Psykiatrin ja työterveyshuollon yhteistyö – harhaako vain? - Yhteistyöseminaari psyykkisen työkyvyttömyyden uhkan arvioinnista kahden erikoisalan näkökulmasta

Tilaisuuden avasi Lounais-Suomen työpaikkalääkäreiden puheenjohtaja Teppo Toponen. Puheenjohtajana tilaisuudessa toimi psykiatrian erikoislääkäri, psykoterapian kouluttajan erityispätevyys (SLL), Teijo Laine. Luennoitsijoina olivat psykiatrian erikoislääkäri, perheterapeutti Elina Kinnunen Kelan kuntoutusyhtiö Petreasta, psykiatrian erikoislääkäri, LT Sinikka Luutonen TYKSistä, työterveyshoitaja Päivi Suikkanen Satakunnan erikoissairaanhoitopiiristä ja työterveyshuollon erikoislääkäri Jarkko Santalahti Työterveys-Pulssista. Allekirjoittanut toimi Lounais-Suomen työpaikkalääkäriyhdistyksen valtuuttamana kurssin käytännön järjestelyjen koordinaattorina.

Elina Kinnunen valotti lain suuntaviivoja työkyvyttömyyden uhkan arviointiin. Ammatillisesta kuntoutuksesta tuli lakisääteinen työeläke-etuus 1.1.2004 alkaen, ja myös Kelan järjestämään ammatilliseen kuntoutukseen tehtiin muutoksia. Keskeiseksi ammatillisen kuntoutuksen kriteeriksi tuli molemmissa eläkejärjestelmissä työkyvyttömyyden uhka.

Työeläkekuntoutuksesta vastaavat työeläkevakuuttajat. Työeläkekuntoutus on ammatillista kuntoutusta ja lähtökohtana on yhteistyö oman työpaikan kanssa. Kuntoutujalla tulee olla yhteys työelämään ja ns. tulevan ajan oikeus työkyvyttömyyseläkkeessä, eikä kuntoutus kuulu tapaturma- tai liikennevakuutukseen. Pitkään työttömänä olleet tai vailla työhistoriaa olevat kuuluvat Kelan kuntoutuksen piiriin.

Työeläkekuntoutus on yksilöön kohdistuvaa toimintaa, eivätkä esimerkiksi työyhteisöongelmat sisälly siihen. Edellytyksenä on asianmukaisesti todettu sairaus, vika tai vamma, joka aiheuttaa uhkan tulla työkyvyttömäksi tai jonka vuoksi henkilö on työkyvytön. Työkyvyttömyyden uhkalla tarkoitetaan sitä, että ilman ammatillisen kuntoutuksen toimenpiteitä henkilö tulisi sairautensa vuoksi todennäköisesti työkyvyttömäksi lähivuosina (noin viiden vuoden kuluessa), ja hänelle tulisi myönnettäväksi työkyvyttömyyseläke. Sellaiset sairaudet, jotka kyllä aiheuttavat vajaakuntoisuutta ja ongelmia työssä selviytymisessä, mutta eivät useinkaan johda työkyvyttömyyseläkkeen myöntämiseen, eivät yleensä oikeuta myöskään työeläkekuntoutukseen (esimerkkinä persoonallisuushäiriöt).

Työeläkekuntoutuksen edellytyksenä on myös se, että kuntoutusta voidaan pitää tarkoituksenmukaisena, eli että todennäköisesti kuntoutuksen avulla työssä jatkamista voidaan pitkittää tai työhön paluu kuntoutustuelta onnistuu. Kuntoutuksella tulee olla myös todennäköisesti eläkemenoja säästävä vaikutus. Henkilö on siis oikeutettu hakemaan työeläkekuntoutusta edellä mainituin edellytyksin, ja mahdollisesta hylkäävästä päätöksestä voi valittaa uhkan olemassaolon ja tarkoituksenmukaisuuden osalta, mutta ei myönnetyn kuntoutustoimenpiteen osalta.

Työeläkekuntoutuksen keinoina käytetään ohjausta ja neuvontaa, työkokeilua ja työhön valmennusta, kuntoutustutkimuksia, erilaisia kursseja, työhön tai ammattiin valmentavaa koulutusta ja elinkeinotukea. Keinovalikoiman järjestyksessä ensimmäisenä mietitään, onko mahdollisuuksia jatkaa entisessä työssä työjärjestelyjen turvin. Voiko potilas/työntekijä/kuntoutuja jatkaa omalla työpaikalla sijoittuen muihin tehtäviin työkokeilun tai työhönvalmennuksen avulla? Tuoko lisäkoulutus uudelleensijoitusmahdollisuuden omalla työpaikalla? Entä sijoittuminen lisäkoulutuksen ja entisen ammattitaidon turvin uuden työnantajan palvelukseen? Viimeisenä vaihtoehtona tulee uudelleenkoulutus.

