Työperäinen sairaus, ammattitauti ja työterveyshuolto
Työperäinen sairaus ja ammattitauti ovat kaksi eri käsitettä. Vaikka ammattitaudista työntekijällä on mahdollisuus saada korvausta, tulisi työterveyshuollon kuitenkin toimia molemmissa tapauksissa yhtä aktiivisesti työolojen parantamiseksi. Työperäisten sairauksien tunnistaminen, niiden estäminen ja niiden aiheuttamien haittojen minimoiminen on työterveyshuollon ydintoimintaa.
Max Jacobsonin arvostellessa Paavo Väyrysen kirjaa noin 10 vuotta sitten hän totesi, että jonkinasteinen vainoharhaisuus on poliitikkojen ammattitauti. Toteamus osoittaa, että ammattitauti sanaa voidaan käyttää myös yleiskielessä. Työterveyslääkärin on kuitenkin viisainta visusti varoa ammattitauti sanan löysää viljelyä, sillä terveydenhuollon kontekstissa sanan käyttö johtaa vääjäämättä ajatukseen ammattitautikorvauksesta. Väyrynen tuskin sitä Jacobsonin todistuksella sai.
Ammattitauti käsitteessä on sekä lääketieteellinen että juridinen ulottuvuus. Lääketieteellinen ulottuvuus viittaa kyseisen taudin työhön liittyvien syytekijöiden senhetkiseen tuntemukseen. Juridinen puoli taas viittaa siihen, mitä ammattitaudeista on lailla säädetty ja mikä on senhetkinen korvauskäytäntö. Työperäisen sairauden käsite on puhtaasti lääketieteellinen ja se viittaa siihen, että työllä on jokin syyosuus sairauden synnyssä.
Työterveyslääkäreiden tulee tuntea käsitteiden erot ja selittämään ne myös potilailleen. Päätöksen ammattitaudista tekee aina vakuutusjärjestelmä, jonka korvauslinjassa tapahtuu - joidenkin mielestä liian hitaasti - muutoksia. Ei ole järkevää, että ammattitautipotilasta hoitava tai tutkiva työterveyslääkäri "toteaisi" ammattitauteja. Sen sijaan hän löytää sairauksia, jotka hänen käsityksensä mukaan ovat ammattitauteja tai perusteltuja ammattitautiepäilyjä. Lääkärin virheellinen ja ponnekas tulkinta sairauden ammattitautiluonteesta on johtanut liian usein tarpeettomiin pettymyksiin ja valituksiin.
Ammattitauti juridisena käsitteenä
Ammattitauti määritellään ammattitautilain (1343/88) ensimmäisessä pykälässä. Pykälässä todetaan, että työntekijän pitää olla työ- tai virkasuhteessa tai maatalousyrittäjä, kyseinen tekijä on todennäköisesti pääasiallisesti aiheuttanut sairauden ja että aiheuttajana on fysikaalinen, kemiallinen tai biologinen tekijä. Ammattitautiasetuksessa on lueteltu fysikaalisia, kemiallisia ja biologisia tekijöitä ja niiden aiheuttamia tyypillisiä sairauden muotoja.
Kyseessä pitää olla diagnostisoitu sairaus, ei pelkkä oire. Tämän takia vaikeitakaan kosteusvauriorakennuksiin liittyviä oireita ei voida ammattitautina korvata, jos taustalla ei ole sairautta.
Ongelmallisin näistä määritteistä on "todennäköisesti pääasiallisesti aiheuttanut". Lääketieteessä syysuhteen toteamiselle ei ole mitään yleisesti hyväksyttyjä kriteerejä. Epidemiologinen tutkimus voi osoittaa kahden muuttujan välisen yhteyden. Tämä ei vielä riitä syysuhteen toteamieksi.. Ongelmaa valaisee esimerkki. Keuhkosyövän ja tupakoinnin määrän välille saadaan varmasti yhteys, mutta samoin myös etusormen keltaisuuden ja keuhkosyövän välille. Silti pelkkä etusormen keltaisuus ei aiheuta keuhkosyöpää. Interventiotutkimuksien tulokset tietenkin vahvistavat syyosuuden tulkintaa, mutta interventiokin voi kohdistua tekijään, joka ei varsinaisesti ole biologinen syy, mutta vaihtelee todellisen syyn mukaan.
Erilaisia kausaliteetin kriteerejä on esitetty. Näitä ovat muun muassa usean tutkimuksen samankaltaiset tulokset, oikea aikasuhde (syy edeltää seurausta), vahva yhteys, luotettavasti arvioitu altistuminen, annos-vaste suhde, sekoittavien tekijöiden vaikutuksen eliminointi, biologinen mielekkyys, analogia, kokeelliset työt eläimillä jne. Mitään yleistä syysuhteen tulkintaohjetta ei kuitenkaan ole olemassa.
