Työterveyslaitoksen KESTO-ohjelma ehdottaa kansallisia hyvinvointitalkoita työssä jatkamista ja jaksamista vauhdittamaan

KESTO-ohjelman delfoi-paneelissa mukana laaja kirjo työelämän asiantuntijoita

KESTO-ohjelma (2004–2007) koostuu kolmesta osiosta: tutkimusosio, koulutusosio ja viestintähanke. Tutkimusosiolla luodaan pohja niille työelämän kehittämiskeinoille, jotka laaditaan tulevan talven aikana ja joita lähdetään yhdessä laajan koulutus- ja viestintäyhteistyön avulla viemään käytäntöön työpaikoille.

Tutkimusosiossa kerätään Työterveyslaitoksessa ja muissa tutkimuslaitoksissa tuotettua tutkimustietoa työelämästä. Sen lisäksi tehdään oma tutkimus ns. delfoi-tekniikalla, jossa haastateltavat kertovat nimettöminä käsityksensä aiheesta.

KESTO-ohjelman delfoi-paneelissa oli 32 henkilöä, jotka valittiin monipuolisesti yhteiskunnan ja työelämän asiantuntijoista. Haastatellut olivat tutkijoita, perhe- ja pörssiyritysten johtajia, työmarkkinaosapuolien edustajia, ministeriöiden virkamiehiä ja yrityskonsultteja.

Panelistit esittivät näkemyksiään niistä tekijöistä, jotka vaikuttavat kansalliseen tavoitteeseen selviytyä työelämän ja talouskasvun suurimpiin haasteisiin kuuluvasta työikäisten vähenemisestä. Hallituksen tavoitteenahan on, että vuonna 2010 eläkkeelle siirrytään 2–3 vuotta nykyistä myöhemmin. Lähes kaikki panelistit epäilivät tavoitteen realistisuutta.

Tutkimuksessa nousi esiin kolme perusasiaa, jotka vaikuttavat työntekijöiden päätöksiin työssä jatkamisesta: työvoiman kysyntä, työ- ja toimintakyky sekä vapaa-ajan vetovoima. Näitä näkökulmia valotti seminaariesitelmässään erikoistutkija Ritva Horppu KESTO-ohjelmasta.

Jos työtä ei ole tarjolla, on vaikea jatkaa

Suomessa on paljon ikääntyneitä työttömänä. Osa työnantajista on edelleen haluttomia palkkaamaan ikääntyneitä, koska pelätään korkeita kustannuksia työkyvyttömyyden kohdatessa. Osa työnantajista käyttää mielellään yhteiskunnan suomaa mahdollisuutta virtaviivaistaa yrityksensä kilpailukykyisemmäksi saneeraamalla ikääntynyttä väkeä ennenaikaisesti pois työelämästä. Yritykset pyrkivät uudistumaan ja kehittämään nopeasti toimintaansa. Ikääntyneiden katsotaan olevan uudistumisen esteenä tai hidasteena, koska heillä uskotaan olevan toimintakyvyn tai osaamisen puutteita. Toisaalta ikään liittyviä arvokkaita ominaisuuksia työssä ei tunneta. Monessa organisaatiossa herätään arvokkaiden tietojen ja taitojen menettämiseen vasta, kun seniorit ovat lähteneet eläkkeelle. Työn loppumisen pelko ajaa osan ikääntyneistä ennenaikaisesti eläkkeelle. On kunniallisempaa hakeutua itse eläkkeelle kuin tulla irtisanotuksi. Osa eläkkeellä jo olevista haluaisi jatkaa työssä, mutta nykyiset rakenteet eivät tähän kannusta.

Työn sisältö, määrä ja työolosuhteet ihmisen mittaiseksi

Työkykyyn vaikuttaa yksilön ominaisuuksien ja voimavarojen lisäksi se, miten työ on järjestetty. Järjestelyihin voidaan vaikuttaa esimiestyöllä ja johtamisella sekä työyhteisön ilmapiiriä parantamalla. Ikääntyneen työkyky voi heikentyä niin paljon, että hänen on siirryttävä työkyvyttömyyseläkkeelle. Jos organisaatiossa oltaisiin valmiita yksilöllisiin joustoihin tai räätälöimään työtä yksilöllisesti, monilta työkyvyttömyyseläkkeiltä vältyttäisiin. Osa työkykyisistä ikääntyneistä valitsee varhaisen eläkkeelle siirtymisen pelätessään työkykynsä heikkenevän nykyisessä työssä. Eläkkeelle halutaan lähteä silloin, kun toimintakyky on vielä kohtuullinen.

Vapaa-aika vetää puoleensa

Työssä jatkamisen kolmas peruskysymys on kasvanut vapaa-ajan vetovoima ja entistä korkeampi elintaso. Eläkkeellä tullaan kohtuullisesti toimeen, joten työssä jatkamiseen kannustavan rahan pitäisi olla paljon nykyistä suurempi, jotta se vaikuttaisi työssä jatkamiseen. Vapaa-aika näyttää monen mielikuvissa tarjoavan laadukkaampaa elämää kuin työ. Ihmiset vaativatkin työelämältä enemmän kuin ennen. Jos työ ei jousta riittävästi ihmisen tarpeiden ja toiveiden mukaan, mielekästä työtä voidaan hakea eläkkeellä esimerkiksi järjestötoiminnan tai vapaaehtoistyön kautta.

