Työn nopeutuva muutos haastaa työterveyshuoltoa uudenlaiseen ymmärrykseen työnsä kohteesta?

Riittääkö tuotettava tieto työterveyshuollon ennaltaehkäisevän toiminnan lähtökohdaksi?

European Agency for Safety and Health at Work -asiakirja (vuodelta 2002) toteaa, että muutos on yksi työelämään pysyvästi tullut ilmiö ja muutoksen sykli näyttää vain nopeutuvan eurooppalaisessa työelämässä. Raportissa arvioidaan, että työterveyshuoltopalvelujen tulisi kehittää nykyistä tehokkaampia ennaltaehkäiseviä palveluja. Raportissa todetaan samanaikaisesti, että "ei ole lainkaan selvää missä määrin nykyinen työterveyshuoltosysteemi on kykenevä ymmärtämään ja käsittelemään työelämän muutoksia".

Mainitun asiakirjan epäily lienee oikeutettu varsinkin kun useat tutkimukset osoittavat, että esimerkiksi uupuminen, stressi tai pitenevät sairauslomat ovat lisääntyneet 2000-luvulle tultaessa. Masennusdiagnoosilla myönnettyjen työkyvyttömyyseläkkeiden määrä on Suomessa kaksinkertaistunut 1990-luvulla samaan aikaan kun työkyvyttömyyseläkkeiden kokonaismäärä on vähentynyt. Mielenterveyden häiriöiden perusteella myönnettyjen sairauslomajaksojen määrä on kasvanut 75 % vuodesta 1991 vuoteen 2002. Masennus työkyvyttömyyden syynä on huolestuttava ilmiö varsinkin kun Kansanterveyslaitoksen laaja Terveys 2000 selvitys osoittaa, että koko väestössä mielenterveysoireet eivät ole merkittävästi lisääntyneet viimeisen kahden vuosikymmenen aikana.

Epidemiologisen terveystutkimuksen perinteeseen ja menetelmiin perustuva työhyvinvointitutkimus tuottaa nykyisestä työelämästä monimerkityksellistä ja vaikeasti tulkittavaa tietoa. Työolotutkimusten mukaan esimerkiksi työntekijöiden terveydentila on parantunut vaikka koettu työkyky on heikentynyt tai tapaturman vaaran koetaan vähentyneen mutta lukumääräisesti tapaturmat ovat lisääntyneet. Asiantuntija-arvioiden (esim. European Foundation) mukaan työn psyykkistä kuormittuneisuutta, joka lisää merkittävästi uupumis- ja depressioriskiä, on kartoitettu 1990-luvulla ja 2000-luvun alussa enemmän kuin koskaan aiemmin. Kuitenkin useat työterveystutkijat (esim. Vahtera ym. 2002) toteavat, että on suhteellisen vähän tutkimustietoa siitä, mikä heikentää työntekijöiden terveyttä työelämän nykyisessä rakennemuutoksessa.

Työelämän ongelmat näyttäisivät siis globalisaation edetessä monimuotoistuvan ja olevan paikallisestikin monenlaisten ja monitasoisten ilmiöiden yhteen kietoutumia. Vaikka epidemiologinen tutkimus tuottaa paljon tietoa ongelmista yleisesti, tutkimukset antavat vähän eväitä paikallisen muutostilanteen ymmärtämiselle. Tällöin myös ongelmien ennakointi ja ongelmiin vaikuttaminen on vaikeaa. Vaikeus näkyy myös epidemiologiseen perustaan pohjautuvassa työterveyshuollon käytännössä: käytettävin välinein tunnistetaan lukuisia yksittäisiä riski- ja kuormitustekijöitä ja koettuja ongelmia, joita pyritään yksitellen korjaamaan. Korjaustoimia ei kuitenkaan laajamittaisesti toteuteta eikä korjaaminen ole osoittautunut tehokkaaksi ennaltaehkäisevän työn toimintatavaksi erityisesti silloin kun työn muutoksen sykli nopeutuu.

