Joustava työaika – työpaikan kilpailuvaltti?

Lakisääteiset joustot

Tarjoaako lähinnä kokopäivätyötä tarjoava työelämä mahdollisuutta joustoihin elämäntilanteiden mukaan? Lainsäädäntö suo mahdollisuuden äitiys-, isyys- ja vanhempainlomiin sekä hoitovapaisiin, sairaan lapsen hoitoon ja vuorottelu- ja opintovapaisiin sekä osa-aikaeläkkeeseen, joskaan näitä oikeuksia ei vielä purematta niellä läheskään kaikissa työpaikoissa. Toisaalta nämä etuoikeudet ja mahdollisuudet koskevat vain pieniä, poikkeuksellisia aikoja työuran aikana.

Voisiko sairauslomia ja sujuvia sijaisjärjestelyjäkin ajatella lakisääteisinä joustoina? Moni on sairaanakin töissä, koska kokee itsensä korvaamattomaksi tai tietää töiden odottavan tekijäänsä, vaikka kuinka olisi sairauslomalla. Ongelma koskee aivan erityisesti johtavassa asemassa olevia. Sanomalehtiä myöten uutisoitiin vastikään Työterveyslaitoksen, Helsingin yliopiston ja Lontoon yliopiston yhteistutkimuksen tuloksista, joiden mukaan sairaana töihin tulevilla on kaksinkertainen riski saada sydäninfarkti tai kuolla sydäntautiin verrattuna kotona sairastaviin. Sairaana töitä teki 6% tutkimukseen osallistuneista.

Duodecimissa referoidussa liettualaistutkimuksessa havaittiin työn hallitsemattomuuden tunteen olevan yhteydessä sydäninfarktin vaaraan kaikissa ammattiryhmissä. Entä jos työjärjestelyistä voisikin keskustella, sairauspoissaoloista ja sijaisjärjestelyistä voisi sopia ja työpaikalla olisi keskusteleva ilmapiiri ja sosiaalista tukea? Voisi kuvitella, että työpaikan joustavuudella ja inhimillisyydellä olisi suoranaista terveydellistä merkitystä.

Työajan ja yöajan välillä

Mikäli kuuluu niihin hyväosaisiin, joilla on työpaikka, saattavat työelämän vaatimukset haukata niin ison osan ajasta ja energiasta, että terveyden ja perhe-elämän vaalimiseen ei juuri jää aikaa tai ainakaan energiaa. Silti pitäisi tarjota laatuaikaa perheen pienimmille ja kumppanille tai kenties huolehtia sairastavista vanhemmistaan tai luoda suhdetta lapsenlapsiin. Entä jääkö aikaa itsensä kanssa jouten olemiseen tai harrastuksiin ilman huonoa omatuntoa tai kiireen tuntua? Entä jos kotona ei ole aikuista kumppania – mistä pienten lasten yksinhuoltaja tai sairasta vanhempaa hoitava yksineläjä löytää puhtia ylläpitää ystävyyssuhteita tai peräti seurustella?

Hyvä nyrkkisääntö vuorokauden tuntien jakamiseen on 8-8-8 eli kahdeksan tuntia työtä, kahdeksan tuntia unta ja loput kahdeksan tuntia vapaa-aikaa harrastuksineen, ihmissuhteiden hoitoineen ja kotitöineen ja kaupassakäynteineen.

"No sex, no kids"

Työnarkomaanikulttuuri on tyypillistä joillekin nuorten perheettömien ihmisten työpaikoille, joissa uran tekeminen nousee arvona ylitse muiden. "No sex, no kids" -sanonta on totista totta näissä työkulttuureissa. Kun oppii tekemään vain työtä, hiljakseen muut kansalaistaidot katoavat.

Kerran pohdimme uupuneen it-alan ahertajan kanssa vastapainon löytämistä työlle; kysyin, onko hänellä kenties joskus ollut jotain harrastuksia. Hätkähdyttävä vastaus oli: "Olen minä sellaisista lukenut:" Työpaikan säilyttämisen ja uralla etenemisen hinta voi olla kova.