Työeläkekuntoutuksen mahdollisuuksia kannattaa kartoittaa mahdollisimman varhain, kun henkilön sairaudesta johtuva työkyvyttömyyden uhka on todettu. Yhteistyö hoitavan psykiatrin, työterveyshuollon ja työeläkevakuuttajan kuntoutusneuvojan kanssa on aiheellista käynnistää jopa jo ennen ensimmäistä sairauslomaa, mikäli kyseessä arvioidaan olevan pitkäaikaisesti työkykyyn vaikuttava sairaus.

Erikoislääkäri Sinikka Luutonen TYKSistä kertoi psykiatrian ja työterveyshuollon yhteistyön nykytilanteesta Tyks-piirin alueella. Sitä vaikeuttaa tällä hetkellä psykiatrian resurssipula, jota näyttää esiintyvän niin julkisella kuin yksityiselläkin puolella. Yksittäiset psykiatrit ovat tehneet työterveyshuoltojen kanssa vastavuoroista yhteistyötä. Henkilökohtaiset kontaktit ovat a ja o, mikä oli yksi tämän yhteistyöseminaarin tavoite: tutustua toinen toisiimme ja ajatusmaailmaamme tässä asiassa.

Päivi Suikkanen Satakunnan erikoissairaanhoitopiiristä, Rauman aluesairaalan työterveyshuollosta kertoi Työssä selviämisen/kuntoutustarpeen arvioinnin prosessikaaviosta, mikä on käytössä hänen työpaikallaan. Toimenpiteet käynnistyvät, mikäli työntekijällä on yksi yli 40 päivää kestänyt työkyvyttömyys tai kuusi lyhyttä yhdestä kolmen päivään poissaoloa. Lähtökohta on terveystarkastus ja sen mukaan mietitään jatkotoimet: tarvittaessa yhteys esimieheen, sairauden jatkotutkimukset ja hoito. Työpaikkaselvityksen perusteella mietitään tarvittaessa vajaakuntoisen työntekijän sijoittumista työpaikalla yhteistyössä työnantajan kanssa

Työterveys-Pulssista Jarkko Santalahti tarjosi meille käytännön esimerkkejä arkipäivästä: Mitä tehdä, kun Kela pyytää psykiatrin B-lausuntoa? Hän kertoi kuulijakunnalle omasta kokemuksestaan, miten kuntoutussuunnitelmat olivat toteutuneet käytännössä. Havainnollisen esityksen jälkeen totesimme, että koko koulutuksemme aihe on äärimmäisen haastava.

Omassa työterveyslääkärin työssäni olen ajatellut, että lain tarkoitus on pitää minut hereillä. Heti, kun ajatukseni suuntautuvat niin, että tällä ihmisellä tulee olemaan vaikeuksia selviytyä työstään vuonna 2009, asia ei saa jäädä siihen. Siitä alkaa mietintä ja vuorovaikutuskeskustelu potilaan kanssa. Yhteistyötä tarvitaan joka suuntaan, arvioiviin ja hoitaviin tahoihin. Eikä vähäisintä ole se, miten potilas näkee työuransa viiden vuoden kuluttua - motivaatiotasosta puhumattakaan

Aikaa meillä kului tähän kouluttautumiseen viisi tuntia. Turun Yliopisto hyväksyi koulutuksen sekä työterveyshuollon että psykiatrian erikoislääkärikoulutuksen teoreettiseksi kurssimuotoiseksi koulutukseksi. Yleisöä saapui paikalle noin 100: kolmasosa psykiatreja, kolmasosa työterveyslääkäreitä ja kolmasosa työterveyshoitajia. Jonolistalle jäi vielä 23, jotka valitettavasti eivät päässeet mukaan.

Kaiken kaikkiaan koemme, että olemme aloittaneet jotain uutta, uudenlaista yhteistyötä lääkärikunnan kesken. Vuorovaikutuksesta syntyy toinen toistemme osaamisen arvostaminen. Sille perustalle on turvallista rakentaa hedelmällistä yhteistyötä. Ammattitaidon ylläpitäminen, osaamisen arvostus ja toinen toistemme kunnioitus ovat olennainen osa omaa jaksamistamme. Koulutuksellinen tuki arkipäivän puurtamiseen on oikeastaan omaa tyky-toimintaamme!