Mitä uusi sininen kirja sanoo väkivallan uhasta työpaikalla?

Millä aloilla altistustaan väkivallan uhalle?

Työväkivallan riskialoja ovat erityisesti poliisi- ja vartiointityö (vanginvartijat, yövartijat), mutta myös hotelli- ja ravintola-ala, myyntityö, terveydenhuolto, sosiaaliala sekä liikennöinti. Riskiammatit voidaan jakaa karkeasti kahteen ryhmään. Toiseen kuuluvat ammatit ja toimialat, joissa väkivaltatilanteiden kohtaaminen ja väkivaltaisesti käyttäytyvien henkilöiden käsittely kuuluu työn kuvaan. Näitä ammattiryhmiä ovat mm poliisit, vartijat ja psykiatristen työyksiköiden henkilökunta. Näissä ammateissa väkivallan kohtaamiseen ja hallintaan on koulutusta ja valmiuksia. Toisena ryhmänä ovat ammatit, joissa väkivallan kohtaaminen on satunnaista ja yllättävää ja joissa sen hallintaan ei ole valmiuksia. Tällaisten toimialojen työpaikkoja ovat esimerkiksi pankit, postit, myymälät, kioskit, sosiaalitoimistot, hotellit, ravintolat, julkinen liikenne ja terveyden- ja sairaanhoito.

Väkivaltatilanteet saattavat johtaa erilaisiin fyysisiin vammoihin ja jopa hengen menetykseen. Työtapaturmiksi rekisteröidään vuosittain keskimäärin 500 väkivaltatilannetta, työväkivallan aiheuttamia kuolemantapauksia sattuu keskimäärin kaksi vuodessa. Suurin todennäköisyys joutua väkivaltaan liittyvän työtapaturman uhriksi on hotellivirkailijoilla ja vahtimestareilla, kansi- ja konemiehistöllä, poliisilla ja vartijoilla. Uhkatilanteet ovat yleisempiä kaupan alalla ja ravintoloissa.

Vajaa 5 % naisista ja vajaa 3 % miehistä oli vuoden aikana joutunut väkivallan tai sen uhan kohteeksi työssä tai työmatkalla Työ ja terveys Suomessa 2003 -haastattelututkimuksen mukaan. Molempien sukupuolten osalta väkivalta tai sillä uhkaaminen oli vähentynyt vuoteen 2000 verrattuna. Eniten väkivallan uhkaa kokivat 45–54-vuotiaat naiset

Väkivallan uhan vaikutukset terveyteen

Vaikka fyysisiä seurauksia ei syntyisikään voi väkivallan kohteeksi joutuminen olla henkisesti hyvin vaikea kokemus. Jo väkivallan uhka voi aiheuttaa jatkuvaa pelkoa ja ahdistusta. Väkivallan uhan koki haastattelututkimuksessa suureksi riskiksi omalle hyvinvoinnilleen ja työssä jaksamiselleen joka neljäs vankeinhoidon työntekijä, keskusvankiloiden valvontatehtävissä toimivista peräti 42 %. Väkivallan uhka lisää koettua stressiä ja vähentää työssä viihtymistä. Tehokas väkivaltariskien hallinta on oleellinen osa turvallisuusjohtamista ja myös tuki hyvälle asiakaspalvelu- ja liiketoiminnalle.

Väkivaltatilanne on uhrin kannalta aina uhkaava, pelottava ja ahdistava. Odottamaton hyökkäys on hallinnan tunteen kannalta uhkaavin ja kuormittavin. Tilanteet, joissa hyökkäystä osataan ennakoida, eivät uhkaa tilanteen hallintaa yhtä vakavasti kuin odottamattomat hyökkäykset. Väkivallan kokemus voi aiheuttaa työntekijälle pitkäaikaisiakin psykosomaattisia oireita sekä koherenssin tunteen laskua. Koherenssin tunteen laskiessa ympäristön tapahtumat koetaan uhkaaviksi, silloin ei enää uskota omiin mahdollisuuksiin hallita niitä eikä koeta niitä ennustettaviksi. Väkivaltaisen hyökkäyksen tai sillä uhkaamisen kohteeksi joutunut työntekijä on aina vaarassa joutua kriisiin tai ainakin hänen hyvinvointinsa voi vaarantua.

Väkivaltatilanteen jälkiseurauksena on joskus posttraumaattinen stressireaktio, johon 75–85 %:lla liittyy tutkimusten mukaan häiritseviä ja kontrolloimattomia traumaan liittyviä mielikuvia, 75 %:lla depressio ja 45 %:lla itsemurha-ajatuksia. Posttraumaattisessa stressireaktiossa työntekijä välttelee ajatuksia tai tilanteita, jotka tuovat mieleen trauman. Kiinnostus harrastuksiin tai tulevaisuuteen vähenee ja tunne-elämä köyhtyy. Vireyden lisääntyminen voi ilmetä unihäiriöinä, pelokkuutena, ärtyneisyytenä sekä voimistuneina ruumiillisina reaktioina tilanteissa, jotka muistuttavat traumaa. Oireet voivat alkaa muutaman päivän, viikon, kuukauden tai vasta vuoden kuluttua väkivaltatilanteesta.

