosuuden korotuskin. Mikäli kustannukset ovat selvänä ongelmana, voidaan pientyöpaikan työpaikkaselvitys toimintaa aloitettaessa korvata työolosuhdehaastattelulla. Näin voidaan menetellä esimerkiksi tilanteissa, joissa työ ei sisällä erityisiä terveydellisiä riskejä ja tilanteissa, joissa yrittäjällä tai työntekijöillä ei ole kiinteää työpistettä (esimerkiksi ns. keikkatyötä tekevät asentajat). Toki näissäkin tilanteissa työpaikkaselvitys tulisi tehdä, mikäli työn terveysriskejä ei voida muuten arvioida.

Kunnissa, joissa yksityistä työterveyshuoltopalveluiden tarjontaa ei ole, tulisi kunnallisen työterveyshuoltoyksikön kyetä laajentamaan toimintaansa riippumatta muun terveyskeskuksen toiminnasta, mikäli kysyntää työterveyshuollosta on. Toisena vaihtoehtona on ostaa osa palveluista yksityisiltä palveluntuottajilta, mikä todennäköisesti tulisi ensiksimainittua kalliimmaksi (vrt. keikkalääkäritoiminta). Kolmantena vaihtoehtona on todellinen yhteistyö kuntien välillä (seutukunnallinen yhteistyö) tai yksityisten ja julkisten palveluntuottajien välillä. Tällaisia kokeiluja onkin jo käynnissä.

Laadukkaiden työterveyshuoltopalvelujen tuottaminen yrittäjille ei ole mahdotonta. Terve yrittäjä turvallisessa työympäristössä on yrittäjän, yrityksen ja yhteiskunnan etu. Lisätietoja yrittäjän työterveyshuollosta löytyy mm. verkkosivuiltamme www.ttl.fi/syty2000.