Multiple chemical sensitivity – Herkkyys yleisille kemikaaleille

Onko olemassa vai ei?

Ihmisten itsensä kokema poikkeava reagointitapa monille kemikaaleille on varmasti olemassa. Ihmisten omaa kokemusta ei tässä mielessä voida kiistää. Kahden pohjoisamerikkalaisen epidemiologisen työn perusteella ilmiö on sitä paitsi hyvin yleinen. Näiden tutkimusten mukaan noin 15 % aikuisväestöstä koki MCS:ään sopivia oireita. Ilmiötä voidaan tutkia kyselymenetelmillä, joiden toistettavuus on tutkittu.

Ärsyttävät tekijät ovat tavallisesti jokapäiväisen elinympäristömme kemikaaleja. Amerikkalaisen tutkimuksen mukaan yleisimmät tekijät olivat siivousaineet (ärsyttivät 88 % tutkituista), tupakan savu (83 %), hajuvedet (81 %), torjunta-aineet (81 %) ja autojen pakokaasu (73 %). Oire on yleisempi naisilla ja iäkkäämmillä henkilöillä.

Mistä ilmiöstä sitten on kyse?

MCS:ssä on useissa yhteyksiä nähty samankaltaisuutta muidenkin vaikeasti määriteltävien ja kiistanalaisten oireyhtymien ja sairauksien kanssa. Tähän ongelmaryhmään on niputettu mm. fibromyalgia, kroonisen uupumuksen oireyhtymä, sairas rakennus oireyhtymä, toksisten homeiden oireyhtymä, silikoni-implantti tauti ja Persianlahden sodan veteraanien selittämättömät sairaudet. Näistä on käytetty myös nimitystä medically unexplained physical symptoms (MUPS) eli lääketieteellisesti selittämättömät ruumiilliset oireet. Useat kyseisistä oireyhtymistä ja oireista ovat yleisiä, invalidisoivia ja aiheuttavat paljon kustannuksia. MCS:stä on käytetty myös nimitystä idiopathic environmental intolerance.

Hajujen tunnistamisessa tai hajukynnyksissä ei MCS:stä kärsivillä ei yleensä poikkeavuuksia, mutta he kokevat hajut muita herkemmin epämiellyttävinä.

Kosteusvauriorakennuksissa työskentelevillä on todettu vaurioiden korjaamisenkin jälkeen poikkeavaa reagointia hajuille ja on esitetty, että kosteusvauriorakennuksissa työskentely voisi johtaa MCS:n kaltaiseen tilaan (Lee, Arch Environ Health 2003;58:442-6.)

Mielenterveyshäiriöt ovat yleisiä MCS:stä kärsivillä

Tutkimuksissa on yleensä todettu, että MCS:stä kärsivillä on enemmän mielenterveysongelmia kuin verrokeilla. Saksalaisen yliopistollisen sairaalan 264 sinne lähetetystä peräkkäisestä potilaasta 75 %:lta pystyttiin diagnostisoimaan DSM-IV:n mukainen psyykkinen häiriö (Bornschein et al, Psycol Med 2002;32:1387-94). Yleisiä kyseisen luokittelun mukaisia ongelmia ovat mielialahäiriöt, ahdistuneisuushäiriöt ja somatoformiset häiriöt. MCS:stä kärsivät saavat korkeampia pisteitä testeissä, jotka kuvaavat ahdistuneisuutta ja masentuneisuutta. Heillä on todettu myös koherenssin puutetta.

Vaikka mielenterveyshäiriöt ovat yleisiä, ei se vielä välttämättä tarkoita syysuhdetta. Ainakin kyselytutkimuksien mukaan ongelmasta kärsivät itse tuovat esiin sen, että psyykkiset ongelmat ovat alkaneet tai korostuneet vasta MCS-oireiden ilmaantumisen jälkeen. Edellä mainitussa saksalaisessa tutkimuksessa todettiin 39 % tutkituista psyykkinen häiriö selitti oireen, vaikka häiriö todettiin kolmella neljäsosalla tutkituista. Se, miten psyykkinen häiriö aiheuttaa MCS:n oireet, on kuvaamatta.

