Psykoosiin sairastunut työntekijä työterveyshuollon potilaana

Työntekijä käyttäytyy oudosti ja sekavasti - mistä on kyse?

Akuutisti alkaneen psykoosin tunnistaminen on yleensä helppoa: henkilö voi vaikuttaa sekavalta, levottomalta ja ahdistuneelta, ja lisäksi hänellä voi esiintyä hajanaista puhetta, aistiharhoja ja harhaluuloja. Psykoosiin voi liittyä myös arvaamatonta, pahimmillaan jopa agressiivista tai itsetuhoista käyttäytymistä, mistä syystä psykoottinen henkilö voi työpaikalla olla vaarallinen joko itselleen tai muille työntekijöille. Aistiharhat tai harhaluulot voivat aiheuttaa työturvallisuusriskin ja myös aineellista vahinkoa, jos psykoottinen työntekijä toimii esimerkiksi käskevien kuuloharhojensa, näköharhojensa tai vainoavien harhaluulojensa mukaisesti.

Psykoosi saattaa toisaalta alkaa myös vähemmän dramaattisesti. Psykoottinen henkilö ei välttämättä tuo esiin psykoottisia oireitaan ulkopuolisille kuukausiin, joskus jopa vuosiin. Näin voi tapahtua esim. pitkäaikaisesta kapea-alaisesta harhaluuloisuushäiriöstä kärsivän työntekijän kohdalla. Joskus on vaikea erottaa, onko kyseessä selkeästi psykoottinen oireilu vai henkilön persoonallisuuteen liittyvä, hiukan omalaatuinen tapa tulkita asioita. Jos kyseessä on pitkäaikainen työntekijä, mahdollisen terveydentilassa ja työkyvyssä tapahtuneen vähitellen ilmenneen muutoksen havaitseminen on luonnollisesti helpompaa kuin lyhytaikaisessa työsuhteessa toimineen työntekijän kohdalla.

Mistä psykoottisuus johtuu?

Psykoosi voi olla ilmentymä syiltään ja ennusteeltaan hyvinkin erilaisista häiriötiloista.

Nykykäsityksen mukaan psykoosin puhkeamiseen vaikuttavat tekijät voidaan jakaa psykoosialttiuteen, josta usein käytetään nimitystä haavoittuvuus (vulnerability) ja psykoosin laukaiseviin stressitekijöihin (ns. haavoittuvuus-stressi malli). Perimä näyttää olevan tärkein altistava tekijä, mutta ilmeisesti myös muut keskushermoston tervettä kehitystä haittaavat fyysiset, psykologiset ja sosiaaliset tekijät voivat altistaa ihmisen psykoosille. Psykoosin laukaisevista tekijöistä osa liittyy ihmisen normaaliin kehitykseen, osa voi olla poikkeuksellisia tai traumaattisia stressitekijöitä.

Psykiatrisista häiriöistä psykoottisuuden syynä voi olla esim. akuutti ja ohimenevä psykoottinen häiriö, harhaluuloisuushäiriö tai skitsofrenia. Kyseessä voi olla myös mielialahäiriöihin liittyvä psykoottinen tila, esim. yksisuuntainen vaikea psykoottinen masennustila, tai kaksisuuntaiseen mielialahäiriöön liittyvä psykoottinen maaninen jakso tai vaikea psykoottinen masennusjakso. Erotusdiagnostiikka ei läheskään aina akuuttivaiheessa ole mahdollista, koska esim. oireiden kestosta tai aiemmista psykoosijaksoista ei välttämättä ole tuolloin riittävästi tietoa.

Työssäkäyvällä henkilöllä ensimmäistä kertaa ilmenevä psykoottinen oireilu ei aina ole merkki taustalla olevasta psykiatrisesta häiriöstä. Psykoottisia oireita voi esiintyä psykiatristen häiriöiden lisäksi myös monien somaattisten sairauksien yhteydessä (esim. temporaaliepilepsia, keskushermostoinfektiot, endokrinologiset häiriöt). Niitä voi ilmetä myös tiettyjen lääkkeiden (esim. kortikosteroidit, antikolinergit) käyttöön liittyen. Samoin huumeiden tai pitkäaikaiseen alkoholin käyttöön tai vieroitustilanteeseen voi liittyä psykoosioireita.

Onnistuneen hoidon kannalta psykoottisten oireiden / psykoosin syiden selvittäminen on ensiarvoisen tärkeää, mutta ei välttämättä aina aivan yksinkertaista. Erotusdiagnostiikassa huolellisen somaattisen tutkimuksen, peruslaboratoriokokeiden sekä virtsan huume- ja lääkeaineseulan lisäksi voidaan tarvita myös aivojen tietokonetomografiaa (CT) tai magneettikuvausta (MRI). Psykiatrista erikoissairaanhoitoa tulisi käyttää lähes aina ensi kertaa psykoosiin sairastuneiden henkilöiden tutkimisessa ja hoidon tarpeen arvioinnissa sen jälkeen, kun somaattiset sairaudet on poissuljettu mahdollisina etiologisina tekijöinä.

