LVI-asentaja autohuoltoon, onnistunut kuntoutustutkimustapaus

Kuntoutujaa on operoitu oikean nilkan murtuman vuoksi 80-luvun alkupuolella. 1998 on operoitu oikean puoleinen rannekanavaoireyhtymä. Hänellä alkoi ilmetä oikean olkapään vaivoja syksyllä 2001. Vaivat pahenivat niin, että hän joutui jäämään sairauslomalle helmikuussa 2002, eikä hän ole sen jälkeen pystynyt palaamaan työhön. Oikeaa olkapäätä tutkittiin, tehtiin magneettitutkimus ja lopulta päädyttiin acromioplastiaan maaliskuussa 2003.

Loppuvuonna 2003 alkoi myös vasen olkapää oireilla. Natiivikuvassa ei nähty poikkeavaa. Helmikuussa 2004 tehdyssä olkapään ultraäänitutkimuksessa todettiin supraspinatustendiniittiin sopiva löydös. Kuitenkin ilmeni myös vasemman peukalon puutumista ja tutkittiin myös ENMG, jossa löytyi tuore C VI-juurivaurioon sopiva löydös. Tämän jälkeen tehtiin kaularangan magneettitutkimus, jossa löydöksenä oli C V/VI ja C VI/VII –väleissä suhteellisen isot prolapsit. Alemmassa välissä prolapsi oli sentraalinen ja painoi ydintä. Neurokirurgin päätöksellä hoitolinjaksi valittiin konservatiivinen hoito. Ortopedi päätyi olkapään hoidossa konservatiiviselle linjalle ja totesi, että kuntoutuja on oikean olkapään suhteen pysyvästi työkyvytön ilmastointiasentajan työhön.

Kuntoutustutkimuksen yhteydessä kliinisessä tutkimuksessa todettiin merkittävä ylipaino, BMI 31. Sydämen ja verenkiertoelimistön osalta ei havaittu poikkeavaa. Neurologinen status oli normaali, lukuunottamatta biceps-refleksiä, jota ei vasemmalta saatu esiin. Masennukseen viittaavaa ei tullut esille kyselytutkimuksissa eikä kliinisestikään.

Tuki- ja liikuntaelimistön osalta havaittiin oikean olkapään olevan hiukan vasenta alempana ja siinä oli myös leikkausarpi. Rangassa havaittiin lievä skolioosi vasemmalle. Jamarin puristusvoimamittarilla oikean käden puristusvoimaksi mitattiin 26 kg, kun se vasemmalla oli 34 kg (normaali yli 30 kg). Oikean yläraajan abduktiossa havaittiin kipukaari 120–180 asteessa, kun vasemman yläraajan osalta abduktio oli normaali. Molemmat yläraajat fleksoituivat normaalisti ja kivuttomasti. Kaularangan liikkeissä ei todettu poikkeavaa. Tinellin koe oli negatiivinen molemmin puolin, mutta Phalenin testissä tuli oikean käden kaikkiin sormiin pistelyä.

Psykologisen tutkimuksen mukaan kuntoutujan kognitiivinen kokonaistaso on odotusarvoista, joskin taitoprofiili on epätasainen. Kuntoutujan minuus on koosteinen, mutta psyykkinen energiataso, stressinsietokyky ja ahdistuksen käsittelykyky ovat jonkin verran alentuneet. Kuntoutujan mieliala kuvautuu varsin hyvänä eikä psyykkisen hoidon tarvetta ilmennyt. Hänellä oli havaittavissa viitteitä lukihäiriötyyppisiin vaikeuksiin, minkä vuoksi uudelleenkoulutusta ei suositeltu.

Fysioterapeutin konsultaatiossa todettiin, että kuntoutuja pystyy yläraajojen osalta lyhytkestoisissa tehtävissä sujuvaan suoritukseen, tosin yläraajapainotteisissa osioissa tuli kohtalaisia olkapäätuntemuksia. Kipua ei kuitenkaan tullut esiin. Kuntoutuja sai kestävyysharjoitteluohjeita lihaksiston rasituskestävyyden parantamiseksi.

