Lastensuojelun laitoshuollon henkilökunnan kokema ja kohtaama väkivalta

Mitä on lastensuojelun laitoshuolto?

Lastensuojelulaissa on säädetty perusteet, milloin sosiaalitoimen lastensuojelun on käytettävä lapsen, hänen perheensä ja ympäristön hyvinvoinnin ja kasvun turvaamiseksi järeimpänä keinona lapsen sijoittamista hoitoon kodin ulkopuolelle, eli sijaishuoltoon (LSL 683/1983 22 §). Sijoitus voi tapahtua joko vapaaehtoisesti lastensuojelun tukitoimenpiteenä tai pakkokeinona huostaanoton kautta. Sijoitus voi taas muodoltaan olla joko sijoitus sijaisperheeseen, ammatilliseen perhekotiin tai lastensuojelulaitokseen. Lastensuojelun laitoshuolto tarkoittaa nimenomaan lapsen sijoittamista joko vapaaehtoisesti tai huostaanoton kautta lastensuojelulaitokseen. Lastensuojelulain mukaista laitoshuoltoa toteuttavien perhekotien ja laitosten toiminnasta on säädetty tarkemmin lastensuojeluasetuksessa.

Lastensuojelulain mukaista sijoitusta toteuttavat laitokset

Laitoshuoltoa toteuttavat laitokset jakautuvat kolmeen pääryhmään; kunnallisiin lasten- ja nuorisokoteihin, yksityisiin perhekoteihin ja lastensuojelulaitoksiin sekä valtion koulukoteihin. Kunnalliset yksiköt ovat pääsääntöisesti ns. vastaanottoyksiköitä ja toteuttavat lyhytaikaista pysäyttävää laitoshuoltoa. Yksityiset lastensuojeluyksiköt ja valtion koulukodit toteuttavat joko lastensuojelun tukitoimenpiteenä tai pakkotoimenpiteenä huostaanoton kautta järjestettävää rajoittavaa ja pitkäaikaista laitoshuoltoa. Laitosten kesken näyttää syntyneen astejako ns. ensimmäisen, toisen ja kolmannen asteen sijoituslaitoksiin, jolloin ylemmän asteen laitokseen siirron syynä on sijoitetun nuoren sopeutumattomuus tai soveltumattomuus ns. kevyempään hoitoyksikköön. Valtion ja järjestöjen koulukotien määrä on supistunut 80-luvulta alkaen vain muutamaan yksikköön. Kaikkien vaikeahoitoisimpia nuoria varten on perustettu kaksi erityisen vaativan hoidon yksikköä, toinen Pitkäniemen ja toinen Niuvanniemen sairaalaan.

Suomessa oli 3080 nuorten ympärivuotista laitospaikkaa 392:ssa sosiaalihuollon yksityisessä laitoksessa vuonna 2002. Vertailun vuoksi todettakoon, että nuorisopsykiatrisia sairaansijoja on 342 ja sairaalaosastoja 41. Kun verrataan nuorisopsykiatristen sairaansijojen ja yksityisten sosiaalihuollon laitosten ja hoitopaikkojen määriä, voidaan todeta nuorten laitoshoidon painottuvan 90 prosenttisesti sosiaalihuoltoon.

Lastensuojelun toimenpiteiden kohteena oleva nuoret

Vuosina 1995-2001 huostaan otettujen alaikäisten määrä kasvoi 14,2 %, mutta kodin ulkopuolelle sijoitettujen määrä kasvoi 25,7 %. Kodin ulkopuolelle sijoituksista laitos- ja muu hoito kasvoi 38,7 % ja perhehoito 12,7 %. Kodin ulkopuolelle sijoitettujen alle 18 -vuotiaiden prosentuaalinen osuus ikäluokasta oli 0,9 % vuonna 1995 ja 1,2 % vuonna 2001. Siis valvotun hoidon tarve kasvaa koko ajan. Vuonna 2001 kodin ulkopuolelle hoitoon sijoitettuja lapsia oli 13 453. Laitoshuoltoon sijoitettuja oli 7458. Suurin osa tästä ryhmästä on nyt käsittelyn kohteena olevissa perhekodeissa ja lastensuojelulaitoksissa. Vuonna 2002 tehdyn selvityksen mukaan lastensuojelun laitoshoidossa yli puolet lapsista on psykiatrisen hoidon tarpeessa. Huumausaineita on vuosituhannen vaihteen tilaston mukaan käyttänyt 25 %. Tämä määrä on voimakkaasti kasvanut viime vuosien aikana.