Suomalaista ammattitautitulkintaa tarkastellessa syysuhteen tulkintaan tulee lisää ulottuvuuksia. Ammattisyöpien suhteen on tehty sopimus korvattavuudesta. Sopimus on ilmaistu ammattisyöpätyöryhmän muistiossa vuodelta 1988. Asbestialtistumiseen liittyvä keuhkosyöpä korvataan, mikäli "sairastumisvaara asbestin aiheuttamaan syöpään voidaan arvioida selvästi kohonneeksi (vaarasuhde yleensä yli 2)". Käytännössä kyseisellä vaarasuhteella (kaksi) todetuista syövistä joka toinen on ylimääräinen, asbestialtistukseen liittyvä ja joka toinen olisi tullut muutenkin. Asbestisyöpien korvattavuuden suhteen ollaan siis suhteellisen vapaamielisiä.
Asbestisyöpien korvattavuus muodostaa poikkeuksen, koska niistä on tehty edellä mainittu yhteiskunnallinen sopimus. Yleensä syysuhteen tulkintaan ei riitä pelkkä epidemiologien näyttö ja ammattitautipotilaan riittävänä altistumisen osoittaminen vaan tarvitaan tietoa sairauden mekanismista ja muiden mahdollisten syiden poissulusta. Tämän mukaisesti astman työperäisyyden osoittamiseen ei riitä se, että kyseisessä työssä tai kyseiselle tekijälle altistuttaessa on olemassa moninkertainen astmaan sairastumisen vaara, vaan tämän yleisen tiedon lisäksi on osoitettava yliherkkyysmekanismi, joka käytännössä astmojen kohdalla on tarkoittanut positiivista altistuskoetta.
Ammattitautina voidaan korvata myös muun kuin tapaturman tai ammattitaudin oleellinen paheneminen työstä johtuvan tekijän seurauksena pahenemisen ajalta. Alunperin tämä lisäys ammattitautilakiin tuli ihotautien takia. Nykyisin kyseistä kohtaa voidaan soveltaa esimerkiksi sellaisiin astmoihin, jotka olennaisesti pahenevat kosteusvauriorakennuksissa työskentelyn aikana.
Työperäinen sairaus työterveyshuollon käsitteenä
Työperäinen sairaus tarkoittaa, että työllä on jonkinasteinen syyosuus sairauden synnyssä. Käsitteenä työperäinen sairaus sisältää myös ammattitaudin. Ammattitaudissa työperäisten tekijöiden arvioidaan aiheuttaneet sairauden pääasiallisesti. Työperäisen sairauden yhtenä syynä voi olla myös työn aiheuttama psyykkinen rasitus. Lain mukaan ammattitaudin voi aiheuttaa vain biologinen, fysikaalinen tai kemiallinen tekijä.
Laajin käsite on työhön liittyvä sairaus, jolloin syysuhteeseen ei oteta mitään kantaa. Tyypillisiä työhön liittyviä sairauksia, jotka eivät ole työperäisiä sairauksia, ovat niitä, jotka ovat syntyneet ennen kyseistä työtä tai altistetta ja jotka töissä pahenevat. Esimerkkinä käy vaikkapa lapsuudessa syntyneet atooppiset astmat, jotka joissakin töissä voivat vaatia paljonkin työterveyshuollon toimenpiteitä. Useat kansantaudit, mm. tuki- ja liikuntaelinsairaudet pahenevat tai alkavat oireilla työssä.
Työterveyshuolto, ammattitaudit ja työperäiset sairaudet
Työterveyshuollon ydinosaamisaluetta on työympäristön vaikutus terveyteen. Työterveyshuollon toimenpiteiden kannalta ei ole merkitystä onko kyseessä työhön liittyvä oire tai sairaus, työperäinen sairaus tai ammattitauti. Työterveyshuollon on aina pyrittävä työympäristön haitallisten terveysvaikutuksien poistoon tai minimointiin.
Ammattitautiin liittyy kuitenkin potilaalle koituvia etuuksia, jonka takia mahdolliset ammattitaudit on tunnistettava. Laastariveron purkautuminen voi lisätä tarvetta ammattitautien tunnistamiseen, josta syystä ammattitautiepäilyistä on syytä laatia E-lausunto heti siinä vaiheessa kun perusteltu ammattitautiepäily on syntynyt. Näinhän ei nykyisin ole monessakaan tapauksessa menetelty, vaan ammattitautiepäilyt on lähetetty jatkotutkimuksiin ja E-lausunnot on kirjoitettu vasta sairaalasta, poliklinikalta tai erikoislääkärin vastaanotolta. Laastariveron purkautuminen ei vaikuta potilaan maksamiin kustannuksiin eikä työterveyshuollon toimintaan työolosuhteiden parantamiseksi. Laastariveron purkautuminen voi kuitenkin lisätä tarvetta tunnistaa ammattitauteja ja siirtää täten kustannuksia julkiselta sektorilta vakuutusjärjestelmän maksettavaksi.
|
Työlääketieteen dosentti
Ylilääkäri
Työterveyslaitos, Kuopio
Markku.Seuri@ttl.fi
Jukka Uitti
Työlääketieteen dosentti
Osastonylilääkäri
Työterveyslaitos, Tampere