Työterveyshuollon tehtävänä on auttaa työpaikkaa sisällyttämällä väkivallan uhka työterveyshuollon ja työsuojelun toimintaohjelmaan, auttamalla/neuvomalla työnantajaa koulutuksen järjestämisessä sekä terveystarkastuksilla.

Terveystarkastustarpeen arviointi

Terveystarkastuksien avulla väkivaltatilanteiden tai niiden uhan estäminen ei ole mahdollista. Terveystarkastuksilla on kuitenkin tärkeä merkitys uhka- ja väkivaltatilanteisiin varautumisen kannalta. Terveystarkastuksen sisällön tulisi tältä osin tukea työhön perehdyttämistä ja työnantajan ohjeita ko. asioista.

Riskityöpaikoilla (paikka joka on jo aikaisemmin ryöstetty, yksinäinen kioski jne) on esim. Kauris-kysely hyödyllinen arvioitaessa traumaattisten tilanteiden esiintyvyyttä ja oireiden kokemiseen liittyviä tekijöitä. Kyselyillä saadut tiedot auttavat ennustamaan ja hallitsemaan näitä tilanteita. Mikäli kyselyllä tai muiden seikkojen perusteella todetaan työhön liittyvän todennäköinen väkivallan uhka, tehdään työsuojelutoimenpiteiden lisäksi alkutarkastus ja määräaikaistarkastuksia riskiin perustuvan harkinnan mukaan tai seurantatarkastuksia väkivaltatilanteessa olleille tarpeen mukaan.

Alkutarkastus

Alkutarkastuksessa kiinnitetään huomiota siihen, että henkilö olisi ominaisuuksiltaan sopiva tulevaan työhönsä. Huonosti sopivia ovat kaikki vaikeista pitkäaikaisista mielenterveyden häiriöistä kärsivät ja erityisesti päihdeongelmista ja impulssikontrollin häiriöistä kärsivät työntekijät. Myöskään henkilö, joka on sairastunut posttraumaattiseen stressireaktioon eikä ole siitä vielä toipunut, ei sovellu työhön, jossa on väkivallan uhka (toivuttuaan kyllä saattaa soveltua). Samoin työntekijät, jotka ovat halukkaita ottamaan "turhia" tai "sankarillisia" riskejä sekä ne, jotka itse epäilevät selviytymistään kyseisessä ammatissa, soveltuvat näihin töihin huonosti.

Tarkastuksen yhteydessä työntekijälle kerrotaan väkivallan uhasta työssä, yrityksen toimintamallista väkivaltatilanteissa ja korostetaan "matalan kynnyksen" yhteydenottoja, siis että myös lievät uhka- ja väkivaltatilanteet käsiteltäisiin työpaikalla. Tärkeintä on periaate, että työntekijä pitää huolta siitä, että "joka päivä oma turvallisuuteni työssä on tärkeintä".

Määräaikaistarkastukset

Määräaikaistarkastuksia tehdään pääsääntöisesti 3 vuoden välein ja ne voidaan toteuttaa kyselynä tai haastatteluna. Kyselyssä kartoitetaan työntekijän kokemukset työssään olleesta väkivallan uhasta ja siitä miten hän on siitä selvinnyt. Väkivaltaa tai sen uhkaa kokeneilla työntekijöillä kiinnitetään systemaattisesti huomiota posttraumaattiseen stressiin viittaaviin oireisiin. Mikäli ilmenee vakavia oireita (depressio, itsemurha-ajatukset), henkilö ohjataan tarvittaessa jatkohoitoon psykologille tai psykiatrille. Jos henkilö on joutunut toistuvasti väkivallan uhriksi, harkitaan hänen sijoittamistaan toiseen työhön samassa yrityksessä.

Turvallisen työskentelytavan neuvonta ja jatkotoimet

Jokaisella yrityksellä tulee olla toimintamalli, jolla tuetaan työssään trauman kokeneita. Tämän tukijärjestelmän on oltava johdon ja esimiesten hyväksymä, jotta se voisi käytännössä toimia. Tapausten dokumentointi ja toimet vastaavien tapausten estämiseksi ovat keskeinen osa jälkihoitoa. Dokumentoinnin ja välittömän tuen järjestämiseksi ilmoitus tapahtuneesta tulisi tehdä esimiehelle, poliisille, työsuojeluvaltuutetulle, työsuojeluviranomaisille ja työterveyshenkilöstölle.

Työpaikoilla, joilla väkivallan uhka on olemassa, tulisi olla kriisiryhmä toimintamallin suunnittelua ja järjestämistä varten. Kriisiryhmään voivat kuulua esimerkiksi työterveyslääkäri, työterveyshoitaja, työsuojelupäällikkö ja työsuojeluvaltuutettu. Ryhmä voi tarvittaessa käyttää ulkopuolisia psykologisia tai psykiatrisia konsultaatiopalveluja. Tärkeää on asianmukainen koulutus (TTL, SPR) jälkihoitoon. Kriisiryhmä voi organisoida ryhmäkoulutusta sekä työpaikoilla järjestettyinä mini-interventioina muuta valmentautumista ja tilannekohtaista asioihin puuttumista. Organisaation johdolle ja esimiehille on selvitettävä perusperiaatteet siitä, miten väkivallan uhri reagoi, jotta he voivat ymmärtää ja tukea uhrin palaamista työyhteisöön kriittisen tapahtuman jälkeen.