Poikkeava parantaja työterveyshuollossa
Työkykyindeksin ensimmäisissä kysymyksissä tiedustellaan, onko vastaaja naimaton, naimisissa, avoliitossa, asumuserossa, eronnut vai leski. Vaikka tätä tietoa ei käytetä työkykyindeksin laskemisessa, sen kysyminen antaa ymmärtää, että ihmisen siviilisäädyllä on merkitystä työkyvyn suhteen. Miten tähän työkykyindeksin kysymykseen vastaa henkilö, joka elää samaa sukupuolta elävän henkilön kanssa?
Pyysin tätä artikkelia varten työterveyskollegaa pohtimaan kanssani oman seksuaalisen "toiseutemme" merkitystä työterveyslääkärin työssä. Me molemmat tämän artikkelin kirjoittajat olemme työterveyshuollossa pitkään toimineita keski-ikäisiä lääkäreitä, jotka ovat varsin tyytyväisiä nykyiseen asemaansa työelämässä. Toimeentulokin on siinä määrin turvattu, että elämän pikku nautintoihinkin on varaa. Molemmilla on parisuhde, mutta ei keskenämme.
Läpi ihmiskunnan historian tiedetään, että samaan sukupuoleen tai molempiin sukupuoliin seksuaalista vetoa tuntevia on aina ollut ja tulee aina olemaan. Suomessakin keskustelu samaa sukupuolta olevien oikeudesta rekisteröidä parisuhteensa on kuluneen syksyn aikana tuonut seksuaaliset vähemmistöt valtaväestön näkökenttään tavallista enemmän. Kun parisuhdelakin voimaantulon jälkeen ensi vuonna tulee voimaan, työkykyindeksiinkin työkykyindeksistä tulee puuttuu edelleen siviilisäätyihin lisätä vaihtoehto 'rekisteröity parisuhde'. Siinä kun ei ole kyse sen enempää rekisteröimättömästä avoliitosta kuin kirkon siunaamasta avioliitostakaan.
Pohdimme keskenämme myös, mitä merkitystä asiakkaan seksuaalisuudella voi olla työterveyshuollon palvelujen suhteen. Varmasti hyvä palvelu sinänsä riittää suurimmassa osassa tilanteita. Homoseksuaalisuutta voisi asiakassuhteissa verrata vaikkapa suomenruotsalaisuuteen. Heidän kanssaan pärjää yleensä suomenkielelläkin, mutta erinomaiseen palveluun pääsee vasta käyttämällä asiakkaan omaa äidinkieltä. Pahinta on olettaa suomenkielen olevan kaikkien asiakkaiden äidinkieli tai heterouden kaikkien asiakkaiden seksuaalinen suuntaus.
Kategorisella hetero-olettamuksella saattaa vain lisätä potilaan ahdistusta. Kerran toinen meistä kuunteli pitkään miespotilaan kariutumassa olevaan parisuhteeseen liittyviä ongelmia. Avioliittoneuvolasta puhuttaessa potilas parahti olevansa suhteessa miehen kanssa. Yhtäkkiä työterveyslääkäri oli kahden vaiheilla: kertoako, että juuri minulle tämä elämänpiiri on tuttu, vai vain Sexpon ja Setan tarjoamista palveluista.
Lääkärikunnassa homoseksuaalit tuntuvat olevan jopa yliedustettuina, joten sinänsä mistään kuriositeetista meissä ei ole kyse. Voi tietysti olla, että vähemmistöön kuuluvana myös näkee muut samanlaiset helpommin kuin valtaväestöön lukeutuvat. Enin osa homoista, niin lääkäreistä kuin potilaistakin, on aika tavallisia, arkisia eivätkä erityisen mielenkiintoisia ihmisiä. Niin ovat useimmat lääkärin vastaanotolla hoidettavat asiatkin.
Mielestämme terveys voidaan määritellä kyvyksi selviytyä ja jopa nauttia kunkin elämänvaiheen tuomista haasteista oli sitten minkälainen tahansa. Monet haasteet ovat kaikille ihmisille yhteisiä ja liittyvät lapsuuteen, vanhempiin, kasvamiseen, kehittymiseen, ystäviin ja menetyksiin. Parisuhteiden suhteen heterojen kaava seurusteluineen, kihlajaisineen, avioliittoineen, lapsien saamisineen, kasvattamisineen, eroineen, uusioperheineen ja isovanhemmuuksineen voi kuitenkin olla kaukana homon elämän haasteista.