Psykiatrian ja työterveyshuollon yhteistyö hoidon toteuttamisessa

Akuutisti psykoottinen potilas kuuluu yleensä erikoissairaanhoidon hoitoon. Sairaalahoito ei kuitenkaan ole aina välttämätöntä, mikäli potilas ei ole väkivaltainen tai itsetuhoinen eivätkä aistiharhat tai harhaluulot ohjaa voimakkaasti hänen käyttäytymistään. Mielenterveyslaissa korostetaan avohoidon ensisijaisuutta psyykkisten häiriöiden hoidossa. Mikäli avohoito ei ole lääkärin mielestä riittävä, henkilö pitäisi lähettää psykiatriseen sairaalahoitoon ensisijaisesti B1-lähetteellä.

On hyvä huomata, että pelkkä psykoottisuus ei ole riittävä peruste MI-lähetteellä tahdosta riippumattomaan hoitoon toimittamiselle. Täysi-ikäinen henkilö voidaan määrätä psykiatriseen sairaalahoitoon tahdostaan riippumatta seuraavissa tapauksissa (kaikkien edellytysten 1–3 on täytyttävä samanaikaisesti):

1. Hänen todetaan olevan mielisairas.
2. Hän on mielisairautensa vuoksi hoidon tarpeessa siten, että hoitoon toimittamatta jättäminen olennaisesti:
   • pahentaisi hänen mielisairauttaan tai
   • vakavasti vaarantaisi hänen terveyttään tai turvallisuuttaan tai
   • vakavasti vaarantaisi muiden henkilöiden terveyttä tai turvallisuutta.
3. Mitkään muut mielenterveyspalvelujen vaihtoehdot eivät sovellu käytettäviksi tai ovat riittämättömiä.

Mielenterveyslain mukaan terveyskeskuksella on toimintavelvollisuus silloin, kun on syytä epäillä, että terveyskeskuksen toiminta-alueella asuva tai oleskeleva henkilö täyttää mielenterveyslain mukaiset hoitoon määräämisen edellytykset. Terveyskeskuksen vastaavalla lääkärillä on velvollisuus toimittaa potilas hoitoon, jos hoitoon määräämisen edellytykset todennäköisesti täyttyvät. MI-tarkkailulähetteen on kuitenkin oikeutettu kirjoittamaan muukin lääkäri kuin terveyskeskuslääkäri.

Psykoosiin sairastuneen henkilön akuuttivaiheen hoito toteutetaan erikoissairaanhoidossa kunkin häiriön edellyttämällä tavalla. Toipumisvaiheessa, akuutin psykoosin jälkeen, työssäkäyvän henkilön jatkohoito olisi hyvä toteuttaa erikoissairaanhoidon ja työterveyshuollon tiiviinä yhteistyönä. Koska riski oireiden uusiutumiselle muutos- ja stressitilanteissa on kohonnut, psykoosista toipuvan työntekijän kohdalla yhteistyö jo työhönpaluuta suunniteltaessa ja myöhemmin myös mahdollisissa sairauden pahenemisvaiheissa olisi ensiarvoisen tärkeää.

Erikoissairaanhoidossa huolehditaan pääsääntöisesti lääkehoidon ja mahdollisten psykoterapeuttisten tai muiden psykososiaalisten hoitomuotojen toteuttamisesta. Työterveyshuollossa olisi mahdollisuuksien mukaan hyvä tavata psykoosista toipuva työntekijä jo työhönpaluun suunnitteluvaiheessa tai viimeistään työhön palatessa, jotta esim. tarve ja mahdollisuudet työn sopeuttamiseen tai ammatilliseen kuntoutukseen voidaan arvioida. Työhönpaluun jälkeen vajaakuntoisen työntekijän selviytymistä on seurattava säännöllisin seurantakäynnein. Mikäli sairauden pahenemisvaiheessa lääkehoitoa on työterveyshuollossa tehostettava, psykiatrin konsultaatiomahdollisuus on tarpeen. Myös työntekijä, jolla on ilman selkeää akuuttivaihetta kehittynyt psykoosi, olisi tarpeen saada psykiatrin konsultaatioon diagnoosin varmistamista ja hoidon tarpeen arviointia varten.

Psykoosista voi toipua työkykyiseksi

Akuutti ja ohimenevä psykoottinen häiriö vaikuttaa usein merkittävästi, mutta lyhytaikaisesti työntekijän työ- ja toimintakykyyn. Täydellinen toipuminen akuutista psykoosista tapahtuu kahden kolmen kuukauden kuluessa, usein nopeamminkin. Psykoottisesti masentunut tai maaninen potilas on aina työkyvytön, mutta työkyky voi asianmukaisen hoidon myötä palautua vaativiinkin tehtäviin, kun toipumiselle annetaan riittävästi aikaa. Joskus työn tilapäinen muokkaaminen työhönpaluun ja toipilasvaiheen yhteydessä voi olla tarpeen.

