TIKKA-työkuormituksen arvioinnin uusi menetelmä työpaikkaselvitykseen
Työterveyslaitoksen monitieteinen asiantuntijaryhmä on parin viime vuoden aikana kehittänyt uutta työkuormituksen arviointimenetelmää. Se kattaa työn eri kuormitustekijät ja on tarkoitettu yleismenetelmäksi lähinnä työterveyshuollon ja työpaikan omaan käyttöön. Mutta miksi tarvitaan uutta menetelmää, eikö niitä ole jo ennestäänkin olemassa?
On osittain totta, että työkuormituksen arviointimenetelmiä on jo ennestään käytössä. Pari vuotta sitten julkaistiin Työkuormituksen arviointi -katsaus ja siinä on kuvattu runsaasti eri aihealueiden kuormitusmittareita (Lindström ym. 2002). Mainittua julkaisua tehtäessä ja siihen mukaan otettuja menetelmiä tarkastellessa huomasimme kuitenkin, että olemassa olevat menetelmät on kehitetty hyvin erilaisiin käyttötarkoituksiin. Lisäksi ne kattavat vaihtelevassa määrin työn eri kuormitustekijöitä ja myös arviointikriteerit vaihtelevat huomattavasti aihealueelta toiseen. Tämä havainto johti siihen, että aloimme Työterveyslaitoksella rakentaa uutta menetelmää, joka kattaisi eri kuormitustekijät ja joissa arviointi tapahtuisi samalla periaatteella riippumatta siitä, minkä sisältöalueen kuormitustekijästä on kysymys.
Uusi menetelmä nimeltä TIKKA
TIKKA on lyhennys nimestä Työn Integroitu KokonaisKuormituksen Arviointi. Tällä TIKKA-menetelmällä on mahdollista kattava työn kuormitustekijöiden arviointi.
- Menetelmä kattaa
- työn fyysiset kuormitustekijät
- työn psyykkiset kuormitustekijät
- työn sosiaaliset kuormitustekijät
- työturvallisuuteen liittyvät kuormitustekijät
- työaikoihin liittyvät kuormitustekijät
Jokainen kuormitustekijäalue sisältää 5–9 eri osatekijää. Yksittäisen kuormitustekijän kohdalla kuvataan sellainen tilanne, joka on työkuormituksen kannalta kunnossa ja tilanne joka vaatii korjaamista. Arviointi tehdään kolmiportaisella asteikolla (1 = kunnossa, 2 = osittain korjattavaa ja 3 = korjattavaa). Ennen menetelmän tarkempaa kuvausta on paikallaan kertoa hieman sen taustaoletuksista ja ajatellusta käyttötarkoituksesta.
Tavoitteena tiedonhankinta työoloista ja sen hyödyntäminen
Työkuormitusta arvioitaessa kerätään työstä ja työoloista monipuolisesti tietoa, jota on syytä hyödyntää laajemminkin työpaikalla kuin vain yksittäisten työtilanteiden työkuormituksen arvioimiseksi tai niiden korjaamiseksi. Kuva «»1 havainnollistaa, miten työstä ja työoloista eri tasoilla kerätty tieto on myös osa työpaikan työhyvinvoinnin kehittämiseen tähtäävää toimintaa. Työn kuormittavuuden arvioinnissa kerättyä tietoa voi tarvittaessa käyttää hyväksi työpaikan johtamisessa ja yleisemmin kehittämisessä ja sen seurannassa.
Luotettavan tiedon hankkiminen työstä ja työoloista vaatii työnantajan ja työntekijöiden edustajilta osaamista ja aikaa. Vaikka työnantaja vastaa työkuormituksen hallinnasta, niin kuormitustekijöiden arviointiin tarvitaan myös asiantuntijaresursseja kuten työterveyshuolto- ja työsuojeluhenkilöstöä. Asiantuntijatarpeeseen vaikuttavat työpaikan työolojen kartoitustiheys ja kuormitustekijöiden terveydellisen ja turvallisuusmerkityksen arvioinnin helppous tai vaikeus sekä missä määrin arvioinnin perusteella tehdään korjaavia toimenpiteitä.
