Työterveyslääkäripalvelujen ostaminen terveyskeskuksissa? - Hallittua purjehtimista vai tuulen viemää?
Tausta ja tavoite
Pienillä terveyskeskuksilla on suuria vaikeuksia saada työterveyslääkäreitä. Pienissä yksiköissä asiakaskuntaa on niin vähän, ettei kokopäiväistä työterveyslääkäriä tarvita. Osa-aikaisesti tehtävää hoitavalla ei ole usein mahdollisuutta pätevöitymiseen ja näin ollen erityisosaaminen ontuu. Toisaalta yleinen lääkäripula terveyskeskuksissa on johtanut siihen, ettei terveyskeskuslääkäreiden aika riitä työterveyshuoltoon. Niukilla lääkäriresursseilla toimivissa yksiköissä muu kansanterveystyö asetetaan joskus edelle. Monet pienet työterveysyksiköt ovat joutuneet turvautumaan lääkäripalvelujen ostoon selvitäkseen kansanterveyslain velvoitteesta työterveyspalvelujen järjestämisessä.
Ostopalvelujen käyttö oman palvelutuotannon rinnalla voidaan nähdä terveyskeskuksessa myös tietoisena strategisena valintana. Tällöin täydennetään oman yksikön työterveyslääkärin työpanosta ostopalvelulla. Ulkoa ostetun pätevän työterveyslääkärin palvelut voi olla toimiva ratkaisu pienissä kunnallisissa työterveysyksiköissä.
Tutkimuksen tavoite oli selvittää ostopalveluja käyttävien kunnallisten työterveysyksiköiden ostopalvelun hankintaprosessia, palvelujen toimivuutta ja kustannuksia sekä työterveyshoitajien ja johdon tyytyväisyyttä ostopalveluun. Lisäksi tutkijat arvioivat tutkimuksen tulosten perusteella ostopalvelun etuja ja kehittämistarpeita.
Aineisto ja menetelmät
Talvella 2003 tehtiin Työterveyslaitoksessa kaikkien terveyskeskusten työterveyshuollot kattava puhelinhaastattelu (N=243). Haastattelussa kysyttiin mm. työterveyspalvelujen saatavuuden parantamiseksi ja toiminnan tehostamiseksi tehtyjä tai suunnitteilla olevia muutoksia (Pulkkinen-Närhi ym. 2004). Työterveysyksiköistä 23 ilmoitti ostavansa työterveyslääkäripalveluita ulkopuoliselta palveluntuottajalta. Näiden terveyskeskusten tilannetta haluttiin selvittää tarkemmin haastattelemalla terveyskeskusten johtava lääkäri ja yksi työterveyshoitajista.
Johtaville lääkäreille ja työterveyshoitajille lähetettiin ennakkoon haastattelua koskeva tiedote, jossa kerrottiin haastattelun tavoitteista sekä haastattelun teemoista. Haastattelussa kysyttiin mm. ostopalveluun siirtymissyytä, miten ostopalveluun siirtymisprosessi toteutettiin, kokemuksia ostopalvelun toimivuudesta, eroja oman palvelutuotannon kustannusten ja ostopalvelun hinnan välillä sekä palvelujen toimivuutta.
Työterveyslaitoksen kaksi tutkijaa haastattelivat terveyskeskuksen johtavan lääkärin ja työterveyshoitajan puhelimitse. Haastattelut tehtiin 28.10. 1.12.2003. Haastattelut jaettiin tutkijoiden kesken joka toinen terveyskeskus aakkosjärjestyksessä. Toinen tutkijoista haastatteli 12 yksikön ja toinen 11 yksikön edustajat. Sama tutkija haastatteli kustakin työterveysyksiköstä sekä johtavan lääkärin että työterveyshoitajan. Tutkijat kirjoittivat haastattelun aikana annetut vastaukset tietokoneelle.
Haastatteluissa pyrittiin etenemään tutkimuksen tiedotteessa mainittujen teemojen mukaisesti. Aina tämä ei onnistunut ajanpuutteen tai vaillinaisten tietojen vuoksi.
