Poimintoja Onko suru sairautta? –seminaarista

Erilaisia surureaktioita

Jouko Lönnqvistin mukaan elämme sopeutumiskykyä koettelevaa aikaa yhteiskunnan muutosvauhdin kiihtyessä. Elämän kriisit nostavat itse kullakin pintaan omat herkkyydet ja haavoittuvuudet. Reaktiomme eivät suoranaisesti johdu kohtaamistamme tilanteista, vaan niiden merkityksestä meidän psyykkiselle rakenteellemme. Tapahtuma voi joskus näyttää ulkopuolisesta vähäiseltä verrattuna synnyttämäänsä reaktioon.

Sopeutumistyyleissä on eroja: siinä missä toinen lamautuu ja vetäytyy, toisen aktiivisuustaso nousee. Toimintatavoissakin on eroja. Toiselle on luontaisempaa pohtia käytännön tasolla ongelman ratkaisuja, toinen keskittyy enemmän tunteiden käsittelyyn.

Vakavissa traumatilanteissa elimistössä käynnistyvä noradrenaliinimyrsky aiheuttaa muistijäljen poispyyhkiytymistä. Tältä pohjalta aukeaa uusia näkökulmia debriefingin ja psykoanalyysin kadonneiden muistikuvien läpikäymiseen ja työstämiseen. Olisiko elimistömme rakennettu niin, että joskus on tarkoituksenmukaista ja armollistakin unohtaa?

Kriisien ja muutoshaasteiden kohdatessa on olennaista miettiä suuntaa, minne on menossa, mistä tulossa ja millä keinoin edetä. Alkuvaiheen huolestuneisuudesta on päästävä haasteiden hallintaan. Uuteen suuntautuminen vaatii myös aktiivista luopumista vanhasta - eli suremista. Muutosmyllerryksen kourissa elävän ihmisten arvoa ja identiteettiä tulisi tukea: arvottomuuden tunne herättää ihmisessä narsistisen raivon.

Itsemurhat vähentyneet

Itsemurhat ovat vähentyneet Suomessa 30% vuodesta 1990, vaikka depressiosta on paljon enemmän nyt puhuttu. Kenties juuri sen tähden? Depressiokäsitystä olisi varaa muuttaa ja pitkäjännitteistä hoitoa tehostaa. Pahimman depressiojakson perusteella ei pidä tehdä koko elämää koskevia eläkepäätöksiä. Ihmisen kriiseissä on kyse elämänhallinnasta, tai ainakin elämänhallinnan tunteesta. Vaikka onkin kysyttävä, voiko elämää hallita.

Vaihtoehtoina vähintään 100% työpanos tai sairausloma?

Riitta Työläjärvi pohdiskeli nykyisen työelämän armottomuutta. Kaikkien pitäisi olla tuottavia, erehtymättömiä ja virkeitä. Jollei ole, onko parempi olla kotona kuin taakkana työyhteisössä ja tuhertamassa ja tekemässä virheitä, joita nykyinen työelämä ei suvaitse? Ennen oli yksinkertaisempia töitä, toistotyötä, vaikkapa ojankaivuuta, johon saattoi surunsa purkaa, kuten Täällä Pohjantähden alla -tarinan Jussi. Vai oliko Eino Leino oikeassa todetessaan : "Työn onni on oikea vain"?

Onko työelämässä tilaa henkilökohtaiselle surulle? Vertailun vuoksi Työläjärvi kertoo esimerkin köyhästä Nicaraguasta, jossa koko kylän väki lähtee hautajaisiin kesken työpäivän ja on surevien tukena.

Meillä ammattiliitot ovat pitäneet perhevapaa- ja sairauslomaoikeuksia palkkaneuvotteluissa osin rahapalkkaakin tärkeämpänä.

Työläjärvi heitti myös kysymyksen, miksi vaikkapa sydän- ja verisuonisairaudet koetaan työterveyshuollon keskeiseksi toimialueeksi, mutta mielenterveysongelmien ehkäisyä ja hoitamista karsastetaan? Tällöinhän yksi suurista kansantaudeista ohitetaan! Miksi ollaan hanakammin järjestämässä tupakasta vierotuskursseja kuin surutyökursseja? Hän pohti provosoiden, muuttuisiko suhtautuminen, jos työuupumukseen pohjautuvia mielenterveyssairauksia hyväksyttäisiin ammattitaudeiksi.

Mielenterveysongelmat kasvava eläkkeiden ja sairauslomien syy

Laine, Kaukinen ja Lamberg esittelivät tilastoja mielenterveysongelmien aiheuttamista lisääntyvistä sairauspoissaoloista ja työkyvyttömyyseläkkeistä ja pohdiskelivat niiden taustoja ja taloudellista merkitystä. Sairastavuus ei ole lisääntynyt pariinkymmeneen vuoteen, joten nousu johtunee herkemmästä hoitoon hakeutumisesta ja oireiden tunnistamisesta. Vuonna 2002 sairauslomapäivistä 15 % eli yli 2 miljoonaa päivää oli kirjoitettu mielenterveyssyistä ja joka toisella eläkeläisellä on mielenterveysdiagnoosi. Kaukinen totesi, ettemme me suomalaiset kai ihan niin hulluja ole, ja että töihin kyllä voi tulla vähän vajaakuntoisenakin.