Lastensuojelulaitosten työturvallisuus

Työturvallisuuslain uudistuksen yhteydessä erityistä sairastumisen vaara aiheuttaviksi tekijöiksi tuli korostetusti myös työssä aiheutuva väkivallan uhka. Lastensuojelulaitoksien henkilökunnan väkivallan uhka on merkittävä. Alalla on tapahtunut kahden viime vuoden aikana yksi kuolemaan johtanut pahoinpitely. Uhkatilanteita on lukematon määrä.

Lastensuojelun laitoshuollossa esiintyvän väkivallan määrän ja laadun selvittely on ongelmallista.

Syitä tähän voidaan jaotella seuraavasti:

1. Väkivallan uhkaa vähätellään ja se jätetään huomioimatta. Vähättelyn taustalla on ehkä alalle hakeutuneiden yrittäjien ja työntekijöiden perusmentaliteetti. Työssä ollaan oman luonteen mukaisesti valmiita ottamaan kohtuuttomia riskejä.

2. Yrittäjät ja myös työntekijät ehkä pyrkivät salaamaan syntyneitä väkivaltatilanteita yksikön maineen ja toimintaedellytyksien varjelemiseksi ns. "Kuttula-ilmiöiden" pelossa.

3. Alaa ei tunneta eikä alan väkivallan uhkaa ole tunnistettu eikä huomioitu. Esimerkiksi Työterveyslaitoksen järjestämissä uutta työturvallisuuslainsäädäntöä koskevissa koulutuksissa ei alaa ole edes tunnettu kunnolla.

4. Väkivallan käsitteellä on eri aloilla semanttinen ero. Päiväkodissa työskennellessä väkivallalla käsitetään aivan eri asiaa kuin väkivaltaisten nuorten hoitoon keskittyneessä laitoksessa.

5. Lastensuojelutyötekijät ovat turtuneet väkivaltaan eivätkä enää tunnista sen uhkaakaan.

6. Vain pieni osa lastensuojelulaitoksista ja perhekodeista on suunniteltu alun pitäen tähän tarkoitukseen. Tilat ovat yleensä vanhoja kouluja tai omakotitaloja jne. Fyysiset puitteet eivät siksi ole väkivallan ennaltaehkäisyn kannalta hyviä.

7. Lastensuojelun laitoshuoltotyötä valvovien viranomaisten huomio ja kiinnostus ovat lähes tyystin kiinnittyneet toimintaa säätelevään Lastensuojelulakiin ja Lastensuojeluasetukseen. Sen sijaan henkilökuntaa suojeleva Työturvallisuuslaki unohdetaan ja tulkitaan väistyväksi laiksi tai se jätetään huomioimatta kokonaan.

Lastensuojelutyö ammattialana

Ammattialana lastensuojelutyö on merkittävä. Alalla työskentelee kasvava joukko ihmisiä. Esim. Oulun läänissä oli vuoden 2002 lopussa 55 tällaista lastensuojeluyksikköä. Keskimääräinen työntekijämäärä on 10 –15 työntekijää. Varovaisestikin arvioiden pelkästään Oulun läänissä alalla työskentelee yli 500 henkilöä. Lastensuojelulain ja – asetuksen pohjalta viranomaisten antamien ohjeiden mukaan henkilökunnan määrän tulisi olla 1,0–1,1 lasten määrään suhteutettuna. Koko maassa siis alalla tulisi työskennellä 7500–8000 työntekijää.