Suomalaisessa yhteiskunnassa ei ole samanlaista moraalista velvoitetta pitkän työuran tekemiseen kuin aiemmin. Työssä jatkamista tai varhaista eläkkeelle lähtemistä mietitään lähinnä omien tavoitteiden kannalta sen sijaan, että pohdittaisiin, miten omat ratkaisut vaikuttavat jälkipolvien mahdollisuuksiin elää hyvinvointiyhteiskunnassa.

Tarvitaan kansalliset hyvinvointitalkoot

KESTO-ohjelman johtaja, professori Matti Ylikoski kommentoi kartoituksen tuloksia seminaarissa. Hänen mielestään Suomeen tarvitaan "Hyvinvointitalkoot", joilla työuran pidentämisestä tehdään yhteinen, koko yhteiskunnan projekti. Hyvinvointikeskustelussa on aika päästä ongelmien osoittamisesta ratkaisuihin.

Professori Ylikosken mukaan suomalainen perusnäkemys ja arvopohja on edelleen työtä arvostava. Nyt eletään kuitenkin aikaa, jossa epävarmuus tulevasta ohjaa valintoja voimakkaasti. Samoin perheen ja vapaa- ajan harrastusten arvostus ovat nousseet verrattuna työelämän arvostukseen - näin on ollut kuitenkin jo pitkään. Sama ilmiö näkyy eräissä muissa Suomen kanssa vastaavassa tilanteessa olevissa EU-maissa tehdyissä tutkimuksissa: Työssä jatkaminen ei ole se, joka kilpailee eläköitymisen kanssa, vaan se, millaisia työ ja työolot ovat.

Työ sinänsä ei ole menettänyt tärkeää merkitystään useimpien ihmisten elämän keskiössä. Työurien pidentämiseksi olisi hyödyllistä jakaa työuran aikainen kokonaistyöaika joustavasti jaksoiksi, joissa koulutusvaiheet, työssä olo, perhe ja muu elämä vaihtelevat ja voivat toteutua myös samanaikaisesti toisiaan tukien.

Työeläkekustannuksia voidaan vähentää ennakoivalla toiminnalla

Professori Ylikosken mielestä monilla yrityksillä ja tutkimuslaitoksilla kuten Työterveyslaitoksella on paljon tutkittua tietoa, hyviksi koeteltuja käytäntöjä ja esimerkkejä siitä, miten yritykset ja organisaatiot voivat edistää niin työssä jatkamista kuin nuorten työmarkkinoille siirtymistäkin. Mm. työeläkelaitokset ovat edistäneet menestyksellisesti tämän tiedon välittymistä. Toiminnan tulisi olla kuitenkin huomattavasti laajempaa. Voisiko työeläkejärjestelmän puitteissa tarjota nykyistä enemmän niihin kertynyttä hyvää osaamista ikääntyneiden työssä jatkamisen edistämiseen? Tällainen kolmikantayhteistyön mahdollisuuksin tapahtuva panostus voisi toimia samalla idealla kuin esim. sairausvakuutus- tai vahinkovakuutusjärjestelmissä, joissa tietty osuus vakuutusmaksuista suunnataan sairauksia, tapaturmia ja vahinkoja ehkäisevään työhön. Pidempään työssä jatkaminen maksaa nämä investoinnit takaisin.

Iltapäivän päätti paneelikeskustelu

KESTOn seminaarin päätteeksi järjestettyyn paneelikeskusteluun osallistuivat henkilöstöstä vastaava varatoimitusjohtaja Ritva-Liisa Niskanen Elektrobit Group Oyj:stä, professori Riitta Viitala Vaasan yliopistosta, ylilääkäri Kari Kaukinen Elinkeinoelämän keskusliitosta ja puheenjohtaja Tuire Santamäki-Vuori Kunta-alan ammattiliitosta.

Elektrobit Group Oyj on niittänyt mainetta pörssiyhtiönä, jossa henkilöstön hyvinvointi näyttäisi olevan erityisessä suojeluksessa. Varatoimitusjohtaja Niskanen liputti inhimillisen johtamisen puolesta, ei pelkästään sanoissa vaan myös teoissa. Professori Viitala on ekonomisti, joka on tutkinut työpaikan henkisen pääoman ja yritysten aineettomien arvojen merkitystä työhyvinvoinnille ja yrityksen elinvoimalle. Yrityksen henkinen pääoma on psykofyysisen hyvinvoinnin, osaamisen ja sosiaalisen pääoman kertolaskutulo, jossa yksikään tekijä ei saa olla nolla. Työmarkkinajärjestöt taas haastetaan mukaan talkoisiin, ja yhteiseen hiileen puhaltaminen sai lähtölaukauksensa paneelikeskustelussa.

Hyviä käytäntöjä ja koulutusta avuksi työpaikan arkeen

KESTO-toimintaohjelma jatkuu vuoden 2007 loppuun saakka. Tutkimusosiossa syntyvän työelämän "kartan" perusteella laaditaan kevääseen 2006 mennessä kokoelma hyviä käytäntöjä ja työelämän kehittämiskeinoja työpaikkojen käyttöön. Hyvinvointitalkoisiin innostetaan esimerkiksi työmarkkinajärjestöt aina paikalliselle tasolle asti, esimiehet ja alaiset yhdessä, työterveyshuollot, työsuojelutoimijat, eläkeyhtiöt ja muut julkishallinnon toimijat. KESTO-ohjelma tuottaa laajan koulutuspaketin työelämän kouluttajille ja konsulteille sekä organisoi innovatiivisen mediakampanjan yhdessä sosiaali- ja terveysministeriön Veto-ohjelman kanssa hyvinvointikeskustelun kurssin kääntämiseksi ongelmista ratkaisuihin.