Miten puhua vastaanotolla seksistä/ seksuaaliongelmista ja niiden hoidosta

Pitääkö lääkärin tai työterveyshoitajan puhua seksuaalisuudesta ja siihen liittyvistä ongelmista potilaidensa kanssa?

Mitä seksuaalisuus ihmiselle merkitsee? Mikä osuus parisuhteella tai sen puuttumisella on ihmisen hyvinvointiin/pahoinvointiin? Ihmiset ovat yksilöllisiä ja keskenään erilaisia seksuaalisuuteen liittyvissä asioissa. Jokainen on kuitenkin seksuaalinen olento – haluaa sitä tai ei - ja käyttää sukupuolielimiään jollakin tavalla, toisen ihmisen kanssa tai itsensä. Seksuaalisuuteen liittyvät asiat korostuvat perheenperustamisiässä, noin 20 -30-vuotiailla. Toisaalta seksiin liittyvät asiat saattavat olla joitakin aikoja täysin merkityksettömiä henkilölle, jolla on syövän kaltainen vakava sairaus ja taistelu elämästä käynnissä tai jokin muu suuri murhe tai ongelma. Yleisesti ottaen seksuaalisuuteen liittyvät asiat ovat merkittäviä ihmisen hyvinvoinnille. Haastattelututkimuksissa elämän onnen edellytyksistä luetellaan aina kolme asiaa: terveys, työ ja ihmissuhteet. Ihmissuhteilla tarkoitetaan eniten perhettä ja ystäviä ja sitäkin enemmän eroottista kumppanuutta.

Ihmissuhteiden ongelmat, pettämiset, riidat, mustasukkaisuus ja erot ovat ihmisten puheissa ja suhtautumisessa "hömppää" niin kauan kuin ne koskettavat muita. Omalle kohdalle sattuessa ne ovat kuolemanvakavia asioita. Suomalaisista itsemurhista suuren osan motiivi on menetetty, onneton rakkaus.

Seksuaalisuuteen liittyvät asiat vaikuttavat merkittävästi elämisen laatuun ja onnen tunteen kokemiseen ja terveyteen. Terveydenhuollon henkilökunnan on tästä huolimatta yhtä vaikea puhua seksistä kuin kuolemasta. Molemmat ovat edelleen tabuja. Ammattilaisen pitäisi olla valmis kohtaamaan ihmisessä sekä seksuaalisuus että kuolema. Ne ovat jokaisessa ammattilaisessa itsessäänkin.

Seksuaalisuudesta pitää puhua, jos potilas sitä toivoo. Seksiä ei kuitenkaan pidä kenellekään tyrkyttää eikä sitä tarvitse jokaisessa kohtaamisessa käsitellä. On oltava sinut oman seksuaalisuutensa kanssa, jotta pystyisi puhumaan tai edes kuuntelemaan seksiin liittyvistä asioista. Pitää olla löytänyt oma seksuaalisuutensa. Jos ei ole, tulee vaivautunut epämiellyttävä olo ihmisten intiimeistä kertomuksista.

Seksuaalianamneesi

Milloin tarvitaan seksuaalianamneesia?

Seksuaalianamneesilla aloitetaan, jos potilas sanoo suoraan tai edes vihjaa parisuhdeongelmiinsa tai seksiongelmiinsa. Ne potilaat, jotka käyvät vastaanotolla toistuvasti ilman, että erilaisiin vaivoihin kuten lantion alueen kipuihin, valkovuotoon, päänsärkyyn tai virtsaamishäiriöihin löytyy mitään lääketieteellisesti selittävää syytä, edustavat joukkoa, jolta kannattaisi kysellä seksuaalipuolen asioita. Pieni osa muissa asioissa vastaanotolla olevista potilaista ryhtyy puhumaan seksiongelmistaan oma-aloitteisesti ilman minkäänlaista vastaantuloa.

On tärkeätä muistaa olla tekemättä mitään oletuksia potilaan seksuaalisesta identiteetistä. Kaikki eivät ole heteroja, vaan noin 10% on homo- tai biseksuaaleja tai jotakin muuta. On opeteltava puhumaan kumppanista eikä tyttö/poika ystävistä tai miehestä tai vaimosta ennen kuin tietää varmasti. Oletukset ovat loukkaavia ja sulkevat monen suun ennen kuin on päässyt edes alkuun. Sekin on töksähtävää, jos kysyy jokaiselta: "Mikä sinun seksuaalinen identiteettisi on?". Siitä tuskin pitävät sen enempää heterot kuin muutkaan. Asian selviämistä odotetaan pikkuhiljaa. Tieto ei ole aina välttämätön.

