Koirat sairauksien haistajana
Koiran hajuaisti on ylivertainen ihmisen hajuaistiin verrattuna. Tätä ominaisuutta käytetään hyväksi muun muassa huumausaineiden ja räjähteiden haussa sekä rikoksesta epäillyn tunnistamisessa rikospaikalta tuodun esineen perusteella. Pelastuskoirat jäljestävät metsään eksyneitä, etsivät raunioihin hautautuneita ja paikantavat hukkuneiden ruumiin veneestä käsin. Suomessa kurssitetaan koiria suppilovahveroiden ilmaisuun, Ranskassa tryffeleiden haussa käytetään ainakin sikoja, mikä ettei myös koiria.
Tiedetään myös, että sairaudet ilmenevät myös haihtuvina yhdisteinä, joita tarkkanenäisen on mahdollista haistaa. Syöpäkasvainten on todettu tuottavan pieniä määriä haihtuvia aineita kuten formaldehydiä, alkaaneja ja bentseenin johdannaisia, jotka vapautuvat ilmaan muun muassa hengityksen ja hikoilun kautta.
Koirien kyvyistä tunnistaa sairauksia on paljonkin tarinoita. Lancetissa julkaistiin vuonna 1989 kirjoitus, jossa pohdittiin koirien mahdollista kykyä tunnistaa syöpäkasvaimia haihtuvien yhdisteiden avulla. Siinä kerrottiin naisesta, joka oli hakeutunut tutkimuksiin, koska hänen koiransa osoitti herkeämätöntä kiinnostusta ihomuutokseen, joka tutkimuksissa osoittautui melanoomaksi. Sittemmin samantyyppisiä tarinoita on raportoitu ihosyöpien lisäksi ainakin rinta-, keuhko- ja eturauhassyöpätapauksissa. Koirien on myös kerrottu tunnistavan omistajiensa hypoglykemia- ja epileptisiä kohtauksia sekä raskauden. Koirien kerrotaan myös pystyvän ennakoimaan maanjäristyksen ja omistajan töistä paluun ajankohdan, mitkä eivät välttämättä liity haihtuvien yhdisteiden välittämään informaatioon.
Kiinnostus hajuaistin ja haihtuvien orgaanisten yhdisteiden tutkimukseen on kasvanut. Vuoden 2004 lääketieteen Nobel annettiin hajuaistin tutkijoille. Viime vuoden BMJ:ssä on julkaistu tutkimus, jossa kuusi koiraa koulutettiin ilmaisemaan erilaisista virtsanäytteistä rakkosyöpää sairastavan näyte käymällä kyseisen purkin viereen makaamaan. Tutkimusasetelmassa huomioitiin huolellisesti mahdolliset sekoittavat tekijät, kuten muut sairaudet ja erilaiset elintavat. Seitsemän virtsanäytettä asetettiin esille, yksi niistä oli syöpäpotilaan näyte, koirien ohjaajat eivät tienneet mikä. Koirat ilmaisivat 54 koetilanteesta 22 tapauksessa oikein (41 %), eli asettuivat syöpää sairastavan virtsanäytteen viereen makuulle. Tämä oli merkitsevä tulos; oikeita vastauksia esiintyi melkein neljä kertaa useammin kuin pelkästään sattumalta olisi tapahtunut. Vaikuttavin löydös oli kuitenkin yhden vertailuhenkilön tapaus. Koirat tunnistivat hänen terveeksi kontrolliksi aiotun virtsanäytteensä toistuvasti syöpänäytteeksi, vaikka rakkotähystys ja ultraäänilöydökset olivat normaaleja. Hoitava lääkäri uskoi koirien diagnosointikykyihin, tutki potilaan uudelleen ja löysi munuaiskarsinooman.
Iris PasternackKirjallisuutta
- Willis C et al; Olfactory detection of human bladder cancer by dogs: proof of principle study; BMJ 2004; 329; 712
- Williams H et al; Sniffer dogs in the melanoma clinic? ; Lancet 1989; 1; 734