Kaikkien työterveysyksiköiden työterveyshoitajat saatiin haastattelua. Johtavia lääkäreitä haastateltiin 19 eli 83 % työterveysyksiköistä. Yhdessä yksikössä ylilääkäri antoi vastaamisen työterveyshoitajan tehtäväksi. Kahdessa terveyskeskuksessa ei ollut virkalääkäreitä lainkaan vaan kaikki lääkäripalvelut ostettiin. Näistä toisessa haastateltiin sosiaali- ja terveyspalvelujen johtaja. Yhden terveyskeskuksen perusturvajohtaja haastateltiin ylilääkärin sijaan.
Johtavien lääkäreiden ja perusturvajohtajien haastattelu kesti keskimäärin 7 minuuttia (vaihteluväli 2–34 min). Työterveyshoitajien haastattelun kesto oli keskimäärin 15 minuuttia (vaihteluväli 8–38 min). Haastattelussa mukana olleet yksiköt olivat pääosin henkilöasiakaskunnaltaan pieniä yksiköitä (ka =1755, vaihteluväli 500 - 6000) Haastattelussa mukana olleista yksiköistä kymmenen on Itä-Suomesta, kuusi Kaakkois- ja Etelä-Suomesta, kuusi Pohjanmaalta ja yksi Lapista.
Tulokset
Miksi ostopalveluun päädyttiin?
Lähes puolessa työterveyshuollon ostopalvelulääkäreihin päätyneistä terveyskeskuksista oli ratkaisuun syynä yleinen lääkäripula. Lääkärin virkoja ei saatu täytettyä. Yhdessä terveyskeskuksessa oli taustalla myös kuntayhtymän purkautuminen. Neljässä terveyskeskuksessa ei saatu lääkäreitä nimen omaan työterveyshuoltoon, muuten lääkäreitä oli riittävästi (Taulukko «Ostopalveluun siirtymisen syy »1).
| Ostopalveluun siirtymisen syy | N | % |
|---|---|---|
| Yleinen lääkäripula terveyskeskuksessa | 12 | 52 |
| Työterveyshuoltoon ei saada lääkäriä, muualla terveyskeskuksessa oli lääkäreitä | 4 | 17 |
| Oma työterveyslääkäri erikoistumassa, äitiyslomalla tms. | 4 | 17 |
| Väestövastuuseen siirtyminen | 2 | 9 |
| Lisäresurssiksi oman lääkärin ohella | 1 | 5 |
| Yhteensä | 23 | 100 |
Hankintaprosessi
Seitsemän 23:sta terveyskeskuksesta ei kilpailuttanut palveluntuottajia. Näistä neljässä ei ollut mitä kilpailuttaa, sillä kilpailevaa tarjontaa ei ollut. Kolmessa työterveysyksikössä palvelujen tuottamisesta "sovittiin". Yhdessä näistä sopimus tehtiin erikoistumaan lähteneen oman lääkärin koulutusyksikön kanssa, toisessa virasta eronneen työterveyslääkärin uuden työantajan kanssa ja kolmannessa terveyskeskuksen johtavan lääkärin ja yksityisen lääkärikeskuksen edustajan neuvotteluissa.
Viidestätoista palvelut kilpailuttaneesta terveyskeskuksesta viisi sai vain yhden tarjouksen. Useampia tarjouksia saaneet yksiköt valitsivat hinnan tai "kokonaisedullisuuden" perusteella. Yhdessä terveyskeskuksessa valittiin lääkärin pätevyyden perusteella kallein vaihtoehto, joka myöhemmin vaihdettiin halvempaan. Muissa terveyskeskuksissa ei valintaperuste tullut selkeästi esille. Kilpailuttamista kuvaa hyvin yhden haastateltavan lausuma: "Otettava sieltä mistä saadaan. Maksettava se mitä pyytää".
