Tavoitteena selvästi paras työyhteisö?

Kuinka luovuutta luodaan

Yksi tapa kehittää luovuutta ja innovatiivisuutta on pyrkiä entistä tarkemmin hahmottamaan ne työsuorituksen rakenneosat, joihin vaikuttamalla työn innovaatiopotentiaalia voidaan kasvattaa (esimerkiksi omakohtainen suunnittelu, suoritus, oma arvio suorituksesta ja uusi suunnittelu jne.). Tulevaisuuden työelämä tulee myös vaatimaan enenevästi monimutkaisten ongelmien havainnointi-, käsittely-, ratkaisu- ja paineensietokykyä. Työhön liittyy aina joko tiedostettu tai tiedostamaton "takaisinkytkentä", jossa tekijä vertaa tulosta itse asettamaansa tavoitteeseen. Juuri tähän vaiheeseen perustuvat suuressa määrin mahdollisuudet työn ja tuotteiden jatkuvaan kehittämiseen.

"Päänkäytön yhteiskunnassa pää kuntoon"

Edellä mainittu Himasen maksiimi muistuttaa riittävän levon ja hyvinvoinnin merkityksestä luovuuden edellytyksenä. Riittävä aika, energia ja työn ja vapaa-ajan tasapaino tulee hyvin esille luovuuteen kannustavissa raporteissa. Luovuutta tukevassa johtamisotteessa muistutetaan riittävän levon merkityksestä. Sen sijaan päihteiden merkityksestä luovuudelle ei ole toistaiseksi keskusteltu juuri lainkaan.

Perinteisesti päihteet on yhdistetty hyvinkin luovuuteen, ovathan monet suurista taiteilijoista olleet tunnettuja siitä, että he eivät ole sylkeneet pulloon. Helsinkiläisistä ravintoloista ainakin Kosmosta ja Eliteä on voinut lähes tulkoon pitää luovina työyhteisöinä, niin paljon ideoita niissä on vuosien varrella kehitelty. Mutta ihan näin yksinkertaisesti luovuus ei kuitenkaan työelämässä toimi, ei ainakaan useimmilla aloilla.

Alkoholiriippuvaiset pärjäävät yleensä suhteellisen pitkään hyvin niin työelämässä kuin perinteisissä älykkyystehtävissäkin. Kielellisen päättelyn tehtävissä he pärjäävät jopa erityisen hyvin. Ehkä sen voisi päätellä siitäkin, kuinka kekseliäitä monet alkoholiriippuvaiset ovat puheissaan.

Kuitenkin jo lievemmin ylikorostunut alkoholinkäyttö, ns. sosiaalinen juominen, vaikuttaa kognitiivisiin toimintoihin: muutoksia tapahtuu esimerkiksi kognitiivisessa joustavuudessa ja työmuistin tehokkuudessa. Alkoholin käytön pitkittyessä muutokset korostuvat: päätökset yksinkertaistuvat, asioiden kokonaisuuksia on vaikea hallita ja luovuus ja tuottavuus alenee. Samalla alkaa ilmetä käytöskontrollin muutoksia sekä tulevaisuuden suunnittelun heikentymistä.

Huonoimmin sujuvat näönvaraista tarkkaavaisuutta tai näönvaraista tilasuhteiden käsittelyä edellyttävät tehtävät. Myös silloin, kun tehtävissä vaaditaan älyllistä joustavuutta tai suoritusten omaehtoista suunnittelua tai valvomista, alkoholiriippuvaisilla on vaikeuksia siirtyä ratkaisumallista uuteen tai huomata ja korjata omien suoritustensa virheitä. Eli ongelmia kehittyy ensimmäisenä juuri niissä asioissa, joita edellä pidettiin olennaisina luovan työotteen osatekijöinä.

Kielellisen kyvykkyyden säilymisellä ongelmia pystyy peittämään aikansa, eivätkä kognitiiviset muutokset välttämättä tule arkielämässä esille, mikäli työ ja elämä pysyvät samanlaisina ja rutiininomaisina. Ennen pitkää lisääntyvä juominen kuitenkin asettaa koetukselle kyvyn ratkaista ongelmia oma-aloitteisesti ja luovasti. Luovan luokan sijaan meillä on juova luokka.

Ennalta ehkäisevän päihdetyön merkitys

Karkeat arviot kertovat, että työelämässä mukana olevista miehistä on tällä hetkellä suurkuluttajia 15–20 %, naisia noin 10 %. Vähintään kuudesosa, luultavasti enemmänkin sairauspäivistä, on päihdelähtöisiä. Lyhyet sairauslomat, satunnaiset krapulapäivät, tulevat työnantajille kaikkein kalleimmiksi, koska ne jäävät yksin työnantajan korvattaviksi.

Tässä on kuitenkin vasta jäävuoren huippu. Päihderiippuvuuden kehittyminen vie vuosia. Arvioidaan, että alkoholismin tunnusmerkit olisivat useimmiten täyttyneet jo noin seitsemän vuotta ennen kuin ihminen lopulta joutuu hakemaan ongelmaansa apua. Kuinka paljon luovuutta, oma-aloitteisuutta ja tuotteliaisuutta työyhteisössä on siihen mennessä menetetty? Miten pitkällä olisi yritys, jonka luovuus olisi ollut koko sen seitsemän vuotta tehokäytössä, ja jonka työntekijät olisivat voineet hyvin?

Työyhteisön alkoholikulttuuri on kollektiivinen ilmiö: mitä kosteampi työympäristö, sitä enemmän siellä on myös ongelmakäyttäjiä. Työelämän "kostea alue" itsessään voi muodostaa merkittävän osan alkoholin kokonaiskulutuksesta: norjalaisen vuoden 2004 alussa julkaistun tutkimuksen mukaan siellä 1/3 alkoholin kokonaiskulutuksesta liittyi erilaisiin työelämän tilaisuuksiin (työmatkat, koulutukset, asiakastapaamiset, pikkujoulut, saunaillat jne.).

Työyhteisön tavoitteena ei tarvitse olla täysraittius, mutta ennalta ehkäisevän päihdetyön merkitystä työyhteisöissä ei voi vähätellä. Nyt, kun uudet hoitoonohjaussuositukset ovat tulossa julkisuuteen, aihe toivottavasti herättää paitsi keskustelua myös konkreettisia toimenpiteitä työpaikoilla. Luova työyhteisö on selvästi paras yhteisö.