Kevät on tullut!

Valoisuus saa aikaan ihmeitä. Auringon lämpimät säteet vielä iltakahdeksalta virittelevät mukavia ja optimistisia ajatuksia. Kaikki tuntuu uudelta - taas kerran. Illalla jaksaa pysyä pidempään pirteänä ja tiiliskivimäinen lähes 800-sivuinen Sinuhe egyptiläinen iltalukemisena etenee paljon isompina harppauksina. Remonttia kaipaavat nurkat vanhassa talossa toki ilmoittelevat itsestään vaativammin kuin talven hämärissä. Pihatyöt houkuttelevat pariinsa ja maan rapsuttelu sujuu linnunlaulun helskyessä.

Maa on alkanut tuoksua, aivan höyrytä luonnon heräämiseen liittyviä aromeja. Mullan tuoksu saa viherpeukalon melkeinpä pyörryksiin. Ja vähitellen tuoksuvien kukkien joukko hivelee aistimiamme ja saa olomme miellyttäväksi. Hajut ja tuoksut saavat kesää kohden enemmän tilaa tajunnassamme, mutta mistä johtunee hajuaistin ja hajujen kutistunut merkitys nykyihmiselle? Iris Pasternack kertoo lehtemme artikkelissa Hajujen merkityksistä, miten paljon suurempi rooli hajuaistilla on ihmiselle ollut entisaikoina. Tällä hetkellä elämme "hajutonta nykyaikaa".

Toisaalta hajuaistiin liittyvä tutkimus on viime aikoina lisääntynyt. Kirjoittajamme toteavat viime vuoden lääketieteen ja fysiologian Nobel-palkinnon löytäneen tiensä juuri hajuaistinjärjestelmän ja hajureseptorien tutkijakaksikolle R. Axelille ja L. Buckille. Hajun fysiologiaa luotailee artikkelissaan Dag Stenberg. Feromonien tutkimus on paljastanut mielenkiintoisia asioita. Feromonit ovat yksilöiden erittämiä steroidiyhdisteitä, jotka aiheuttavat fysiologisen vasteen tai käyttäytymisvasteen saman lajin yksilöissä. Kannattaakin lukea Selina Selinin juttu Feromonihyrinää, sillä siinä paljastetaan mm. uusia vinkkejä Suomen maanviljelijöille (feromonien käyttö kemiallisten torjunta-aineiden sijaan) sekä vielä huimempia ja käyttökelpoisempia neuvoja esimerkiksi iltarientoihin valmistautuville miehille (miehen hien mukana erittyvä androstenoniferomoni houkuttelee naisia). Ja mitä kaikkea synteettisillä feromonivalmisteilla voikaan ohjailla..

Mutta mikäli sinulla on ollut huono onni saada herkkyys yleisille kemikaaleille eli ikään kuin superherkkä hajuaisti, saattaa oleskelu sisäilman monien satojen erilaisten haihtuvien yhdisteiden parissa olla tuskallista. Lisää voit lukea Markku Seurin artikkelista ja sisäilman hajuihin ja orgaanisiin epäpuhtauksiin voit tutustua Anne-Rita Rundtin ja kumppanien kirjoituksessa. Markku on havainnut ruotsalaisten kiinnittäneen hometalojen korjauksissa erityistä huomiota hajunpoistoon. Mutta että koirat voisivat haistaa sairauksia – tämä kuullostaa jo oudolta. Olisiko paras siirtyä nauttimaan Toscanasta kaikilla aisteilla!

Mausteeksi numeroomme hankimme muutamia makujuttuja. Michelinin tähtien salaperäisyys alkoi yhä enemmän kiehtoa ja näiden alkulähteitä tarjoutuu nyt selvittämään meille Antti Vahtera. Iris Pasternackin myötä löysimme hyvää makua tapakulttuurista historian saatossa, mutta myös mauttomuuksia. Sen sijaan Mikko Laitisen taidejutusta on mauttomuus kaukana, vaikka yleisellä tasolla hyvän maun käsite taiteessakin on kaikkea muuta kuin yksiselitteinen. Kirjoitus osoittautuu kiinnostavaksi vaelteluksi kuvataiteen parissa, toisaalta siinä kuvataan yritysten roolia kuvataiteen tukijoina. Tästä ajatukseni siirtyikin muistamaan miltei naapurissani, TYKSin uudessa T-sairaalassa toteutettua kulttuuritekoa eli merkittävän taidekokoelman hankkimista sairaalan seinille …

Kaunista, leppoisaa ja hyväntuoksuista kesää kaikille lukijoille!