Kilpailuttamisosaamista oli kertynyt vain yhdelle työterveysyksikölle. Tämän yksikön ostopalvelusopimuksessa oli määritelty mm. työn sisältö, työnjohto, ammattietiikka ja tietosuoja. Tämä yksikkö oli myös itse aktiivisesti kilpailuttanut uudestaan ja saanut siten itselleen edullisemman sopimuksen. Heidän näkemyksensä mukaan ostaminen vaatii myös aktiivista asiakkuutta. Kun on aihetta reklamointiin, tulee ottaa yhteyttä ostopalvelujen tuottajaan.
Työterveyshuollon rooli ostopalvelujen hankinnassa
Työterveyshuollon rooli lääkäripalvelujen ostoprosessissa oli haastattelun yhtenä aiheena seitsemän työterveyshoitajan kanssa. Näistä yhdessä työterveyshoitaja oli hankintaprosessissa aktiivisesti mukana. Hänen ehdotuksensa mukaisesti pyydettiin tarjoukset ja tehtiin lääkärin valinta. Eräässä toisessa yksikössä työterveyshoitajat esittivät toiveita. Muissa hankintaprosessi vaikutti olevan kokonaan hallinnon tehtävänä. Yhden työterveyshoitajan mielestä näin kuului ollakin. Työterveyshoitajien puheesta kuului, ettei heillä ollut paljonkaan sanan valtaa päätöksissä. Työterveyshoitajat kommentoivat valintaprosessia seuraavasti:
"huhuja olen kuullut muusta lääkäristä"
"kuulin [jatkosopimuksen] allekirjoituksesta ostopalvelulääkäriltä [ei siis hallinnosta]"
"olen lukenut lehdestä, että jatkossa työterveyshuollon palvelut …"
Sopimusten sisältö, lääkärin työ ja pätevyys
Kymmenen työterveysyksikön ostopalvelusopimuksen sisältöä selvitettiin tarkemmin. Suurin osa oli tehnyt määräaikaisen sopimuksen; kalenterivuodeksi, tiettyyn päivämäärään saakka tai vain muutamaksi kuukaudeksi kerrallaan. Ostopalvelusopimuksissa oli yleensä lääkärille määritelty työtuntimäärä ja laskutustaksa. Lääkärin työn sisällön kuvaus tuntui useimmissa sopimuksissa olevan väljä.
Lääkärin osallistuminen työpaikkakäynneille oli vähäistä. Vain kolme työterveyshoitajaa ilmoitti ostolääkärin tekevän työpaikkakäyntejä. Lisäksi kaksi työterveyshoitajaa ilmoitti lääkärin käyvän työpaikkakäynnillä erityistapauksissa esim. työyhteisöongelmatilanteessa.
Rajatuinta lääkärin työ oli neljässä terveyskeskuksessa. Näissä lääkäri teki vain terveystarkastuksia "kahdeksan vuotta sitten lääkäri on ollut viimeksi työpaikkakäynnillä". Neljässä muussa terveyskeskuksessa lääkäri teki terveystarkastuksia ja sairaanhoitoa.
Yhdessä terveyskeskuksessa ostopalvelulääkärillä täydennettiin yksikön omia lääkäriresursseja. Tässä yksikössä ostolääkäri hoiti vain kunnan henkilökunnan sairaanhoidon. Terveyskeskuksen omat työterveyslääkärit vastasivat kaikkien asiakkaiden ennaltaehkäisevästä työstä ja muiden kuin kunnan sairaanhoidosta. Kahdessa terveyskeskuksessa kaikki työterveyslääkäripalvelut tuotti yksityinen lääkärikeskus, missä työterveyshuollon asiakkaat kävivät myös lääkärin vastaanotolla.
Sairaanhoitosopimuksia oli 18 työterveysyksiköllä. Näistä kahdella yksiköllä oli sairaanhoitosopimus vain kunnan kanssa. Kahdella yksiköllä oli sairaanhoitosopimuksen piirissä vain 15–20 henkilöasiakasta, jotka olivat alihankintana valtakunnallisille organisaatioille tai yrityksille tuotettuja palveluja Työterveyshuollon sairaanhoitopalveluita tuottivat usein työterveyslääkärin ohella myös muut terveyskeskuslääkärit
Ostolääkärin pätevyys oli haastattelussa esillä 12 yksikön edustajan kanssa. Työterveyshuollon erikoislääkäreitä oli ostolääkäreinä näissä yksiköissä kolme, pitkän kurssin käyneitä viisi ja kolmella oli kokemusta työterveyshuollosta, mutta ei koulutusta. Yhdessä yksikössä toimi ostolääkäri, joka ei ollut laillistettu.