Helsingin kaupungin Työhyvinvoinnin yhteiskehittelyhanke

Kirjoituksemme perustuu Helsingin kaupungin työterveyskeskuksessa vuosina 2002–2004 toteutetun Työhyvinvoinnin yhteiskehittelyhankkeen aineistoon ja kokemuksin. Hankkeessa työterveyskeskuksen kolme tiimiä tutkii omia toimintatapojaan ja asiakasvirastojensa työn muutosta. Tiimit kehittivät välineitä ja malleja yhtäältä ymmärtää ja tulkita virastojen työn hyvinvointi-ilmiöitä ja toisaalta tarttua niihin yhteistyössä viraston johdon ja henkilökunnan kanssa.

Kehittämishankkeen lähtökohta oli se, että työterveyshuoltohenkilöstö itse koki käytössä olevat välineensä ja toimintamallinsa riittämättömäksi edes ymmärtää sitä, mikä ihmisiä muutoksissa olevilla työpaikoilla uuvuttaa tai mistä innostus työhön syntyy. Yhtenä lähtökohtana olivat myös havainnot työntekijöiden sairaanhoidon tarpeen rajattomalta tuntuvasta kasvusta, minkä seurauksena työterveyshuollolle jäi jatkuvasti yhä niukemmin aikaa ennaltaehkäisevään toimintaan ja sen kehittämiseen. Työterveyshuollon omaa toimintaa kyseenalaistettiin hankkeen alussa tulkitsemalla sairaanhoidon tarpeen lisääntyminen myös yhdeksi oireeksi siitä, että ennalta ehkäisevä toiminta ei ollut riittävän vaikuttavaa. Työhyvinvoinnin yhteiskehittelyhanke jatkuu edelleen työterveyskeskuksessa erityisesti yhteistyössä kaupungin Nuorisoasiainkeskuksen ja Opetusviraston kanssa.

Työterveyshuollolla runsaasti välineitä tiedon tuottamiseen

Työterveyshuolto toteuttaa arkipäivän toimintaansa lukuisten ja monipuolisten välineiden avulla. Työympäristöön kohdistuvissa työpaikkakäynneissä ja -selvityksissä käytetään välineinä esim. työilmapiirikyselyjä, työyhteisökyselyjä, kuormitustekijä- ja riskikartoituksia. Näiden välineiden avulla analysoidaan työn altisteita ja nimetään koettuja niin fyysisiä, psyykkisiä kuin sosiaalisiakin kuormitustekijöitä ja työyhteisön toimimattomuuden ongelmia. Sairasvastaanotoilla ja terveystarkastuksissa työterveyshuollon asiantuntijat käyttävät myös monenlaisia analyysivälineitä (esim. laboratoriokokeet, verenpainemittari, terveystottumuskyselyt, uupumis- ja depressiokyselyt tai työkykyindeksi), joilla selvitetään vastaanotolla kävijöiden terveysriskejä, koettuja oireita, diagnosoitavia sairauksia sekä myös oireiden mahdollisia yhteyksiä työn kuormitustekijöihin. Näiden työterveyshuollon käyttämien välineiden avulla tuotettua tietoa käytetään korjaavien ja kehittävien toimien kuten ohjeiden, suositusten ja neuvonnan lähtökohtana.

Työterveyshuolto hahmottaa välineillään työnsä kohteen

Käyttämiensä välineiden kautta työterveyshuollolle (sekä toimintajärjestelmälle että sen yksittäiselle tekijälle) syntyy ymmärrys siitä, mitä työssä ja sen muutoksessa tapahtuu ja millaisia ongelmia työ tekijöilleen aiheuttaa. Tämän ymmärryksen perusteella määrittyy se, mihin työterveyshuollon toiminta kohdistuu. Kysymys työn kohteesta on erityisen tärkeä silloin kun tavoitellaan toiminnan tuloksellisuutta ja vaikuttavuutta. Työn kohteella tarkoitamme sitä mihin toiminta tulee kohdistua, jotta asetetut tavoitteet saavutetaan. Tässä artikkelissa kysymmekin sitä, millainen kohde työterveyshuollon nykyisillä välineillä hahmottuu ja millaisen ennalta ehkäisevän työn se mahdollistaa?