Alan koulutusvaatimukset on määritelty lastensuojeluasetuksessa ja laissa sosiaali- ja terveydenhuollon henkilöstön kelpoisuusvaatimuksista. Alalle ei ole olemassa varsinaista ammatillista koulutusta. Yleisiä työntekijöillä olevia koulutuksia ovat: Alalla kouluttamaton, jonkin muun ammattialan ammattikoulututkinto (esim. kirvesmies, muurari, autonkuljettaja, merkonomi), päihde- ja kriisityöntekijän ammattitutkinto, sosiaalikasvattaja, lähihoitaja, mielenterveyshoitaja, kuntohoitaja, liikunnanohjaaja, nuorisotyöntekijä, kansalaistoiminnanohjaaja, mielenterveyshoitaja, sosionomi, seikkailupedagogi, opettaja, sairaanhoitaja, erikoissairaanhoitaja. Ilman asianmukaista ammatillista peruskoulutusta olevien osuus koko työntekijäjoukosta ja yrityksien omistajista on hälyttävän suuri.

Täydennyskoulutusta henkilökunnalle ei alan hallinnollisen hajanaisuuden ja näennäisen työnantajien keskinäisen kilpailutilanteen vuoksi juurikaan ole. Vasta tänä vuonna alan työnantajat laajemmin ovat järjestäytyneet oman yhdistyksen taakse. Edelleenkin työnantajat jakautuvat useaan toimintaa kehittävään yhdistykseen. Kaksi merkittävintä on Ammatillisten Perhekotien Liitto ja Yksityisten Perhekotien Liitto. Koulutusta ovat järjestäneet alan kansalaisjärjestöt

Onko lastensuojelulapsilla väkivaltakäyttäytymistä?

Helsingin kaupungin työsuojeluyksikössä on vuodesta 1995 tilastoitu ilmoituksia vaara- ja uhkatilanteista. Raportoitujen tilanteiden perusteella tiedetään, että osa sijoitetuista lapsista ja nuorista käyttäytyy laitoksissa uhmakkaasti ja väkivaltaisesti. Tämän arvioidaan vaikuttavan lastensuojelulaitosten henkilökunnan työturvallisuuteen ja työhyvinvointiin. Vuonna 2001 työsuojeluyksikkö tilastoi 125 lastensuojelulaitoksista tullutta ilmoitusta vaara- ja uhkatilanteista (176 kappaletta vuonna 2002). Lasten ja nuorten väkivaltaisen käyttäytymisen vähentäminen nähdään tärkeänä ja siihen pyritään vaikuttamaan erilaisin keinoin kuten rakenteellisin ratkaisuin ja koulutuksin.

Lastensuojelulasten taustat ja väkivaltakäyttäytyminen

Tyypillistä perhekotinuorille on tämän päivän kulttuurin mukainen vanhempien kunnioituksen häviäminen. Heidän kohdallaan vanhemman kunnioittaminen on korostuneesti hukassa, vanhemmilla ei ole heille kuuluvaa vertikaalista auktoriteettia, vaan nuoret pyrkivät itse päättämään tekemisistään ja olemisistaan. Toisaalta vanhemmat ovat itse siirtämässä nuorelle vastuun itsestään ja jopa perheestä ennen kuin heillä on edellytyksiä oman kehitystasonsa puitteissa vastuuta kantaa.

Perheiden sisäinen dynamiikka lastensuojeluperheissä on laajasti häiriintynyt. Lisäksi nuorilla on paljon väkivaltakäyttäytymistä toisiaan ja henkilökuntaa kohtaan. Väkivalta on poikkeavaa ja sen syntyjuuret ovat virtuaalimaailmassa, elokuvien ja tietokonepelien luomassa epätodellisuudessa. Äärimmillään tämä ilmenee viime vuosina lisääntyneenä ja raaistuneena perhekotien henkilökuntaan kohdistuneena väkivaltana. Väkivallalle on tyypillistä ainakin ajatuksellisella tasolla pyrkimys terminaaliseen toisen tuhoamiseen kiduttamalla, tappamalla ja silpomalla. Nuorten kokema empatia väkivallan uhria kohtaan on heikentynyt.