Työterveyshoitajien tyytyväisyys ostopalveluun
Tyytyväisyyttä ostolääkärin palveluihin lisäsi selvästi lääkärin pätevyys ja ostosopimuksen jatkuvuus (pitkäkestoisuus). Näissä yksiköissä lääkäri oli mukana myös kehittämässä työterveysyksikön toimintaa. Yksi työterveyshoitajista ilmaisi eron pätevän ja kokemattomamman ostolääkärin välillä seuraavasti: "Kokenut työterveyshoitaja huomaa selvästi eron osaavan ja harjaantumattoman työterveyslääkärin työn tuloksissa. Kokematon lääkäri tutkii ja tutkii eikä synny ammattitautipäätöksiä siinä missä kokenut kirjoittaa lausunnon, saa korvaukset pyörimään ja suojaimet ilmaiseksi".
Työterveyshoitajat olivat toisaalta ostopalvelulääkäriin tyytyväisiä pienissä yksiköissä, "parempi kuin ei mitään" periaatteella. Pienessä terveyskeskuksessa ostolääkärijärjestely voi olla onnistunut, koska "yhdelle työterveyslääkärille ei olisi pätevän hommia".
Tyytymättömyyttä aiheutti yhteistyö vuokrausfirman kanssa. Tyytymättömyyden syitä olivat mm. epäpätevä lääkäri, työnjohdon järjestämisen hankaluus, lääkärin työn sisältö ja palvelujen hinta. Yksi terveyskeskuksista vaihtoi palvelun tuottajaa hinnan takia pätevästä epäpätevään.
Työterveyshoitajien työssä ostolääkärin ja oman lääkärin ero oli selkeä oman lääkärin eduksi. Oman lääkärin tapasi päivittäin terveyskeskuksessa. Häntä saattoi konsultoida pikaisesti kahvipöydässä tai käytävällä tai saada kiireellisen allekirjoituksen. Ostolääkärille täytyy niputtaa asiat ja muistaa kaikki kerralla. Yksi työterveyshoitajista kertoi työnsä tulleen vastuullisemmaksi ja vaativammaksi. Ostolääkärin aikaan hän oli joutunut päättämään yksin asioista, joista oman lääkärin kanssa saattoi neuvotella.
Ostopalvelun toimivuus ja jatkuvuus
Järjestelyn toimivuutta kysyttiin sekä johtavalta lääkäriltä, että työterveyshoitajalta. Kaikista hallinnon edustajista ostopalvelulääkäri oli työterveyshuollon näkökulmasta toimiva ratkaisu. Terveydenhoitajistakin suurin osa arvioi järjestelyn toimivaksi.
Neljässä kunnassa tilanne oli haastatteluhetkellä normalisoitumassa, omat erikoistumassa tai muutoin poissaolleet lääkärit ovat palanneet tai palaamassa töihin. Kuusi terveyskeskusta jatkaa ostopalvelujen käyttöä, kolme tosin lisäyksellä "otettais mieluummin oma, mutta sellaista ei ole saatavilla". Yhdeksässä terveyskeskuksessa suunniteltiin alueellisia ratkaisuja (kuntaliitos, seutuhanke, alueellinen yhteistyö, terveydenhuollon kuntayhtymä, naapurikunnan kanssa yhteinen virka). Vain yksi kunta oli päätynyt yrittämään vielä oman työterveyslääkärin voimin. Tässä yksikössä työterveyshuoltoon oli perustettu uusi lääkärin virka. Jos siihen ei saada viranhaltijaa, oli jo sovittu, että yksi nykyisistä terveyskeskuslääkäreistä ottaa vastuulleen työterveyshuollon ja hankkii siihen tarvittavan lisäkoulutuksen.