Seksuaalianamneesia ei yleensä suositella otettavaksi pitkillä kysymyssarjoilla tai kaavakkeiden avulla. Jollekulle potilaalle voi toisaalta olla hyvinkin vapauttava kokemus, jos häneltä otetaan perusteellinen ja yksityiskohtainen seksuaalianamneesi.

Tavallisesti kuitenkin kannattaa vain yksinkertaisesti kysyä:

1. Oletko sukupuolisesti aktiivinen? Onko sinulla kumppani/kumppaneita?
2. Oletko tyytyväinen seksielämääsi?

Parin kysymyksen jälkeen sitten vain kuunnellaan. Kuuntelemisen aikana katsotaan potilasta ja jonkin kommentin voi väliin sanoa. Kelloon ei katsota eikä näperrellä samanaikaisesti tietokoneella. Levollisessa ja kunnioittavassa ilmapiirissä potilas voi kertoa sen, minkä tahtoo kertoa.

Seksuaaliongelmista

Toiminnalliset seksuaalihäiriöt voidaan määritellä normaalin seksuaalisen toiminnan, halun tai vasteen pitkäaikaiseksi häiriöksi. Ne ovat jaettavissa neljään luokkaan:

• halun
• kiihottumisen
• orgasmin ja
• tähän jatkumoon sopimattomiin muihin häiriöihin.

Viimeksi mainittuun ryhmään kuuluvat mm. seksuaalinen aversio ja nautinnon puute, vaginismi ja kivulias yhdyntä. Halun ja mielenkiinnon häiriöitä ovat sukupuolinen haluttomuus. Kiihottumishäiriöt tarkoittavat erektiohäiriöitä miehellä ja kiihottumisen vaikeutta naisella. Orgasmihäiriöihin kuuluvat naisella anorgasmia ja miehellä ennenaikainen siemensyöksy ja orgasmivaikeus.

Miesten tavallisimmat ongelmat ovat erektiohäiriöt, ennenaikainen siemensyöksy, haluttomuus ja partnerin haluttomuus. Erektiohäiriöiden hoito on viime vuosina mullistunut. Miesten on helposti mahdollista saada apua uusista turvallisista ja tehokkaista erektiohäiriölääkkeistä. Kynnys puhua lääkärille on jonkinlaisen häpeän kokemisen takia edelleen korkea. Kaikilta yli nelikymppisiltä miehiltä kannattaisikin aktiivisesti silmiin katsoen alkaa kysyä ainakin terveystarkastuksissa, jos nyt ei ihan flunssan hoidossa, erektion onnistumisesta. Erityisen tärkeätä olisi muistaa kysyä seksistä kaikilta masennuslääkkeitä käyttäviltä, verenpainepotilailta sekä diabeetikoilta.

Huomattavan ylipainoisilla miehillä voi olla yhdyntäongelmia vaikkei varsinaista erektiohäiriötä olisikaan. Avoimesti keskusteleva lääkäri saattaa olla hyväksi avuksi. Tietenkin puhutaan laihduttamisesta samoin kuin tupakoinnin tai alkoholin vaikutuksesta seksuaaliseen kykyyn. Laihtumista odotellessa voi yhdyntöjä kokeilla seisovassa asennossa (jolloin verenvirtaus penikseen on helpottunut) partnerin ollessa esim. pöydällä tai polvillaan sängyn vieressä. Suuri osa huomaa sen itsekin "luonto tikanpojan puuhun ajaa" – menetelmällä. Kaikki eivät kuitenkaan ole niin fiksuja.

Uudet SSRI-lääkkeet ovat sekä hyviä että huonoja seksuaalisuuden kannalta. Masennusta sairastavaa ei kiinnosta mikään, ei edes seksi. Lääkkeet parantavat masennusta ja seksuaalinen halukin vahvistuu toisilla. Toisille niistä tulee seksiongelmia tai ongelmat vahvistuvat. Masennuslääkkeet aiheuttavat haluttomuutta ja kyvyn heikkenemistä monille. Lääkehoidossa voi kokeilla viikonlopputaukoja (72 tuntia) seksin hoitamiseksi. Jos miehen ongelma on liian nopea siemensyöksy, voi uusista masennuslääkkeistä olla hyvä apu siihen vaivaan. Masennuslääkkeet aiheuttavat 70%:lle naisista seksiongelmia, haluttomuutta ja orgasmivaikeutta. Naisillakin kannattaa kokeilla 72-tunnin viikonlopputaukoa lääkehoidossa. Fluoksetiini on joissakin tutkimuksissa ollut vähiten seksiongelmia aiheuttava SSRI-lääkevaihtoehto.

