Työterveyslääkäri

Mielialalääkkeiden vaikutuksista seksiin

Työterveyslääkäri
2005;23(1):56
Kristiina Lundell

Seksuaalielämän ongelmat voivat olla seurausta monista asioista, kuten parisuhdeongelmista, ensioireita mielialan laskusta tai olla lääkityksen sivuvaikutuksia, tai ne voivat olla primaarisia. Monet mielialalääkkeet vaikuttavat seksuaalisuuteen. Tyypillisimpiä oireita ovat seksuaalinen haluttomuus niin miehillä kuin naisilla. Tätä aiheuttavat melkein kaikki mielialalääkkeet paitsi mirtatsapiini, fluvoksamiini ja moklobemidi. Fluvoksamiini puolestaan voi tehdä estynyttä tai viivästynyttä ejakulaatiota, jonka kokonaan estyneenä osa miehistä kokee hyvinkin epämiellyttävänä. Ejakulaation viivästymistä mielialalääkkeillä voidaan pitää myös hoitokeinona nuorilla miehillä ennenaikaiseen siemensyöksyyn. Tratsodoni, jonka käyttö psykiatriassa on viime vuosina hiipunut, voi sivuvaikutuksena lisätä erektiota jopa priapismiin asti. Myös muut psyykenlääkkeet, keskushermostoon vaikuttavat aineet ja somaattisen puolen lääkkeet vaikuttavat seksuaalisuuteen eri mekanismien kautta.

Haluttomuus ja sitä kautta kyvyttömyys on usein iso ongelma jo muutoinkin mielialan laskun aiheuttaman toimintakyvyn laskun lisäksi. Parisuhde voi olla lujilla, mikäli toinen osapuoli ei ymmärrä tilannetta. Harvemmin seksuaalisuudella ei ole merkitystä. Kannattaakin ennen lääkityksen aloittamista kysyä, onko seksuaalisia ongelmia ollut, koska silloin tiedetään, mikä on primääristä eikä jälkikäteen tarvitse miettiä, tuliko kyseinen oire lääkityksestä. Läheisyyden ja seksin voi ottaa puheeksi esimerkiksi kysellessä perhe/parisuhdetilanteesta tai käydessä läpi mielialakyselykaavaketta. Lääkevalintaa kannattaa harkita tarkkaan, tavata haittavaikutusluetteloa tältäkin kannalta ja vaihtaa tarvittaessa valmistetta.

Mielialalääkkeiden osalta on käytetty lääketaukoja esimerkiksi viikonlopun osalta seksuaalisten haittavaikutusten vähentämiseksi. Tätä kannattaa tarkkaan harkita, koska säännöllinen lääkkeiden poisjättäminen osaksikin aikaa vähentää niiden pitoisuutta. Tästä on haittaa puolestaan mielialan hoidossa. Suosittelisinkin, jos mahdollista lääkkeen vaihtamista valmisteeseen, jolla ei ole seksuaalisia haittavaikutuksia tai turvautumista potenssilääkkeisiin, jotka ovat varsin vaivattomia käyttää.

Kristiina Lundell
Psykiatrian erikoislääkäri
Seksuaalineuvoja ja –terapeutti
Mehiläinen Oy
kristiina.lundell@mehilainen.fi

Kirjallisuutta

  1. Pharmaca Fennica 2005
  2. Hovatta, Ojanlatva, Pelkonen, Salmimies: Seksuaalisuus, s. 166-175
  3. Toim. Juhani Hares: Psyykenlääkkeiden valinta ja käyttö, s. 56
  4. Toim. Lönnqvist, Heikkinen, Henriksson, Marttunen, Partonen: Psykiatria, s. 160