Työterveyslääkäri

Toteutuuko tupakkalaki?

Työterveyslääkäri
2004;22(4):442-443
Iris Pasternack

Tupakoinnin huippuvuodet Suomessa sijoittuvat 1960-luvulle. Niinä vuosikymmeninä alkoi myös ilmaantua tutkimustietoa tupakoinnin terveyshaitoista. Suomalaisten tupakointia haluttiin alkaa vähentää. Suositusten ja neuvonnan lisäksi päädyttiin tupakointia rajoittavaan lainsäädäntöön, joita ovat vuoden 1977 tupakkalaki ja sen muutokset vuosina 1995 ja 2000. Työterveyslaitos on selvittänyt tupakkalain muutosten tuomia hyötyjä mittaamalla tupakan käyttöä ja tupakan savulle altistumisen määrää työntekijöiden keskuudessa ennen ja jälkeen lakimuutosten voimaantulon. Vuonna 2000 tupakansavulle työssään altistui edelleen noin 8% Suomen väestöstä. Noin 6000 suomalaista kuolee vuosittain oman tupakoinnin tai tupakansavulle altistumisen takia. Tupakkalailla ja sen muutoksilla ei siis olla päästy vielä tätä pitemmälle. Onko siis syytä harkita vielä tiukempia lainsäädännöllisiä toimenpiteitä?

Tupakkalaki 1977

Vuonna 1977 tuli voimaan tupakkalaki, jolla kiellettiin tupakointi yleisten kulkuvälineiden sisätiloissa, päiväkotien ja koulujen niissä tiloissa, jotka oli tarkoitettu oppivelvollisuusikäisten ja sitä nuorempien lasten käyttöön, sisätiloissa järjestettävissä julkisissa tilaisuuksissa, joihin lapsilla on esteetön pääsy sekä julkisten laitosten vastaanotto-, odotus- ja kokoustiloissa, joihin yleisöllä on esteetön pääsy. Tämä laki vaikutti pääasiassa tupakkamainontaan ja tupakkatuotteiden myyntiin ja se tähtäsi erityisesti lasten suojeluun.

Tupakkalaki 1995

Vuonna 1995 voimaan tullut tupakkalain muutos rajoitti tupakointia työpaikoilla. Tällöin tupakointikielto laajennettiin päiväkotien ja koulujen kaikkiin sisä- ja ulkotiloihin sekä työyhteisöjen yhteisiin, yleisiin ja asiakkaille tarkoitettuihin sisätiloihin. Tupakointi kuitenkin sallittiin edelleen sitä varten varatussa tilassa, jos tupakan savun kulkeutuminen muihin tiloihin estettäisiin ja jos alle 18-vuotiailla ei ollut pääsyä tiloihin. Tässä vaiheessa tupakointitiloja siis alettiin suunnitella ja rakentaa. Vuoden 1995 lakimuutoksen tuomat rajoitukset eivät koskeneet vielä ravintola- ja majoitusalaa.

Keskisuurissa ja suurissa toimistotyöpaikoissa tupakoivien osuus väheni 30%:sta 25%:iin vuoden 1995 lakimuutoksen jälkeen. Niilläkin, jotka jatkoivat tupakointia, poltettujen savukkeiden määrä laski 19:sta 16:een. Tupakoinnin väheneminen oli suurinta teollisuudessa ja vähiten koulutettujen ryhmissä. Yli neljä tuntia tupakansavulle työssään altistuneiden määrä väheni neljäsosaan (32 %:sta 8%:iin) heti lain voimaantulon jälkeen ja vuoteen 1998 mennessä edelleen kymmenesosaan (3%:iin). Täysin tupakansavulle altistumattomien osuus kasvoi 19%:sat 70%:iin kolmessa vuodessa lain voimaantulon jälkeen. Parhaiten tupakointia rajoitettiin teollisuus- ja toimistotyöpaikoilla. Palvelualoilla lakia noudatettiin heikoiten. Huoneilman nikotiinipitoisuus laski noin kymmenenteen osaan ennen lainmuutosta vallinneesta tilanteesta. Eniten tupakansavun määrä laski teollisuustyöpaikoilla, joissa ilmapitoisuudet lain voimaan tulon jälkeen olivat kaikkein pienimmät. Kaikki tutkittavat työpaikat olivat sellaisia, joissa tupakointia ennen lain voimaantuloa oli vapaaehtoisilla toimenpiteillä jo rajoitettu. Tupakkalaki osoittautui siis tehokkaaksi lisäkeinoksi vähentää tupakointia ja tupakansavulle altistumista.

Pientyöpaikoilla tilanne ei ollut lainkaan niin hyvä. Miehistä edelleen 17% altistui yli puolet työajastaan tupakansavulle vielä kaksi vuotta tupakkalain muutoksen voimaantulon jälkeen. Tämä johtuu pitkälti siitä, että pientyöpaikoilla tupakansavun leviämistä muihin tiloihin ei ole saatu estettyä.

Tupakkalaki 2000

Vuoden 2000 tupakkalain muutos toi ravintolat ja majoitusliikkeet tupakointirajoitusten piiriin. Rajoitukset koskevat kaikkia yli 50 neliömetrin kokoisia ravintoloita. Niissä vähintään puolet asiakaspaikoista tulisi järjestää savuttomiksi ja tupakointi baaritiskin tai pelipöytien välittömässä läheisyydessä kiellettiin. Tupakansavu määriteltiin tässä vaiheessa syöpää aiheuttavaksi aineeksi.

Lakimuutoksen aikaansaamat muutokset ovat olleet vaatimattomia. Sisäilman nikotiinipitoisuus laski jonkun verran muualla paitsi ruokaravintoloissa, joissa se pikemminkin nousi tarkkailujaksolla 2000-2002. Työntekijöiden hengitysvyöhykkeeltä kerätyt ilmanäytteiden nikotiinipitoisuudet laskivat selvästi yökerhoissa, mutta nousivat pubeissa ja pysyivät ennallaan ruokaravintoloissa.

Merkittävä osa ravintolatyöntekijöistä altistuu edelleen tupakansavulle. Kesäkuussa 2004 peruspalveluministeri Liisa Hyssälä asetti Uudenmaan Aluetyöterveyslaitoksen johtajan, professori Kari Reijulan selvitysmieheksi arvioimaan tupakkalain toteutumista ja työntekijöiden altistumista ravintoloissa. Vaikuttaa siltä, että ilmanvaihtotekniset ratkaisut, työsuojelun ja työterveyshuollon toimet sekä nykyinen lainsäädäntö eivät ole olleet riittäviä toimia ongelman ratkaisussa. Muualla maailmassa ollaan siirrytty tupakoinnin totaalikieltoihin ja on mahdollista, että Suomessakin päädytään samaan.

Taulukko 1. 10 kärjessä tupakan haittavaikutuksia
Tärkeimpiä tupakan haittavaikutuksia ovat mm.
  • sepelvaltimotauti
  • keuhkoahtaumatauti
  • keuhkosyöpä
  • erektiohäiriö
  • selän välilevyrappeuma
  • suusyöpä
  • osteoporoosi
  • ihon vanheneminen
  • kurkunpään syöpä
  • virtsarakon ja paksusuolen syöpä
Iris Pasternack
iris.pasternack@stakes.fi