Työterveyshuollon henkilökunta nimeää yleisesti työnsä kohteeksi yksilön, yhteisön ja työolot. Kohteitaan työterveyshuolto tarkastelee työvälineittensä avulla. Näihin välineisiin sisältyy jo oletus kohteen kolmijaosta. Kuvioon 1 olemme toimintajärjestelmän mallia käyttäen tiivistäneet työterveyshuollon käyttämät välineet ja niiden käytön seurauksena jäsentyvän (välineisiin sisältyvän) työterveyshuollon työn kohteen. Välineet ja työn kohde ovat usean vuosikymmenen historiallisen kehityksen tuottamia ja niihin on vahvasti vaikuttanut työterveystutkimus ja sen epidemiologinen tutkimusperinne. Vaikka työterveyshuollon välineitä on viime vuosien aikana uudistettu ja välineitä on kehitetty lisää, niiden teoreettinen perusta on pysynyt varsin samana: muuttuva työ yritetään jäsentää kuormitustekijä-terveysoire -suhteeksi. Teoreettisena perustana säilyy tasapainomalli, minkä esimerkiksi Jorma Mäkitalon vastikään ilmestynyt väitöskirja tuo esiin. Työelämän uudet ongelmat tutkitaan ja tulkitaan uusiksi kuormitus- tai riskitekijöiksi (esim. työsuhteen epävarmuus, vaikutusmahdollisuuksien puute tai esimiehen tuen puute) ja yhä monipuolisempia ja yksityiskohtaisempia riski- ja kuormituskyselyjä laaditaan.

Uudistetutkaan välineet eivät näytä tavoittavan "itse työtä" ja sen muutosta työterveyshuollon kohteeksi. Jos muuttuvaa työtä ei tavoiteta, tällöin ei ole myöskään mahdollista ymmärtää sitä, mikä työssä tuottaa yhä uusia kuormittavia tekijöitä ja ilmiöitä. Ongelmien ennakointi ei onnistu. Tasapainomallin mukainen "kohteen määrittely" erottaa helposti työn kehittämisen ja työhyvinvoinnin edistämisen toisistaan irrallisiksi toiminnoiksi, jolloin on selvää, että työhyvinvointihankkeet jäävät työn muutoksista erilleen.

Välineisiin sisältyy myös oletus kohteen luonteesta. Kun ongelmia kartoitetaan tasapainomalliin perustuvin välinein, työntekijöiden ja yhteisöjen rooliksi jää asiantuntijoiden tulkintojen, ohjeiden ja neuvojen toteuttaminen, mihin heitä yritetään erilaisin motivointikeinoin kannustaa. Välineiden avulla ei ole mahdollista ymmärtää työntekijöitä ja yhteisöjä oman työnsä aktiivisina, työn paikallisista haasteista ja lähtökohdista toimivina kehittäjinä.

Millaisin välinein ymmärrystä työstä ja sen muutoksesta voisi lisätä?

Parantaakseen laatua, tuottavuutta ja asiakaslähtöisyyttä Helsingin kaupungin työorganisaatiot ovat etsineet ja ottaneet käyttöön yhä toimivampia ja kilpailukykyisempiä työtapoja. Organisaatioiden työ on nopeassa ja rajussa muutoksessa, jossa tapahtuu myös liian nopeita muutospyrkimyksiä ja muutosta edestakaisin vieviä päätöksiä ja toimenpiteitä. Organisaatiomuutoksia on kaupungissa 2000-luvun aikana tehty enemmän kuin vuosikymmeniin. Organisaatioiden ja työyhteisöjen arjessa on siis meneillään useita samanaikaisesti työn sisältöön, työn tekemisen tapoihin, yhteistoimintakäytäntöihin tai työvälineisiin liittyviä muutoksia (Helsingin kaupungin henkilöstökertomus 2003). Vaikuttaakseen työntekijöille oireita aiheuttaviin ilmiöihin, työterveyshuolto ryhtyi etsimään tapoja ja välineitä ymmärtää mitä työssä ja sen muutoksessa tapahtuu. Työn ja työhyvinvoinnin paremman ymmärryksen malleja ja välineitä etsittiin mm. kehittävän työntutkimuksen menetelmiä ja välineitä hyödyntäen, ja niitä olemme nimenneet kuvioon 2.

