Mielenterveys ja pätkätyöt
Pätkätyön vaikutuksista hyvinvointiin on toistaiseksi vain vähän tietoa. Suomalaisessa sairaalahenkilöstöön kohdistuneessa kahden vuoden seurantatutkimuksessa mielenterveysongelmista kärsineillä oli suurempi todennäköisyys jäädä pätkätöihin, kun taas hyvä psyykkinen ja fyysinen terveys edesauttoivat työsuhteen vakinaistumista. Epävarmuus ja pätkätyöt ovat haaste myös työterveyshuollolle.
Suomalaisessa työelämässä on tapahtunut paljon muutoksia parin viime vuosikymmenen aikana. Muutosten taustalla on ollut useita erilaisia tekijöitä, kuten talouden kansainvälistyminen ja siitä seurannut lisääntynyt kilpailu, teknologian voimakas kehitys sekä hyvinvointivaltion rahoituksen epävakaa kehitys. Talouden ja rakenteen muutoksiin on pyritty vastaamaan uusilla joustavammilla organisaatiostrategioilla. Joustot kohdistuvat ennen kaikkea työvoimaan, joka muodostaa yritysten suurimman kustannuserän. Epävakailla markkinoilla henkilöstön määrä pyritään sopeuttamaan vallitsevaan taloudelliseen tilanteeseen. Niin sanottujen epätyypillisten työsuhteiden, 'pätkätöiden' osuus on 1990-luvun alusta lähtien lisääntynyt useimmissa teollisuusmaissa. Pätkätyösuhdetta luonnehtii työsuhteen määräaikaisuus ja usein myös osa-aikaisuus. Myös vuokratyösuhteiden osuus on suomalaisilla työmarkkinoilla viime vuosina ollut nousussa. Naisista 20 prosenttia ja miehistä 13 prosenttia työskenteli määräaikaisena vuonna 2002, mikä on EU:n kärkitasoa. Julkisella sektorilla luvut ovat korkeampia. Vuoden 2002 tilastossa 25 prosentilla julkisen sektorin työntekijöistä oli määräaikainen työsuhde.
Keskustelua käydään vilkkaasti siitä, ovatko epätyypilliset työsuhteet suhdanneluontoinen ilmiö vai pysyvä rakennemuutos. On esitetty näkemys tulevaisuudesta, jossa uuteen työmarkkinajärjestykseen eivät enää kuulu turvalliset vakinaiset, kokoaikaiset työsuhteet siinä määrin kuin ennen. Toisaalta on nähty, ettei tällainen 'normaalityösuhde' ole katoamassa, vaan voidaan palata jopa lamaa edeltävään työmarkkinatilanteeseen. Kolmas visio on ollut yhä selkeämpi väestön kahtiajako, jossa myös työmarkkinoiden epäedulliset vaikutukset kasautuvat suhteellisen pienenä vähemmistönä olevaan huono-osaisten väestöryhmään.
Määräaikaista työtä luonnehtii epävarmuus, ja epävarmuuden on todettu aiheuttavan erilaisia terveyden ja hyvinvoinnin ongelmia, kuten psyykkisiä oireita, stressiä ja tunnetta siitä, että elämää ei voi hallita ja ennakoida. Sairaaloissa sijaisena työskennelleet kirjoittivat tutkimuksen yhteydessä ajatuksiaan, joissa tuli usein esille työn epävarmuuden stressaavuus, joka voi koskettaa molempia puolisoita, työn ja perhe-elämän yhteensovittamisen ongelmat mm. yhteisten lomien puuttumisen vuoksi, sijaisten eriarvoinen kohtelu ja pelko työpaikan menetyksestä, jos ilmaisee mielipiteensä. Parhaassa tapauksessa määräaikainen työsuhde voi olla ihmiselle välivaihe, ponnahduslauta vakinaiseen työhön.
Mielenterveysongelmista kärsineet jäävät pätkätyösuhteisiin
Määräaikaisten sairaalatyöntekijöiden terveyttä ja hyvinvointia tutkittiin Työterveyslaitoksen Sairaalahenkilöstön hyvinvointi -seurantatutkimuksessa, johon osallistui 970 määräaikaista työntekijää. Kahden vuoden seurannassa oli mahdollisuus tutkia, mitkä tekijät vaikuttavat työsuhteen vakinaistumiseen. Miehet ja korkeasti koulutetut vakinaistuivat muita todennäköisemmin. Merkittäviksi yksilöllisiksi tekijöiksi nousivat myös mielenterveys, työtyytyväisyys ja liikunnallisuus. Ne, joilla oli joskus ollut lääkärin toteama mielenterveysongelma, jäivät yli kaksinkertaisella todennäköisyydellä pätkätöihin verrattuna niihin, joilla mielenterveysongelmaa ei ollut. Työhönsä ja työyhteisöönsä tyytyväinen vakinaistui kaksinkertaisella todennäköisyydellä tyytymättömään verrattuna. Liikuntaa vähintään kerran viikossa harrastava vakinaistui 2,5-kertaisella todennäköisyydellä sohvalla viihtyvään työtoveriinsa verrattuna.