Naisten seksuaaliongelmista tavallisimpia ovat yhdyntäkivut, haluttomuus, partneriongelma tai partnerin ongelmat, vaginismi, anorgasmia ja muut seksiongelmat kuten kiihottumisongelma, kostumisvaikeus ja erilaiset pelot.

Yhdynnän kivuliaisuuteen on lukuisia etiologisia tekijöitä helposti hoidettavasta vaginan limakalvoatrofiasta monimuotoiseen monietiologiaiseen ja aina vaikeahoitoiseen vulvodyniaan. Kivulias yhdyntä vaatii aina huolellisen gynekologisen tutkimuksen mieluiten erikoislääkärin tekemänä. Partneriongelma tarkoittaa, ettei ole seksikumppania ja haluaisi, että olisi. Lääkärin keinot auttaa parin löytymiseksi ovat rajalliset. On puhuttava itsehyväilyn monista mahdollisuuksista ja kehotettava tutustumaan seksikauppojen valikoimaan niissä työskentelevien asiantuntijoiden avulla. Partnerin ongelmat puheen aiheena ovat viime aikoina vähentyneet. Vieläkin se usein on nainen, jonka on kysyttävä apua lääkäriltä kumppanin erektiohäiriöön tai liian nopeaan siemensyöksyyn. Vaginismi, anorgasmia ja muut ongelmat vaativat hoitavalta taholta suurta asiantuntemusta ja perehtyneisyyttä seksuaaliterapiaan.

Naisen halut ja parisuhde

Naisten ongelmista ylivoimaisesti yleisin on seksuaalinen haluttomuus. Se ei varsinaisesti täytä mitään tautiluokituksen kriteereitä. Kyseessä on useimmiten vain haluttomuus omaa kumppania kohtaan. Uudessa jännittävässä suhteessa ei ehkä olisi ongelmaa. Omankaan kumppanin kohdalla ei usein ole kyse täydellisestä kyllästymisestä ja haluttomuudesta, vaan halujen kohtaamattomuudesta. Nainen nauttisi seksistä kerran viikossa tai pari kertaa kuussa, mutta kumppani vonkaa sitä kerran päivässä. Usein kyse on myös vain laiskuudesta. Ei jaksa ryhtyä, nukkuminen kiinnostaa enemmän. Jos ryhtyisi, saattaisi hyvinkin sujua. Haluttomuus on yleistä kaiken ikäisillä, mutta yleisintä pitkään parisuhteissa olleilla. Yleisimmän ongelman hoito on ehkä kaikkein vaikeinta eikä mitään lääkkeitä ole olemassa. Nainen voi parantua "taudista" vain omin voimin, haluamalla haluta ja sen jälkeen tekemällä työtä ylläpitää omaa eroottista mielialaansa. Apuna toimivat yhteisen ajan lisääminen, eroottinen kirjallisuus ja elokuvat, musiikki jne. Mutta miten saada nainen haluamaan haluamista. Kysymys ei ole helppo lääkärille ja toistaiseksi se on ratkaisematta. Nainen on kuitenkin siinä mielessä etuoikeutettu, että vaikkei hän tuntisi halua, hän kykenee seksiin. Naiset harrastavat paljon seksiä joistakin ihan muista motivaatiotekijöistä kuin halu tai himo.

Käytännön lääkärin työssä tavallisimmat seksuaalisuuteen liittyvät ongelmat ovat kuitenkin parisuhdeongelmat, jotka eivät lainkaan tai vain vähän liittyvät mihinkään seksuaalihäiriöön. Tavallisimmin kyse on huonosti toimivasta suhteesta, työnjaosta kotona, raha-asioista, lastenhoidosta, alkoholista, tylsyydestä, pettämisistä jne. Niiden seurauksena kehittyy seksielämän ongelmia, lähinnä se ettei seksiä ole.

Usein esitetty kysymys on, kuinka usein normaalissa parisuhteessa tulisi olla seksiä. Kuten muissakin "mikä on normaalia seksissä" – kysymyksissä, usein saatu vastaus on, että kaikki on normaalia, jos molemmat niin haluavat ja toimivat yhteisymmärryksessä ja pakottamatta. Seksisessio jouluna ja juhannuksena on normaalia parisuhteessa, jos molemmat niin haluavat. Entä silloin, kun toinen haluaa kahdesti päivässä ja toinen kahdesti vuodessa? Mikä silloin olisi normaalia? Olisi toivottavaa, että ihmiset paria valitessaan osaisivat vähän miettiä seksuaalista yhteensopivuutta. Rakastumisvaiheessa naisen seksuaalinen perusvire voimistuu moninkertaiseksi ja se aiheuttaa sopivuuden arvioimisen mahdottomuuden, vaikka joku sitä yrittäisikin. Nainen, joka seurustelun alussa suostui kaikenlaiseen kokeilevaankin seksiin, halusi spontaanisti itse seksiä muutaman kerran vuorokaudessa, on saattanut muuttua muutaman vuoden yhdessä asumisen ja lapsien jälkeen sellaiseksi, jolle riittää kaksi yhdyntää vuodessa. Näitä ihmisiä varten on mietitty numeerisia normaaliutta kuvaavia määritteitä.