Pitääkö lääkärin kaikki todistaa?

Santero Kujalan mukaan suru ei ole sairautta, vaan normaali reaktio. Lääkäri voi osoittaa myötätuntoa muutenkin kuin kirjoittamalla sairauslomatodistuksen. Kuinka tärkeä on sellainen omainen ollut, jonka kuoleman johdosta ei voi pitää palkatonta vapaapäivää? Kujala muisteli mitä ihmeellisempiä tilanteita, joissa on pitänyt kirjoittaa lääkärinlausunto. Usein lausuntoa vaaditaan tilanteissa, joissa potilaan asiat hoituisivat maalaisjärkeä käyttäenkin, kunnes joku keksii pyytää vielä lääkäriltä lausunnon - omaa vastuutaan ja päätöksentekoaan keventämään kenties. Kujalalta oli esimerkiksi sosiaalitoimistosta keksitty pyytää lääkärinlausunto siitä, että vanhan isännän pitää saada halot valmiiksi sopivan kokoisiksi hakattuina.

Ja sitten vaan todistamaan: "Täten todistan, että potilas kertoo, että…" Lääkärintodistuksenhan pitäisi olla niin luotettava – kunnian ja omantunnon kautta vakuutettuna- ettei läsnäoloa tiukan paikan tullen oikeussalissakaan tarvita.

Mietteitä omien potilaiden surusta

Surureaktio voi olla paitsi lamaava, myös pelottava kokemus. Lääkärin tehtävä on toisaalta lohduttaa, mutta myös auttaa alkuun surutyössä. Usein ihmistä helpottaa kuulla, että tietynlaiset tunteet kuuluvat surureaktioon ja että surutyö on prosessi, johon liittyy toisinaan varsin rajujakin tunteita laidasta laitaan. Liittyyhän kaikkiin ihmissuhteisiin positiivisten muistojen ohella myös vähemmän positiivisia, jotka myös on hyvä uskaltaa käydä läpi.

Osa ihmisistä pitää itsestään selvänä, että hautajaisjärjestelyjen ajaksi pitää hakea sairauslomaa. Mieleen ei juolahda sopia työnantajan kanssa järjestelyvapaasta, vaan turvaudutaan tuttuun työterveyshuoltoon tai lääkäriin. Kun sairausloman perusteeksi esitetään "kun pitäisi järjestellä hautajaisia…", voi potilaan ohjata ainakin pidemmästä vapaasta neuvottelemaan työnantajan kanssa, jollei psyykkinen tilanne muuta vaadi.

Hiljattain mies pyysi sairauslomaa avioerotilanteessa, "jotta saisi muuton järjestellyksi". Ilmeni, että oli helpompi puhua muutosta kuin kaikesta siitä ahdistuksesta, joka sisällä velloi.

Vaikka iäkkään mummon kuoleman pystyisi hyväksymään haikeutta tuntien, voi oman koiran, ainoan elämänkumppanin kuolema nostattaa rajun surureaktion, joka lamaa ja saa potilaan lääketieteellisesti arvioidenkin työkyvyttömäksi.

Tutustu työehtosopimuksiin

Vastikään soitteli työnantajan kehotuksesta nuori isä, joka oli pyytänyt muutaman päivän palkatonta virkavapaata, kun lapsia kotona hoitava vaimo oli joutunut leikkaukseen. Esimies oli kehottanut miestä hankkimaan työterveyshuollosta sairauslomatodistuksen - vaimon sairaalasta saama todistus ei riittänyt. Mitä on sairausloma ja mitä työehtosopimuksessa kerrotaan omaisten äkillisistä sairastumisista, muuttovapaasta ja muista työnantajan kanssa sovittavista vapaista? Tätä maallikko ei välttämättä tule ajatelleeksi tilanteessa, jossa on muutakin murehdittavaa, mutta esimiesten olisi hyvä olla perillä työehtosopimuksesta, samoin lääkäreiden.

Ammattitaitoinen arvio

Sairausloma on edelleen syytä kirjoittaa sairauden perusteella, ei muuttoa tai siivousta varten. Lääkärin ammattitaitoa tarvitaan arvioimaan potilaan psyykkistä tilannetta. Mikä on se psyykkinen status, joka on seurannut elämässä kohdanneesta kriisistä? Lääkäri ei ole automaatti, joka todistaa kaiken mahdollisen ja mahdottoman. Lääkärin tehtävä on hoitaa potilasta ja arvioida jokaisen kohdalla erikseen, onko sairausloma tarvittava hoitotoimenpide ahdistukseen, unettomuuteen tai muuhun kriisireaktioon, vai helpottaako puhuminen ja keskustelu potilaan oloa riittävästi.

Kysymykseen "onko suru sairautta?" voisi vastata professori Lönnqvistin sanoin: "Suru ei ole sairautta, mutta surematon suru ja läpikäymätön surutyö voivat sairastuttaa."