Harhaluuloisuushäiriöstä kärsivä voi selvitä psykoottisista oireistaan huolimatta työtehtävistään, mikäli harhaluulo esiintyy kapealla alueella työn ulkopuolella eikä siitä kärsivä esimerkiksi työtilanteissa tuo esiin psykoottista harhamaailmaansa. Skitsofreniaa sairastavista huomattavalla osalla esiintyy sen sijaan myös psykoosivaiheiden välillä kognitiivisen suorituskyvyn ja sosiaalisen toimintakyvyn laskua, ja heistä useimmat ovat sairautensa vuoksi työkyvyttömyyseläkkeellä. Osa skitsofreniapotilaista kykenee kuitenkin akuutin psykoosijakson jälkeen palaamaan työtehtävistä riippuen joko omaan tai johonkin vähemmän kuormittavaan työhön.

Psykoosista toipuvan työkykyyn vaikuttaa häiriön lisäksi siis myös työn ja työtehtävien luonne. Säännöllinen unirytmi on usein sekä psykoosista toipuvalle että ajoittaisista toistuvista psykoosijaksoista kärsivälle tärkeä. Tässä suhteessa vuorotyö, ja erityisesti yötyö, ei useimmille psykoosin sairastaneille sovellu. Kuljetus- ja liikenneturvallisuustehtäviin tai muihin erityistä tarkkaavuutta ja hyvää reagointikykyä edellyttäviin tehtäviin palaaminen saattaa psykoosin jälkeen olla myös mahdotonta paitsi häiriön itsensä, myös sen edellyttämän lääkehoidon mahdollisesti aiheuttamien kognitiivisten muutosten vuoksi. Näissä tilanteissa neuropsykologinen tutkimus voi olla tarpeen työkykyä arvioitaessa. Psykoosien uusimisriskin vuoksi myös tietyt turvallisuuteen liittyvät ammatit, joissa työntekijä on tekemisissä esim. aseiden kanssa, edellyttävät psykiatrian ja työterveyshuollon hyvää yhteistyötä työkyvyn ja mahdollisen ammatillisen kuntoutuksen tarpeen ja edellytysten arvioinnissa.

Työ, työyhteisö ja työterveyshuolto psykoosipotilaan tukena

Psykoosiin sairastunut ja siitä toipuva henkilö joutuu herkästi kokemaan sairautensa aiheuttamaa stigmaa. Jos hoitoon pääsy pitkittyy, esim. maanisesta psykoosista kärsivä on voinut ehtiä aiheuttamaan runsaasti psyykkistä, sosiaalista ja taloudellista haittaa paitsi itselleen, työn luonteesta riippuen myös työyhteisölle tai yrityksen toiminnalle. Paluu työyhteisöön maanisen touhuilun ja sairausjaksoon mahdollisesti liittyneen epäasiallisen käyttäytymisen jälkeen voi aiheuttaa voimakkaita häpeän tunteita ja osaltaan syventää maniajakson jälkeen usein ilmaantuvan masennuksen syvyyttä.

On tärkeää, että työtoverit ymmärtäisivät poikkeavan käyttäytymisen liittyneen hoitamattomaan sairauteen. Vakavasta sairaudesta toipuvalle työntekijälle työhönpaluu on usein itsetunnon kannalta hyvin tärkeää. Esimiehen ja koko työyhteisön hyväksyvä ja asiallinen suhtautuminen edesauttavat toipumista ja työhönpaluun onnistumista. Työntekijän luvalla työterveyshuolto voi toimia tarvittaessa asiantuntijana potilaan ja esimiehen välisissä keskusteluissa ja molempien tukena, jos he haluavat informoida työyhteisöä tilanteesta.

Toipumisvaiheessa työ- ja toimintakyvyn kohentamisen lisäksi keskeisenä tavoitteena on uusien psykoosijaksojen ehkäiseminen. Erikoissairaanhoidossa toteutettavan sairauteen liittyvän ohjannan ja neuvonnan, psykoedukaation, avulla psykoosista toipuvaa henkilöä ja hänen läheisiään voidaan auttaa sairauden kulkuun vaikuttavien stressitekijöiden sekä psykoosijaksoja ennakoivien varoitusmerkkien tunnistamisessa ja hallinnassa. Näitä varoitusmerkkejä voivat olla esim. unirytmin häiriintyminen, ahdistuneisuuden ja häiriöherkkyyden/keskittymiskyvyttömyyden lisääntyminen.

Myös työterveyshuollossa on tärkeää olla tietoinen näistä työntekijän uhkaavasta uudesta psykoosijaksosta kertovista varoitusmerkeistä. Vaikka psykososiaalinen työkuormitus ei ole varsinaisesti psykoosin syy, se voi toimia kuitenkin psykoosille alttiilla henkilöllä uuden sairausjakson laukaisevana tekijänä. Varoitusmerkkien ilmaantuessa varhaisella hoidon tehostamisella ja kuormitustekijöihin vaikuttamisella on mahdollista estää uuden psykoosijakson ilmaantuminen. Esimiehen, työntekijän ja työterveyshuollon yhteisillä neuvotteluilla on mahdollista helpottaa työntekijän terveydentilalle sopivan työnkuvan löytämistä.