Minusta sopiva määritelmä on amerikkalaispsykiatrien tekemä: Seksi on parisuhteessa normaalia, jos sitä on välillä kahdesti viikossa – kahdesti päivässä eli 2-14 yhdyntää viikossa. Kaikilla pareilla on joskus elämänsä kuluessa ongelmia ja tilapäisesti seksitauko voi olla pitkäkin. Yli puolen vuoden tauko tuntuu kriisissäkin patologiselta tai ainakin sellaiselta, ettei kyseessä ole enää varsinainen parisuhde.

Voiko työterveyslääkäri hoitaa seksuaaliongelmaista potilasta ?

Lääkäri voi erikoisalasta riippumatta opiskella seksuaalisuutta ja hoitaa potilaita, joilla on seksiongelmia. Kaikki lääkärit/hoitajat voivat auttaa potilaita paljon pelkästään kuuntelemalla ja suhtautumalla asiaan vakavasti. Seksuaaliterapiassa puhutaan yleisesti PLISSIT-mallista, jonka Jack Anon 1976 julkisti.

PLISSIT- lyhenne on peräisin englanninkielisistä ilmauksista:

• permission
• limited information
• spesific suggestions
• intensive therapy

Nämä ilmaukset voidaan kääntää:

• luvan antamiseksi (sallimiseksi)
• rajatun tiedon antamiseksi
• erityisohjeiden antamiseksi ja
• intensiiviseksi terapiaksi

PLISSIT- mallin ajatuksena on, että kaikki hyötyvät luvan antamisesta. Hyvin monet hyötyvät tiedon jakamisesta. Harvempi tarvitsee kohdennettuja ehdotuksia ja hyvin harva varsinaista terapiaa. Halutessaan kaikki lääkärit kykenevät olemaan sekä luvan antajia (sallijoita) että rajatun tiedon antajia.

Potilaan oman seksuaalisuuden ja nautinnon salliminen (luvan antaminen) voi tapahtua epäsuorasti sallivina äänensävyinä tai konkreettisesti kondomista muistuttamalla silloin, kun asiakas puhuu yhden illan suhteistaan. Lääkärin on puhuttava asioista moralisoimatta.

Kaikki lääkärit eivät halua tai osaa hoitaa seksiongelmia. Hyvää hoitoa on myös se, että ohjaat potilaan asiantuntijalääkärille tai varsinaisen terapian tarpeessa olevat seksuaaliterapeutille.

Miten oppia puhumaan seksistä ääneen – ja asiallisesti

Uskallus ja varmuus puhua seksistä potilaiden kanssa syntyy harjoittelemalla. Tieto on hyvästä eli aina kannattaa lukea seksuaalisuutta ja seksuaaliongelmia käsitteleviä kirjoja ja artikkeleita. Iltalukemiseksi suosittelen seksioppaita, paranee henkilökohtainenkin seksielämä siinä sivussa. Pornoelokuvia katselemalla oppii rohkeammaksi. Mihin tahansa tottuu kun harjoittelee.

Hyvä keino totutella seksistä puhumiseen ja kuuntelemiseen on kirjoitella seksiin liittyviä sanoja paperille ja toistella niitä itselle ääneen: penis, kalu, kulli, siemenneste, ejakulaatio, orgasmi, tuleminen, yhdyntä, takaapäin, itsetyydytys tai itsehyväily, masturbaatio, emätin, vagina, kostuminen, lantionpohja, kohtu, emättimen kuivuus. Voit etsiä kaikenlaisia sanoja ja niille erilaisia synonyymejä. Tavallisilla ihmisillä, niin kuin usein työterveys- ja sisätautilääkäreilläkin, on vaikeuksia puhua ääneen jopa kuukautisista tai kuukautisvuodosta. Sellainen koetaan liian intiiminä tai jotenkin sopimattomana. Oikeat seksiin liittyvät ilmaisut ovat korkean kynnyksen takana. Olisi kuitenkin hyvä, jos lääkäri ei punastuisi, kun potilas yrittää kertoa ongelmistaan. Tänä päivänäkin kuulen potilailta: "En sitten kysynyt enempää, kun se lääkäri tuli niin hämmentyneen näköiseksi ja punastuikin.."

Mikään inhimillinen ei ole lääkärille vierasta. Niinhän meille on opetettu.