Työhyvinvoinnin kehittäminen ja työkuormituksen arviointi
Riski ja kuormitus
Työkuormituksen arvioinnin ohella puhutaan riskin arvioinnista työssä. Näiden kahden tarkastelutavan erottaminen on asiantuntijallekin ja erityisesti käytännön ihmiselle hankalaa. Miten nämä toisiaan lähellä olevat arvioinnit sitten eroavat toisistaan. Riskin arvioinnilla tarkoitetaan työssä esiintyvien vaarojen tunnistamista, niiden aiheuttamien terveys- ja turvallisuusriskien suuruuden määrittämistä ja riskien merkityksen arviointia. Riskin suuruus muodostuu vaaratilanteiden mahdollisista seurauksista ja niiden todennäköisyydestä.
Kuormituksella tarkoitetaan ihmisen fyysisten ja psyykkisten toimintojen ja ominaisuuksien käyttöä työssä ja työprosessissa. Kuormitusta voidaan tarkastella yksittäisinä kuormitustekijöinä, jotka ovat usein samoja tekijöitä, joita tarkoitetaan tarkasteltaessa vaaroja ja riskejä. Kuormituksen arviointi poikkeaa vaaran ja riskin arvioinnista erityisesti silloin, kun arvioidaan tietyn yksilön työtilannetta ja sen kuormittavuutta. Vaaran, riskin ja kuormituksen arvioinnilla pyritään terveelliseen ja turvalliseen työhön ja työympäristöön. Kuormituksen arviointiin kuuluu myös yksilön lyhyt- ja pitkäaikaisen kuormittuneisuuden huomioon ottaminen.
Työkuormituksen arvioinnin suunnittelu ja toteutus
Työkuormituksen arviointi on osa työterveyshuoltotoimintaa. Työterveyshuollolla tulisi olla käsitys yrityksen/työpaikan eri tehtävissä/eri työpisteissä olevista kuormitustekijöistä ja niiden terveydellisestä merkityksestä. Työkuormituksen arvioijalla on hyvä olla ensin kokonaiskuva työpaikan toiminnasta, jotta kuormituksen arviointikohteet voidaan valita tarkoituksenmukaisesti. Työkuormituksen näkökulmasta kannattaa arviointi kohdistaa työkokonaisuuksiin, joita yksittäiset henkilöt tai työryhmät tekevät tai tietyllä työalueella työskenteleviin. Työkokonaisuus muodostuu yleensä tehtävistä, jotka voivat kuulua yhteen tai samaan työprosessiin. Kohteena voi olla luonnollisesti myös yhden henkilön tekemä työ.
Työkuormituksen määrästä saadaan kuva vertaamalla arvioinnissa saatua tietoa yleiseen tietoon eri tekijöiden kuormittavuudesta ja etenkin tietoon, jota on olemassa samanlaisesta tai samantapaisesta työstä tehdyistä tutkimuksista. Tällaisen yleisen tiedon ja asianomaisen arvioinnin tuottaman tiedon vertailulla voidaan arvioida kuormituksen terveydellistä merkitystä kyseisessä työssä.
TIKKA-menetelmä
TIKKA-menetelmä muodostuu viidestä eri osakokonaisuudesta. Menetelmän eri osiot on rakennettu käyttäen hyväksi tutkimuksen antamaa tietoa työhön liittyvien eri tekijöiden vaikutuksista kuormittavuuteen, hyvinvointiin ja terveyteen.
Fyysiset kuormitustekijät muodostuvat mm. työpisteen mitoituksesta, käsityövälineiden käytettävyydestä, koneiden ja laitteiden tarkoituksenmukaisuudesta, työn fyysisestä raskaudesta. Seuraavana on esimerkki nostotyöstä kuormitustekijänä.
| Kunnossa, ei korjattavaa Työ ei sisällä painavien tai hankalien taakkojen nostamista käsin tai taakkojen nostamisessa on mahdollisuus käyttää apuvälineitä tai työtoverin apua. Nosto ja laskutasot ovat rystystason ja hartiatason välillä. Taakan käsittelylle on tarpeeksi tilaa ja taakkaa voidaan käsitellä lähellä vartaloa. | Ei kunnossa, korjattavaa Painavia taakkoja nostetaan, kannetaan tai siirretään käsin useita kertoja työpäivän aikana. Apuvälineitä ei ole käytössä eikä työtoverin apua ole saatavilla. Taakat nostetaan lattiatasolta tai hartiatason yläpuolelta. Työtila on ahdas ja esteinen. Nostoasento on työjärjestelyjen, tai tilan vuoksi hankala. Nostot niin, että kädet kaukana vartalosta - kurottaen. |
Työturvallisuuden arviointiin liittyvät kuormitustekijät ovat mm. työvälineiden, koneiden ja laitteiden kunto, työpaikan järjestystä kuvaavat tekijät, valaistuksen riittävyys, henkilösuojainten asianmukaisuus, fyysisen väkivallan uhka.