Somaattisia selityksiä ja tutkimuksia

MCS-oireille on etsitty myös somaattista selitystä. Oireiden luonteesta johtuen IgE-välitteinen allerginen mekanismi ei ongelman taustalla ole. Selityksiä on haettu immunologisista poikkeavuuksista, mutta tulokset ovat olleet vaihtelevia ja lisäksi on esitetty epäilyjä käytettyjen immunologisten menetelmien toistettavuudesta ja sitä kautta luotettavuudesta. Myöskään vitamiinien puutostilasta tai kilpirauhasen toiminnanhäiriöstä ei vaikuttaisi olevan kyse.

MCS-oireista kärsivillä on todettu kuitenkin poikkeavuuksia. Heillä on todettu vähemmän haihtuvia orgaanisia yhdisteitä seeruminäytteissä kuin verrokeilla ja tämän on ajateltu johtuvan MCS-oireistä kärsivien väistämiskäyttäytymisestä. He tietoisesti välttävät hajuja ja haisevia ympäristöjä, josta johtuen vereen imeytyy vähemmän haihtuvia orgaanisia yhdisteitä. Väistämiskäyttäytyminen on todettu myös eräässä japanilaisessa tutkimuksessa, jossa mitattiin viikonaikainen altistuminen haihtuville orgaanisille yhdisteille.

Viimeistä tutkimusta MCS-oireiden somaattisen taustan vahvistamiseksi on tuskin vielä tehty, sillä viime vuona ilmestyi artikkeli, jossa verrattiin 203 MCS-oireilevan ja 162 verrokin kuuden lääkeainemetaboliasta tutun entsyymin (CYP2D6, NAT1, NAT2, PON1, PON2 ja MTHFR) rakennetta (McKeown-Eyssen G et al. Int J Epidemiol 2004;33:971-8). Neljän entsyymin kohdalla todettiin ryhmien välillä selviä poikkeavuuksia, joka viittaa siihen, että MCS-oireilevilla voi oireidensa taustalla olla geneettisesti määräytynyt poikkeava detoksikaatiomekanismi. Samantyyppisiä löydöksiä on aikaisemmin raportoitu Persianlahden sodan veteraaneilla.

Auttaako vai haittako diagnoosi?

Mitä hyötyä sitten olisi leimata jonkun potilaan tila näin epämääräisellä tautinimellä? En usko, että kellään on yksioikoista vastausta siihen, tulisiko tätä nimikettä ryhtyä käyttämään vai ei. Jokainen voi pohtia sitä itse ja miettiä onko esimerkiksi fibromyalgia nimityksen käyttöönotosta ollut enemmän hyötyä vai harmia. Potilaille usein helpottavaa on tietää, että he eivät ole oireensa kanssa yksi ja muitakin samanlaisia potilaita on. Helpottavaa on myös se, että oire ei etene vaan harvojen seurantatutkimuksien mukaan sairauden kulku on hyvänlaatuinen ja potilaat pärjäävät oireittensa kanssa yleensä suhteellisen hyvin. Toisaalta MCS-leiman painaminen potilaaseen voi estää muiden mukana kulkevien sairauksien hoidon, mutta ainakaan toistaiseksi tämä ei Suomessa ole ongelmana. Itselläni on tapana kertoa, että tällainen oireyhtymä lääketieteellisessä kirjallisuudessa tunnetaan, mutta se on osin kiistanalainen eikä sen syytä tutkimuksista huolimatta tiedetä. Kuitenkin tilan hyvänlaatuisuus on tiedossa ja hoitokeinona on se, että potilaiden tulee pyrkiä jatkamaan mahdollisimman normaalia ja täysipainoista elämää, vaikka he joutuvatkin väistelemään voimakkaasti haisevia ympäristöjä ja valitsemaan kotinsa siivouskemikaalit huolella. Muitakin ongelmasta kärsiviä on - sen voi todeta aina kun jokin kulttuurilaitos suostuu järjestämään hajuttoman tilaisuuden.