Työ voi olla hyvä harrastus joissain elämänvaiheissa, mutta jos se muuttuu pakopaikaksi arjesta tai ylipitkien työpäivien teko kroonistuu, pitäisi hälytyskellojen soida. Suomen Ekonomiliiton tuoreen tutkimuksen mukaan ekonomit tekevät keskimäärin 42,4-tuntista työviikkoa, mikä merkitsee viittä ylimääräistä tuntia joka viikko. Lukuisat muutkin korkeasti koulutetut tekevät palkattomia ylitöitä säännönmukaisesti. Johtajakulttuuriin kuuluvat herkästi venyvät päivät ja voimakas työsidonnaisuus, samoin yrittäjien elämäntapaan kuuluu työnteolle omistautuminen.

Jatkuva työnteko on myös viesti läheisille elämän arvojärjestyksestä. Moni toteaa tekevänsä töitä perheen hyvinvoinnin eteen, mutta usein perhe olisi valmis tinkimään elintasosta tavatakseen yhtä keskeistä jäsentään. Miten käy pitemmän päälle ihmisille, joilla on elämänsisältönä vain työ? Entä jos joutuu työttömäksi tai sairastuu vakavasti ja työkyky katoaa tai jos puoliso ottaa ja lähtee katseltuaan aikansa kumppaninsa arvojärjestystä ? Harva työssäkäyvä harmittelee elämää taaksepäin katsellessaan, että olisipa tehnyt vielä enemmän töitä!

Työkykyä vapaa-ajasta

Arjen ihmissuhteet ja perhe-elämä antavat ja opettavat paljon, positiivisine tunnekokemuksineen, arjen haasteineen ja ristiriitojen ratkomisineen. Ne tuovat tunnesisältöä, syvyyttä ja vastapainoa elämään. Toisaalta ne myös opettavat suhteellisuudentajua, sovittelu- ja organisointikykyä sekä arkiluovuutta, joilla on käyttöä työelämässäkin. Monilapsisen perheen äiti on varmasti läpikäynyt yhtä hyvän johtajakoulutuksen kuin armeijassa upseeriksi edennyt mies.

Työpaikkojen perheystävällisyys

Työpaikkojen perheystävällisyyden kriteereinä on kansainvälisissä keskusteluissa pidetty lastenhoitopalvelujen järjestämistä, työaikojen joustoa, osa-aikatyön mahdollisuutta, työajan lyhentämisen mahdollisuutta, etätyömahdollisuutta tai perhevapaiden käyttöä. Myös arkipäivän kannalta poikkeuksellisiin tapahtumiin, kuten sairaan lapsen hoidon järjestymiseen tai muista perhesyistä tapahtuvien poissaolojen järjestelyyn on kiinnitetty huomiota.

Suomessa päivähoidon järjestäminen ei kuulu työnantajan velvollisuuksiin, mutta jotkut työnantajat ovat järjestäneet sairaan lapsen hoitopalveluita. Kaikilla ei ole hädän tullen mummoa käytettävissä, ja kännykälläkään ei sairasta lasta voi tyydyttävästi etähoitaa. Parasta tietysti on, jos oma isä tai äiti voi jäädä kotiin sairasta lasta hoitamaan. On kuitenkin tilanteita, jolloin ei voi jäädä pois töistä. Silloin sujuva korvaava hoitojärjestelmä olisi tervetullut apu.

Etätyön ja osa-aikatyön tai joustavien työaikojen mahdollisuutta ei ole meillä käytetty niin paljon kuin periaatteessa olisi mahdollista. Paljon merkitystä on työpaikan ilmapiirillä ja esimiehen suhtautumisella siihen, mitä edes voi ottaa puheeksi. Usein joustot ovat tarkoittaneet sitä, että työ seuraa mukana kotiin kätevästi kannettavien tietokoneiden ja kännyköiden myötä.