Lastensuojelulaitoksien väkivaltaongelma

Lastensuojelun laitoshuollon työntekijät kokevat väkivallan uhkaa sekä todellista henkistä ja fyysistä väkivaltaa merkittävästi useammin ja enemmän kuin muiden alojen työntekijät. Alalla olevan henkilökunnan peruskoulutus on hyvin hajanaista ja jopa puutteellista. Erityisesti väkivallan uhkaan ja väkivallan kohtaamiseen liittyvää koulutusta heillä on vähän. Lastensuojelun laitoshuollossa olevien lasten mielenterveysongelmat ja heidän elämänkokemuksensa altistavat väkivallan uhkaukseen ja käyttöön konfliktitilanteiden ratkaisukeinoina.

Ongelmat yhteen vedettyinä ovat:

1. Lastensuojelun laitoshuollon kulttuurinen ympäristö ei suosi väkivallan tietoista varhaista tunnistamista ja ehkäisyä

2. Väkivaltaan suhtaudutaan vähätellen ja sen esiintymiseen on turruttu.

3. Kulttuurisesti työntekijät hyväksyvät väkivallan osana työn luonnetta.

4. Väkivallan lievempiä muotoja ei edes mielletä väkivallaksi.

5. Väkivaltaan on suunnitelmissa varauduttu vain sen vakavampien muotojen osalta ja kokonaistilanne huomioiden tällöinkin heikosti.

Lastensuojelulaitoksen väkivallan torjunta

Lastensuojelulaitoksien henkilökuntaan kohdistuvan väkivallan torjunnan tulee perustua työsuojelulainsäädäntöön. Tämän lainsäädännön ja lastensuojelulain näkökulmat ovat toiset. Kummankin lain tiukka etupiiripohjainen tulkinta voi johtaa jopa ristikkäiseen tulkintaan tai toisen näkökulman huomiotta ottamiseen. Lastensuojelun laitoshuollossa henkilökunnan työsuojelua kehitettäessä on koko ajan otettava huomioon myös lasten oikeuksia säätelevä lastensuojelulaki. Samanaikainen lakien huomioiminen antaa tukea toisaalta lastensuojelutoimenpiteiden oikeutukselle ja kasvatuksen periaatteille ja toisaalta henkilökunnan työsuojelu saa moraalista oikeutusta lastensuojelulain ja -asetuksen sisällöstä. Tätä kautta sekä kasvatusmetodinen että työsuojelu- ja turvallisuustekninen kehitys voi lähteä alalla käyntiin tasapainoisesti.

Mitä työterveyshuolto voi tehdä?

Työterveyshuollon merkitys lastensuojelulaitoksien työturvallisuusolosuhteiden kehittämisessä on ensiarvoisen tärkeä. Työterveyshuollolla tulee säilyä herkkyys väkivaltaongelman tunnistamiseen. Vähin mitä voidaan tehdä, on pitää huoli, että työsuojelun toimintaohjelma on ajanmukainen ja kunnossa. Samoin tulee pitää huoli, että väkivallan torjuntaan liittyvät koulutusohjelmat viedään läpi, vaikka lastensuojeluyksikössä kohtaisikin vähättelyyn viittaavaa suhtautumista.

Työterveyshuollon tulee myös aktiivisesti selvittää väkivallan esiintymistä yksiköissä ja toimia työyhteisön omanatuntona silloinkin, kun lastensuojeluyksikön työntekijät alkavat väkivaltaan turtua. Tunnettuahan on, että sairaan yhteisön hoitajat altistuvat psykodynaamiselle systeemivaikutukselle ja alkavat itse hiljalleen toimia samoin kuin yhteisö, ellei tätä vaikutusta vastaan aktiivisesti taistella. Pian käy näin, kuten erään naispuolisen työntekijän kommentissa käy ilmi: "Alussa huorittelu tuntui pahalta, mutta nyt väkivaltaa on vasta se, kun taju menee. Kyllä tämä sittenkin taitaa olla sairasta hommaa".