Homouteen liittyvä ensimmäinen kriittinen kysymys on, miten hyvin vanhemmat tuntevat lapsensa yksityiselämää. Monella homolla vanhemmat ovat ne, joille viimeksi asiasta puhutaan, vaikka aavistus tai tieto heillä voi jo ollakin. Vanhempien tuen merkitystä ei kuitenkaan voi aliarvioida. Jos lääkäri vain jotenkin voi tukea vanhemmille avautumista, se kannattaa tehdä. Yleensä vanhemmilta saatu tuki antaa hyvän perustan itseluottamukselle aikuisena.
Vaikka työkykyindeksikin on ensisijaisesti huolestunut parisuhteen laadusta, homon elämässä yhtä tärkeä on suhde ystäviin. Vaikka rakkaudet vaihtuisivatkin, ystävyydet säilyvät. Ystävät korvaavat monella tavalla heteroiden sukurakkauden ja perheiden sisäiset suhteet. Vasta ystävien jälkeen tulee se parisuhde, jonka rekisteröinti ensi maaliskuun alusta on homoille ja lesboille mahdollista. Tosin kun kahden samaa sukupuolta olevan henkilön suhde tiivistyy ajan mittaan, ei pitkään yhdessä olleen homo- tai lesboparin ja heteroparin yhteiselon välillä ole nähtävissä mitään eroa.
Kaikilla ihmisillä, niin homoillakin, on useampia viiteryhmiä, joista seksuaalinen suuntautuneisuus on vain yksi. Lääkäri tuskin haluaa leimautua pelkästään johonkin vähemmistöön kuuluvaksi tai edes pelkästään näiden lääkäriksi. Voisi tästä löytyä parhaassa tapauksessa jotakin lisäarvoa, mutta kokonaisuutena ottaen molemmat koemme tällaisen profiloitumisen haitallisena. Emme toimi minään työterveyshomoina vaan työterveyslääkäreinä. Homo- ja lesboleiman välttämiseksi ei tälläkään artikkelilla ole kirjoittajia.
Pitemmän uran jälkeen menestykset puhuvat luultavasti puolestaan ja asiat osataan asettaa oikeisiin puitteisiinsa. Pitäisikö kertoa homoudesta? Harvemmin kollegat varsinaisesti elämöivät heteroudellaankaan. Ainakin tähän mennessä avec-tilaisuuksista on ollut helpompi jäädä kokonaan pois tai tulla yksin kuin esitellä kumppaniaan. Ei tarvitse kuulla kuin yksi homovitsi silloin tällöin ja sillan rakentaminen yksityiselämän ja työelämän välillä keskeytyy kokonaan. Toisaalta jos yksittäisen kollegan kanssa on päässyt luottamukselliselle tasolle, ei kertomiselle ole mitään estettäkään. Harvoin asia tulee kenellekään ystävälle yllätyksenä.
Vähemmistöihin kuuluvilla väitetään olevan erityinen kyky tajuta ja empaattisesti ymmärtää asioitten monisyisyyttä ja eri puolia. Tästä on epäilemättä hyötyä, kun työterveyslääkäri sovittelee työssään työntekijöiden ja työyhteisöjen konflikteja. Ns. homoherkkyys eli 'gay sensitivity' epäilemättä toimii, mutta tietysti siinä asiassa saattaa karauttaa komeasti karillekin. Homoilla on kuitenkin elämäntilanteisiinsa liittyviä ongelmia, joita homolääkärillä on erityistä pohjaa ymmärtää.
Ari Saukkosen 'Aristelematta' -kirjoituskokoelmassa on joitakin erittäin viisaita ja kypsiä ajatuksia, joista tässä yksi: "Erityisesti ammattiauttajan tulisi miettiä, onko hän valinnut oikean uran, jos homoja ei ole elämän varrella tullut vastaan". Lisäksi Saukkonen toteaa: "Vähemmistöön kuuluminen on välillä taakka, mutta monesti myös aitiopaikka. Erilainen katselee tavallisuutta vinosta kulmasta. Hänelle monet asiat eivät ole itsestäänselvyyksiä."
Ei ole helppoa kirjoittaa omasta seksuaalisuudestaan. Mielestämme siitä huolimatta oli tärkeää saada lehteemme puheenvuoro myös "meikäläisiltä". Jos haluat kysyä jotain, vastata johonkin tai muuten vaan jatkaa keskustelua, päätoimittaja voi välittää meille viestisi.
Artikkeli on ilmestynyt Työterveyslääkäri-lehden numerossa 4/2001. Se on päivitetty helmikuussa 2005.