Kolmessa terveyskeskuksessa palvelun tuottaja irtisanoi sopimuksen, ei terveyskeskus ("tuottajalta loppu lääkärit").
Hinnat ja laskutusperiaatteet
Keikkalääkäreiden käytön kustannukset ovat olleet esillä julkisuudessa kalleutensa takia (Helsingin Sanomat 10.12.2003). Neljästä terveyskeskuksesta ei tässä haastattelussa saatu ostopalvelujen hintaa. Aikaan perustuva laskutus oli käytössä 15 terveyskeskuksessa. Näistä neljässä oli päivätaksa. Kaksi terveyskeskusta kertoi maksavansa myös lääkärin matka-ajasta sekä matkakorvaukset. Päivätaksat on muutettu taulukossa 2 sovitun päivän tuntimäärän mukaan tuntitaksaksi. Vaihtelu tuntihinnan välillä on huomattava (taulukko «Ostopalvelun tuntihinta »2).
| Tuntihinta, € | N |
|---|---|
| 37 - 65 | 5 |
| 68 - 83 | 5 |
| 88 - 123 | 5 |
Kun ostopalvelulääkärin kustannuksia verrataan oman lääkärin palkkauksen kustannuksiin, voidaan oman lääkärin palkkauskustannukset laskea esimerkissä «Laskelma oman työterveyslääkärin työtunnin hinnasta kokonaistyöajan osalta »3 kuvatulla tavalla. Tähän laskelmaan ei sisälly yleiskustannuksia tiloista, avustavasta henkilöstöstä tms., koska ne ovat samat sekä osto- että omalle lääkärille.
| * http://www.laakariliitto.fi/files/ansiot_2003.pdf | |
| Tk:ssa työskentelevän työterveyslääkärin keskipalkka/kk/ €* | 4 134 |
| Lomaraha 6 % | 248 |
| Henkilösivukulut 29 % edellisistä | 1 271 |
| Työterveyslääkärin kokonaiskulut/kk | 5 653 |
| Vuosipalkka | 5 653 x 12 = 67 836 €/v |
| Kokonaistyöajan tuntihinta | 5 653/150 = 37,70 € |
Suurin osa terveyskeskuksista myi työnantajille työterveyslääkäripalveluja tappiolla. Työnantajilta perittäviä palvelutaksoja oli nostettu vastaamaan ostopalvelun kustannuksia vain yhdessä terveyskeskuksessa. Yhdessä terveyskeskuksessa omat palvelut oli jo aikaisemmin hinnoiteltu tuotantokustannusten mukaan eivätkä oman lääkärin palkkauskustannukset eronneet paljon ostopalvelulääkärin kustannuksista. Erään työterveysyksikön asiakkaat menivät lääkärin vastaanotolle lääkärikeskukseen ja siellä asiakastyönantajilta laskutettiin sama hinta minkä lääkärikeskus laskutti terveyskeskukselta.
Palveluiden alihinnoittelu on terveyskeskuksissa melko yleistä (Pulkkinen-Närhi 2000). Myös tässä tutkimuksessa mukana olevissa terveyskeskuksissa tilanne oli sama. Esimerkissä «Laskelma oman työterveyslääkärin laskutettavan työtunnin hinnasta »4 on malli laskutettavan työtunnin hinnoittelusta. Tässä laskelmassa tulee ottaa myös yleiskustannukset huomioon.
| Lääkärin vuosityöaika 52 viikkoa x 37 t/vko | 1924 tuntia/v |
| Laskutetun työajan osuudeksi lääkärin kokonaistyöajasta arvioidaan 70 % | 1346 tuntia/v |
| Vuosikustannukset (palkkakustannukset 67 836 € + yleiskustannukset 40 % palkkakustannuksista) | 94 970 €/vuosi |
| Laskutettavan työtunnin hinta = 94 970 €/1346 t | 70,55 €/t |
Edes kaikkein alhaisimmilla ostopalvelulääkäreiden hinnoilla ei uskottu saatavan kustannuksia katettua työterveyshuollon laskutuksella. Vain yksi terveyskeskuksen työterveyshoitaja sanoi, että jos pakataan ostolääkärin tunnit vastaanottokäyntejä täyteen, tulee vähän voittoa.