Psyykkisiä kuormitustekijöitä ovat mm. työn tavoitteiden selkeys, työmäärä ja työtahti, vastuun kohtuullisuus, palautteen riittävyys. Sosiaalisia kuormitustekijöitä ovat mm. yksintyöskentely, yhteistyön toimivuus ja tiedonkulku, epäasiallinen kohtelu ja häirintä, sekä hankalat asiakas- ja potilastilanteet.
Työaikojen kuormittavuutta arvioidaan viikkotuntimäärän, työjaksojen lukumäärän ja niihin vaikutusmahdollisuuksien kannalta. Vuorotyötä tekeville on lisäksi erillinen kysymyssarja vuorojärjestelmistä.
Eri alueiden arviointitulokset kootaan yhteenvetolomakkeeseen ja niille tekijöille, jotka eivät arvioinnin perusteella ole kunnossa esitetään joko suoraan korjausehdotuksia tai annetaan ne työpaikan ratkaistavaksi.
Käytännön kannalta on oleellista, että työkuormituksen arvioinnin tuloksia käytetään työolojen korjaamisen ja kehittämisen perustana. Kehittämistoiminnalle on työpaikoilla syytä luoda omat sopivat menettelyt.
Suunnatut mittaus- ja arviointimenetelmät ja erityismenetelmät
Työn luonteesta riippuen voidaan TIKKA-menetelmän tulosten syventämiseksi tarvita myös erityismenetelmiä. Niitä kuvataan eri alueilta TIKKA-menetelmän käsikirjassa. Myös yksilöllisestä kuormituksen arvioinnista esitetään käsikirjassa joitakin yleisiä periaatteita.
TIKKA-menetelmän kehittämiskokemuksia
TIKKA-menetelmän rakentaminen on ollut varsin pitkä prosessi, koska yhtenäisiä arviointikriteerejä eri työkuormituksen sisältöalueiden arvioinnille ei juuri löytynyt kirjallisuudesta. Eri sisältöalueilta löytyy juuri niille kehitettyjä käytäntöjä, mutta ei keskenään vertailukelpoisia. Tämä kertoo, ettei työkuormituksen kokonaisarviointia juuri ole tutkittu. Muista olemassa olevista menetelmistä esimerkiksi STM:n riskinarviointimenetelmä on kattava ja sisällöltään varsin samanlainen. Mutta siinäkään ei juuri esitetä tutkimuksellisia taustatietoja eri tekijöiden arvioinnille.
TIKKA-menetelmän on kehittäjäryhmä testannut työpaikoilla ja sitä on käytetty työterveyshuollon koulutuksessa, kurssilaisten tehdessä käytännön työkuormituksen arviointia. Käyttökokemusten keräys menetelmästä jatkuu edelleen. Työterveyslaitos julkaisee TIKKA-menetelmän tämän vuoden loppuun mennessä.
Psykologian osasto
Työterveyslaitos
Kirjallisuutta
- Härmä M. (toim.). Toimivat ja terveet työajat. Työterveyslaitos, Sosiaali- ja terveysministeriö, Työministeriö, Helsinki 2000.
- Isotalus N. Työväkivalta ja sen torjunta kaupan alalla. Työ ja Ihminen, Tutkimusraportti 21. Työterveyslaitos, Helsinki 2002.
- Laitinen H, Lankinen T, Rasa P-L, Räsänen T, Nykyri E. ELMERI-havainnointi työympäristön tapaturmavaaran arvioinnissa. Työ ja Ihminen 14 (2000):5, 445-450.
- Leppänen A. Työprosessin mallintaminen tukemaan työn ja osaamisen kehittymistä. Työterveyslaitos, Helsinki 2000.
- Lindström K, Elo A-L, Kandolin I, Ketola R, Lehtelä J, Leppänen A, Lindholm H, Rasa P-L, Sallinen M, Simola A. Työkuormitus ja sen arviointimenetelmät. Työterveyslaitos, Helsinki 2002.
- Työterveyshuoltolaki nro 1383. Helsinki 2001.
- Työturvallisuuslaki nro 738. Helsinki 2002.