Puheenjohtajalta

Kaksi vuotta on lentänyt kuin siivillä. Tuon ajan minulla on ollut suuri ilo ja kunnia olla yhdistyksemme puheenjohtaja. Alku ei ollut helppo – koin että luottamus ei ollut paras mahdollinen. Tavoitteisiin on kuitenkin päästy. Yhdistyksemme on käynyt lävitse suuren murroksen, niin toiminnallisesti kuin taloudellisestikin. Uudet säännöt, toimintaperiaatteet ja nimi ovat nyt todellisuutta. Talous on saatu tasapainoon. On pyritty aktiivisesti uuteen toimintakulttuuriin, jota kuvaavat avoimuus, läpinäkyvyys ja vuorovaikutus. Tavoitteena on ollut lähentää jäsenistöä ja hallitusta, niin että kentän ääni todellakin kuuluisi vaikutettaessa työterveyshuollon kehittämiseen. Toivon, että silläkin saralla on päästy eteenpäin, mutta haasteita riittää vielä. Korostan, että vastuu suotuisasta kehityksestä ei ole yksinomaan hallituksella, vaan yhtälailla niin paikallisyhdistyksillä ja –osastoilla kuin yksittäisillä jäsenilläkin.

Haluan lämpimästi kiittää saamastani tuesta. Olen kokenut, että koko jäsenistö on ollut tukenani, palaute on ollut kannustavaa. Yhteistyö paikallisyhdistysten ja –osastojen kanssa on ollut jouhevaa, niiden hallitukset ja erityisesti puheenjohtajat ovat aina tarvittaessa olleet käytettävissä. Enemmän olisi vain pitänyt näkyä kentällä, valitettavasti siihen ei pyrkimyksistä huolimatta riittänyt aikaa – myös siviilityö on pitänyt hoitaa.

Olen kokenut toimineeni hyvin viitoitetulla tiellä. Aikaisempien puheenjohtajien panos, vilpitön halu toimia yhdistyksemme parhaaksi on antanut minulle suunnan, josta olen hyvin kiitollinen. Samoin hyvä yhteistyön henki työterveyshuollon vaikuttajien kanssa on omalta osaltaan saanut uskomaan suomalaisen työterveyshuollon tulevaisuuteen.

Olen hyvin kiitollinen omalle työterveyshuollon verkostolleni – monille ystävilleni, joiden kanssa käydyt keskustelut ovat olleet korvaamattomia käytännön pulmia ja tulevaisuuden visioita pohdittaessa.

Ilman hyvää hallituksen ilmapiiriä ja aitoa vuorovaikutusta ei toimintamme olisi ollut tuloksellista. Työskentelyssä on ollut aito tekemisen meininki. Kiperistä tilanteista on keskustelulla päästy tilanteeseen, jossa yksimielisesti tehdyt päätökset ovat tuntuneet yhteisiltä päätöksiltä. Luottamus on ollut suurta. Koen, että kaikilla hallituksessa mukana olleilla on halua panostaa yhteiseen hiileen ja oman yhdistyksemme parhaaksi. Vielä ripaus lisää avoimutta, valmiutta sanoa oma kanta silloin kun on sen aika ja valmius tyytyä yhdessä tehtyyn päätökseen ja kantaa siitä vastuu, niin tulevaisuus on vieläkin parempi. Kiitos kaikille hallituksessa mukana olleille mahtavasta panoksesta!

Erityisen suuri ilo minulla on ollut tehdä käytännön työtä työvaliokunnan kanssa, johon on voinut luottaa koko sydämestä. Rea, Teppo ja Heikki, olette olleet kuin sisar ja veljet. Teidän kanssa työskentely on ollut jotain sellaista, jota en unohda koskaan!

Syysseminaari ja –kokous 2004 jää lähtemättömästi mieleeni. Todella hienoa, että yli 160 jäsentä oli tullut keskustelemaan työterveyshuollon tulevaisuuden haasteista. Haluan lämpimästi kiittää kaikkia järjestelyissä mukana olleita sekä pitkäaikaista yhteistyökumppaniamme MSD:tä ikimuistettavasta tilaisuudesta. Yhdistys sai myös ansaitsemansa uuden puheenjohtajan. Heikki Arolan rauhallisissa ja viisaissa käsissä yhdistyksellä on varma tulevaisuus. Kun yhdistyksen hallituksessa jatkavat vielä Pia Larjo, Kari Kaukinen ja Teppo Toponen höystettynä mukaan tulleella uudella jäsenellä Olli Kontiaisella on monialaisuus, alueellisuus ja vuorovaikutus taattu. Toivotan Heikille voimia, intoa ja kärsivällisyyttä sekä koko hallituksen ja jäsenistön tukea vaativassa tehtäväsään.

Suomalaisen työterveyshuollon toimintaedellytykset ovat paremmat ja haasteet suuremmat kuin koskaan. Futurologi Tarja Meristön termein on todella tärkeää jatkaa keskustelua mitä palveluja tuotamme, kenelle ja millä ylivoimatekijällä? Keskustelu seminaarissamme oli avointa sekä monipuolista ja se antaa hyvän pohjan. Voi olla, että emme yhteiseen konsensukseen koskaan pääse ja ehkä siihen ei ole tarvettakaan. Tärkeää kuitenkin on, että keskustelua ohjaa kunniajäsenemme Peter Westerholmin ammattietiikan kovat kysymykset:

• Onko - eettisesti katsoen – puolustettavissa ryhtyä työterveyden toimenpiteisiin asioissa ja aloilla, joissa oma pätevyys on puutteellista?
• Onko – eettisesti katsoen – puolustettavissa ryhtyä toimenpiteisiin, joihin ei usko?
• Onko – eettisesti katsoen – puolustettavissa ryhtyä toimenpiteisiin, jotka eivät vastaa asiakkaiden työterveydellisiä tavoitteita?
• Onko - eettisesti katsoen – puolustettavissa ryhtyä työterveyden ohjelmiin, joiden keskeinen tavoite on oman valta-aseman säilyttäminen?

Hyvät ystävät! On jäähyväisten aika. Rivijäsenyys kutsuu, olen nöyrä, helpottunut ja haikea. Toivon, että me kaikki jaksamme työssämme ja omassa elämässämme. Välillä ja erityisesti näin joulun aikana on hyvä pysähtyä ja miettiä elämän peruskysymyksiä ja tehdä matkaa omaan sisimpään. Se kannattaa. On tärkeää unelmoida ja löytää elämän tarkoitus ja oma onni. Kaikkein tärkeintä on kuitenkin löytää rakkaus ja sen syvin merkitys. Kukin omalla tavallamme.

Hyvää ja rauhallista joulua sekä onnellista uutta vuotta 2005!