Pohdinta
Kaikista loka-marraskuussa 2003 työterveyslääkärin palveluja ostaneista terveyskeskusten työterveysyksiköistä saatiin haastateltua työterveyshoitajien edustaja. Johdon edustajan haastattelu jäi puuttumaan kahdesta yksiköstä. Kaikkien tiedossa olevien työterveyslääkäripalveluja ostavien yksiköiden (N=23) edustajat saatiin haastateltua, joten otos on kattava, vaikka se on pieni.
Tulosten luotettavuuteen liittyy epävarmuutta siinä, että osa vastauksista perustui muistin varaan esim. ostopalvelun hinnoista puhuttaessa. Osalla vastaajista ei ollut vastaushetkellä dokumentteja käytettävänään. Tuloksia voidaan pitää suuntaa antavina, mutta joka tapauksessa tutkimus antaa yleiskuvan tilanteesta.
Lääkäripula terveyskeskuksissa oli suurin syy ostopalveluun siirtymiseen. Osa yksiköistä joutui turvautumaan ostopalveluun esim. oman työterveyslääkärin erikoistumisjakson, äitiysloman tms. syyn takia. Valtaosa yksiköistä oli joutunut ostotilanteeseen pakon edessä. Tosin parin terveyskeskuksen strateginen valinta oli omien työterveyslääkärien riittämättömien palvelujen täydentäminen ostopalvelulla, mikä tuntui olevan kaikkia osapuolia tyydyttävä ratkaisu.
Ostopalvelujen hankintaprosessissa oli vaihtelua, Tämä johtuu osittain siitä, että palvelutuotannon ulkoistamisesta on varsinkin pienissä terveyskeskuksissa niukasti kokemusta. Hankintamenetelmien ja sopimusten laadun merkitys ovat tärkeitä tekijöitä terveydenhuoltopalveluja ostettaessa. Kilpailutusta käytettiin vaihtelevasti. Ne terveyskeskukset, joiden alueella oli useampia palvelujen tarjoajia, pystyivät kilpailuttamaan. Syrjäseuduilla monen haastateltavan kilpailutus- ja hankintaprosessia kuvaa: "joudutaan hankkimaan palvelut sieltä, mistä saadaan ja maksamaan se, mikä pyydetään". Terveyskeskuksen johto tai kunnan hallintoyksikkö valmisteli, kilpailutti ja päätti useimmiten ostopalvelut. Työterveyshoitajia ei kuultu juurikaan hankintaprosessin aikana.
Sopimukset olivat usein määräaikaisia, joskus hyvinkin lyhyitä. Lyhyet sopimukset lisäävät kilpailuttamis- ja sopimustyötä. Ne, jotka hallitsivat neuvottelu- ja ostotilanteen tekivät toistaiseksi voimassa olevia sopimuksia ja sopivat irtisanomismenettelyn. Se mahdollistaa uudelleen kilpailuttamisen, jos markkinatilanne tai oma palvelutarve muuttuu.
Tiedonkulussa oli ongelmia. Johto unohti tiedottaa työterveyshuollon henkilökunnalle tehdyistä päätöksistä. Työterveyshoitaja sai lukea lehdistä tai kuuli huhuja työpaikan käytävillä tehdyistä päätöksistä. Työterveyshoitajilla oli epätietoisuutta mm. ostopalvelusopimusten pituudesta ja sopimusten jatkamisaikeista.
Terveystarkastukset ja sairasvastaanotto olivat keskeinen ostolääkäreiden työn sisältö. Lääkärit tekivät työpaikkakäyntejä vain kolmessa yksikössä. Kaksi työterveyshoitajaa tosin kertoi ostolääkärin osallistuneen myös työterveysyksikön kehittämistoimintaan, joten poikkeuksiakin löytyi. Lääkärin edellytykset osallistua työterveyshuollon lakisääteiseen toimintaan riippuivat pätevyyden tuomasta taidosta.