Viisi tapaa sovittaa yhteen perhe ja työ

Sitran Perheystävälliset käytännöt työelämässä –tutkimuksessa Tampereen yliopiston Työelämän tutkimuslaitoksen tutkijat Riikka Kivimäki ja Katri Otonkorpi-Lehtoranta mm. esittelevät viisi erilaista yritystä, joissa on otettu käyttöön joustavat työajat. Yhteistä näille yrityksille on henkilöstön hyvinvoinnin tunnustaminen tärkeäksi ja sen eteen tehty konkreettinen työ. Kaikki työpaikat korostivat asiakaslähtöisyyttä, joka toi mukanaan joustavan ajankäytön vaatimuksen.

Huolinta-alan yrityksessä olivat jo toisen sukupolven ajan olleet käytössä elämänkaariajatteluun pohjautuvat yksilölliset työaikaratkaisut, jotka ottivat huomioon elämäntilanteet. Työnantajan tavoitteena oli luoda työntekijöille pitkät ja vakaat työurat ja käyttää joustavasti tilapäistyöntekijöitä.

Eräässä sairaalassa fysioterapeutit saivat mahdollisuuden itse vaikuttaa työvuorolistoihinsa. Työaika-autonomia koettiin niin toimivaksi ja hyviin käytäntöihin johtavaksi, että se otettiin vakituiseen käyttöön muillakin osastoilla.

It-alan töitä tiimeittäin tekevässä yrityksessä töiden projektiluonteisuus salli 7,5 tunnin työajan joustot. Raportointi tiimille korvasi kellokortit.

Valtionhallinnon tietoteknisiä tukipalveluja tarjoavassa työpaikassa oli poikkeuksellisen laajat liukumat: aamupäivisin klo 6.00–11.00 ja iltapäivisin klo 14.00–21.00. Päivystys kuitenkin toimi koko päivän. Järjestelmä toimi hyvin, koska työntekijöiden elämäntilanteet ja henkilökohtaiset mieltymykset työajan suhteen olivat niin erilaisia ja järjestelmä salli ajankäytön jopa ikääntyneiden vanhempien hoitoon.

Joustava työpaikka houkuttelee

Minna Salmi ja Johanna Lammi-Taskula STAKESista ovat tutkimuksissaan päätyneet tulokseen, että joustava työn ja perheen yhteensovittaminen yrityksissä hyödyttää sekä yksilöä että työyhteisöä. Sen todettiin parantavan työntekijöiden jaksamista, perheen hyvinvointia, yrityksen houkuttelevuutta työpaikkana, työpaikan ilmapiiriä, yrityksen julkisuuskuvaa ja taloudellista tulosta sekä oman työn etenemistä.

Työvoiman houkuttelemisen ja henkilöstön sitouttamisen kannalta työpaikan maine perheystävällisenä työpaikkana saattaa olla kilpailuvaltti.

Onnea on yhdessä oleminen

Voisiko työelämä tukea perhe-elämää ja perhe-elämä työelämää? Eräässä koulussa kysyttiin lapsilta, minkälainen on onnellinen perhe. Monen lapsen vastaus sisälsi jotain sen suuntaista kuin: "Onnellinen perhe on sellainen, joka tekee kaikkea yhdessä". Laatuajasta ei puhuttu mitään vastauksissa. Mitä on tuo paljon puhuttu laatuaika? Sitäkö, että aikuiset suunnittelevat jotain tehokasta, ohjelmoitua elämysretkeilyä, ja kiittämättömät lapset sitten pullikoivat vastaan? Lapset opetetaan hektiseen maailmanmenoon jo pienestä pitäen kuskaamalla heitä tiukoin aikatauluin erilaisissa kunnianhimoisissa harrastuksissa. Pitäisikö lapsille tarjota enemmän aikaa ja läsnäoloa, kuuntelua ja pieniä arkisia, kotoisia hetkiä? Luovat yhdessä vietetyt joutohetket tekisivät hyvää monelle muullekin ihmissuhteelle. Kelle annat aikasi, sille annat sydämesi -.kelle annat sydämesi, sille annat aikasi.