Määräaikaisiin töihin jäävät siis muita useammin naiset, ne, joilla on vähemmän koulutusta sekä ne, joiden mielenterveys ja kunto ovat heikommat. Kun määräaikaisissa töissä olevilla on usein myös enemmän toimeentulo-ongelmia kuin vakituisissa töissä olevilla, voi pätkittyvä työ muodostua osaksi syrjäytymisen kehää. Vajavaiset terveysresurssit ja toimeentulon ongelmat voivat pahimmillaan johtaa tilanteeseen, jossa vajaakuntoisuus ja epävakaa työmarkkina-asema vähitellen johtavat syrjäytymiseen joko kokonaan pois työelämästä tai pysyvään epävarmuuden tilaan, jossa erilaiset hyvinvoinnin haittatekijät kasautuvat.
Epävarmat työmarkkinat työterveyshuollonkin haaste
Mielenterveyden häiriöt, erityisesti masennus, ovat verrattain yleisiä työikäisillä ja suurin ennenaikaiselle eläkkeelle siirtymisen syy Suomessa. Työkykyä ylläpitävässä toiminnassa keskeisenä huolenaiheena onkin ollut työntekijöiden ennenaikainen eläkkeelle siirtyminen. On käynnistetty lukuisia ohjelmia, joiden tavoitteena on pitää ihmiset pitempään töissä. Näissä keskusteluissa nousee kuitenkin vain harvoin esille työmarkkinoiden muutoksista aiheutuneen epävarmuuden vaikutukset hyvinvointiin sekä se, miten epävarmuustekijöiden epätasainen jakautuminen saattaa lisätä sosiaalista eriarvoisuutta ja työstä syrjäytymistä. Epävarmuudelle altistuvien 'riskiyksilöiden' ja 'riskiorganisaatioiden' tunnistaminen on niin työnantajille kuin työterveyshuollollekin uusi haaste.
Aivan toinen kysymys on se, pystytäänkö yhteiskunnan rakenteisiin ja dynamiikkaan vaikuttamaan niin, ettei eriarvoisuutta synny. Työterveyshuollon tehtäväksi jäänee mielenterveysongelmista kärsivien yksilöiden varhainen tunnistaminen, hoito ja tukeminen sekä erilaisten epävarmuuden hallinta- ja käsittelykeinojen vahvistaminen. Avainasemassa ovat ne resurssit, jotka vahvistavat ihmisen elämänhallinnan tunnetta. Organisaation tasolla on huomattu, että avoin ja toimiva tiedotus vähentävät epävarmuuden kokemusta. Pätkätöissä tämä tarkoittaa muun muassa riittävän ajoissa saatua tietoa siitä, tuleeko työsuhde jatkumaan vai ei. Kun ihmisellä on tieto tulevasta, vaikka epämieluisakin, hän pystyy paremmin jäsentämään tilanteensa ja kanavoimaan voimavaransa uuden tilanteen hallintaan.
PsT, erikoistutkija
Työterveyslaitos /Psykologian osasto
Topeliuksenkatu 41 a A
00250 Helsinki
p.030-474 2702 /marianna.virtanen@ttl.fi
Kirjallisuutta
- Kauhanen, M. (2002). Määräaikaiset työsuhteet ja toimeentulon riskit. KELA, Sosiaali- ja terveysturvan tutkimuksia, 69. Gummerus Kirjapaino Oy, Helsinki, Finland.
- Nätti J., Kinnunen U., Mäkinen, P., Loikkanen, E., Mauno, S., amp Virolainen, M. (1995) Työn epävarmuus ja hyvinvointi. Työn epävarmuuden kokemisen yleisyys, syyt, seuraukset ja käsittely erilaisissa työorganisaatioissa. Jyväskylän yliopiston yhteiskuntapolitiikan työpapereita 92.
- Sutela, H., Vänskä, J., amp Notkola, V. (2000). Pätkätyöt Suomessa 1990-luvulla. Tilastokeskus, Helsinki, Finland.
- Vahtera, J., Kivimäki, M., amp Virtanen P. (2002). Työntekijöiden hyvinvointi kunnissa ja sairaaloissa: Tutkittua tietoa ja haasteita. Työterveyslaitos, Helsinki.
- Virtanen, M. (2003). Temporary employment and health. [Määräaikainen työsuhde ja terveys] (väitöskirja). Työterveyslaitos, Helsinki.
- Virtanen, P. (2002). Epätyypilliset työsuhteet ja terveyserot. Kirjassa: I. Kangas, I. Keskimäki, S. Koskinen, K. Manderbacka, E. Lahelma, R. Prättälä, amp M. Sihto (toim.). Kohti terveyden tasa-arvoa, (ss. 253-266). Edita, Helsinki.