Työterveyshoitajan työn kannalta ostolääkärin käyttäminen tuntui ongelmalliselta. Oman lääkärin läsnäolo terveyskeskuksessa tuo "turvaa" työterveyshoitajan työhön, koska on mahdollisuus saada pikakonsultaatioita niinäkin päivinä, kun lääkäri on kansanterveyspuolella. Ostolääkärille oli kasattava asiat seuraavalle vastaanottopäivälle ja he olivat vaikeasti tavoitettavissa käyntikertojen välillä. Ostolääkärin ammatillisella pätevyydellä oli työterveyshoitajien ostopalveluun tyytyväisyyttä lisäävä vaikutus.
Haastattelussa mukana olleissa terveyskeskuksissa työterveyslääkärin ostopalvelun hinta vaihteli suuresti; kallein tuntitaksa oli kolminkertainen halvimpaan verrattuna. Vain yksi työterveysyksikkö oli nostanut lääkäripalvelujen myyntihinnan vastaamaan ostopalvelun hintaa. Muut myivät työnantajille lääkäripalveluja enemmän tai vähemmän tappiolla. Mikään yksikkö ei ilmoittanut tarkkaan laskeneensa oman terveyskeskuslääkärin omakustannushinnan ja keikkalääkärin tuntihinnan eroa.
Johtopäätökset
Työterveyslääkäripalvelujen hankkiminen ostopalveluna kunnallisessa työterveyshuollossa voidaan nähdä toimivana ratkaisuna silloin, kun ostopalveluilla täydennetään oman yksikön lääkärityöpanosta. Jokseenkin hyvin selvitään myös tilanteesta, jolloin oman lääkärin tilapäinen poissaolo, erikoistumisjakso, äitiysloma tms. korvataan ostopalveluna. Ostopalveluna on myös mahdollista saada pieneen työterveysyksikköön pätevämpi lääkäri verrattuna oman terveyskeskuksen kansanterveystyössä pääosan työajastaan toimiviin lääkäreihin.
Työterveyshuollon tavoitteiden kannalta huono ratkaisu näyttää tämän tutkimusaineiston valossa olevan pitkään jatkuva, lyhyillä sopimuksilla ja vaihtuvalla, epäpätevällä lääkärillä toteutuva lääkäripalvelujen osto.
Työterveysyksikössä lääkäripalvelujen osto voidaan nähdä hallittuna purjehtimisena silloin, kun yksiköllä on selkeä strategia ostolääkärin käyttöön, hankintaprosessi hallitaan ja tarjolla on päteviä lääkäreitä kilpailutettavaksi. Tuulen viemää prosessi on silloin, kun tehdään vasta pakon edessä lyhytaikaisia ratkaisuja eikä ole tarjolla kilpailevia vaihtoehtoja kohtuuhinnalla.
EILA KANKAANPÄÄ, YTM, tutkija
PIRJO MANNINEN, LT, ylilääkäri
Työterveyslaitos, työterveyshuolto-osasto
Kirjallisuutta
- HS-kysely: Keikkalääkäri tulee lähes puolta kalliimmaksi. Helsingin Sanomat 10.12.2003
- Lääkärien ansiot vuonna 2003. ://www.laakariliitto.fi/files/ansiot_2003.pdf
- Pulkkinen-Närhi Pirjo: Palvelujen tuotteistus ja hinnoittelu puhuttaa terveyskeskuksissa. Työterveyttä maatiloille. Työterveyslaitos, Maatalousyrittäjien työterveyshuollon keskusyksikön asiakastiedote 2000:1, 4-6-
- Pulkkinen-Närhi Pirjo, Manninen Pirjo, Mikkola Jutta, Räsänen Kimmo, Asikainen Esa, Husman Kaj: Kunnalliset työterveysyksiköt uusia toiminta- ja organisointitapoja etsimässä. Suomen Lääkärilehti 59(2004):11, 1175-79.