Työntekijöitä ja työyhteisöjä näyttivät työn kiivaissa muutostilanteissa rassaavan erityisesti monenlaiset työn sujumattomuuden ongelmat, jotka ilmenivät häiriöinä arjessa. Häiriöitä oli nimetty työn psyykkisin ja sosiaalisin riski- ja kuormitustekijäilmaisuin: tiedon kulun ongelmat, epäoikeudenmukainen johtaminen, henkilöristiriidat, työyhteisöongelmat, ongelmien käsittelyn vaikeudet ja työn tavoitteiden hämärtyminen. Mutta esimerkiksi opetustyön osalta ei oltu puhuttu mitään esimerkiksi oppilaiden, opetustapojen ja -menetelmien, koulun monitasoisten sääntöjen ja keskinäisten työnjakojen muutoksista.

Koettujen kuormitustekijöiden kartoittamisen lisäksisijaan alettiin kehittää vaihtoehtoisia välineitä tavoittaa arkisen työn sujumattomuuden tilanteita ja niiden uudenlaista tulkintaasiin. Työtilanteita ryhdyttiin tutkimaan esimerkiksi etnografisin menetelmin, joilla selvitettiin sitä, mitä työpaikan arjessa tapahtuu ja mitä työntekijät omasta työstään ajattelevat. Dokumenttien avulla ja haastatteluin selvitettiin myös sitä, miksi organisaatiot pyrkivät muuttamaan toimintatapojaan ja millaisia uusia toimintatapoja ne esimerkiksi asiakaspalvelussaan pyrkivät kehittämään. Kuormitustekijä -ajattelun mukaisen ongelmien nimeämisen ylittäminen ei ollut helppoa, niin vahvasti käsitteistö on tunkenut sekä työterveyshuollon että työpaikkojen ajattelutapaan.

Työn muutoksen ymmärtäminen ja ennen kaikkea siihen tarttuminen edellytti hankkeessamme myös laadullisesti uudenlaista yhteistyötä työorganisaatioiden kanssa (Kuviossa 2 kohta TEKIJÄ). Työterveyshuolto ei enää pyrkinyt antamaanelkästään antanut vain asiantuntijaohjeita ja neuvoja. Asioita ja työn häiriötilanteita piti opeteltiin tulkitsemaantulkita työpaikkojen kanssa yhdessä työterveyshuollon keräämän, työtä koskevan uudenlaisen peiliaineiston avulla. Tilanteessa työterveyshuollon ammattihenkilöille oli uutta rakentaa toimintatapaa, jossa tutkitaan, analysoida ja pohditaan työtä ja sen muutosta yhdessä, asettautumatta neuvoja antavan asiantuntijan asemaan. .

Työn paikallisen muutoksen kehys

Työn ja sen muutoksen ymmärtämisen uusista välineistä (kuvio 2, VÄLINEET) esimerkkinä kuvaamme paikallisen muutoksen kehystä, jota käytettiin useassa organisaatiossa muutoksen kokonaistilanteen ja haasteiden yhteiseksi hahmottamiseksi. Paikallisen muutoksen kehys on esitetty kuviossa 3. Kehys havainnollistaa sitä, miten monista lähtökohdista tulevat asiat vaikuttavat työn arkiseen sujuvuuteen ja paikallisten toimintatapojen muotoutumiseen. Paikallisen muutostilanteen ymmärtämiseksi ja siihen vaikuttamiseksi tarvitaan laadullisesti ja lähtökohdiltaan monipuolista aineistoa.

Johtopäätöksemme

Pystyäkseen vastaamaan muuttuvan työelämän työhyvinvointi-ilmiöihin, työterveyshuolto tarvitsee myös työtä koskevaan teoreettiseen perustaan pohjautuvia välineitä. Näiden välineiden avulla työterveyshuollon on mahdollista ymmärtää työn muutosta eikä ainoastaan kuormitustekijöitä ja niiden aiheuttamia oireita. Työ ja sen muutos tulee nostaa työterveyshuollon toiminnan kohteeksi, jotta työhyvinvoinnin muuttuvia ilmiöitä voidaan tunnistaa ja niihin voidaan vaikuttaa sekä korjaavasti että ennalta ehkäisevästi osana työn kehittämistä. Uusien välineiden käyttö edellyttää myös laadullisesti uudenlaisen yhteistyön sekä jaetun asiantuntijuuden rakentamista asiakasorganisaatioiden kanssa.