Kuntoutustutkimuksen yhteydessä konsultoitiin myös fysiatrian erikoislääkäriä, jonka lausunnon mukaan kuntoutuja on työkyvytön jatkuvaa yläraajojen kohoasentoa ja toistokuormitusta vaativaan ilmastointiasentajan työhön. Fysiatri oli sitä mieltä, että työkyky ilmastointiasentajan työhön ei ole palautettavissa leikkaus- tai kuntoutustoimin. Työkykyä katsottiin kuitenkin olevan jäljellä työhön, jossa ei vaadita käsien kohoasentotyötä tai pidempää toistokuormitusta. Fysiatri kertoi kuntoutujalle myös hoitomahdollisuuksista, joihin kuntoutuja voi tarvittaessa hakeutua mikäli vaivat pahenevat tai paraneminen viivästyy.

Kuntoutustutkimuksen aikana ammatillisen kuntoutuksen suunnitelma ei vielä oikein kypsynyt ja realistisen suunnitelman löytymiseksi suositeltiin työkokeilua, jonka työeläkeyhtiö sitten myönsikin. Työkokeilun tarkoituksena oli täsmentää ammatillista suunnitelmaa ja selvittää yhdessä kuntoutujan kanssa hänen taipumuksensa ja selvitymisedellytyksensä työelämässä. Työkokeilu myönnettiin ensin 20 työkokeiluvuorokauden ajaksi ja sitä jatkettiin työhönvalmennuksena vielä 50 vuorokautta. Työkokeilu aloitettiin kuntoutuslaitoksessa, josta siirryttiin viikon jälkeen ulkopuoliseen työkokeilupaikkaan. Aluksi työkokeilupaikkaa etsittiin autoalan varaosaliikkeistä, mutta paikka löytyi autohuoltoalan yrityksestä kuntoutujan kotiseudulta. Tähän päädyttiin, koska kuntoutuja on autoista kiinnostunut ja koska hänelle on kertynyt varsin runsaasti alan osaamista omien harrastustensa myötä.

Työkokeilun aikana kuntoutuja on tehnyt mm. laturien korjausta, pakokaasumittauksia, autojen korjaustöitä, jarruremontteja, öljynvaihtoa, katsastusremontteja ja pieniä autosähkötöitä. Työnantaja on ymmärtänyt hyvin käsien kohoasentotyön rajoitteet eikä kohoasentotöitä ole juurikaan ollut. Yksittäisiä pakoputkien vaihtoja kuntoutuja on pystynyt tekemään. Mitään vaivoja ei kuntoutujan mukaan ole ilmennyt eikä poissaoloja työstä ole ollut.

Tarkoituksena oli tämän jälkeen sijoittua työelämään, mutta työnantajalla ei ollut mahdollisuutta tarjota tällä hetkellä työpaikkaa. Näin ollen Jorma hakeutui työvoimatoimistoon vajaakuntoisena työnhakijana ja etsii nyt itselleen vastaavaa työtä muista alueen yrityksistä.

Tämän lehden teemana on ymmärrys. Tämän kuntoutujan kohdalla ymmärrystä löytyi, kun ryhdyttiin tosissaan etsimään vaihtoehtoisia aloja Jormalle. Sinänsä ei ole kovinkaan harvinaista löytää itselleen työ harrastuksen ympäriltä, mutta tämän kuntoutujan kohdalla se ei ollut aiemmin tullut kenellekään mieleen. Myös oma passiivisuus varmasti vaikutti asiaan. Joka tapauksessa nyt ymmärrys johti siihen, että vajaakuntoiselle työntekijälle löytyi lopulta työ jota hän pystyy tekemään. Myös työnantajan ymmärrys rajoitteisiin vaikutti kokeilun onnistumiseen.

Jatkossa Jormalla on toiveita sijoittua työelämään pysyvästikin, sillä seuraavan vuoden kuluessa on vakansseja vapautumassa eläköitymisten johdosta, vaikka juuri nyt paikkoja ei vapaana olekaan. Luultavasti tämäkin tapaus lopulta päätyy siihen parhaaseen mahdolliseen lopputulokseen, pysyvään työllistymiseen. Ainakin työeläkeyhtiö sai rahoilleen vastinetta. Lisäksi kuntoutuja saatiin palautettua yhteiskunnan aktiiviseksi toimijaksi.