Vastaväittäjien lausunto LL Jorma Mäkitalon väitöskirjasta "Work-related Wellbeing in the Transformation of Nursing Home Work "

Suomessa vallitsevan akateemisen perinteen mukaisesti väittelijän on osoitettava, että hän hallitsee tieteenalansa keskeisen teoreettisen ja metodisen sisällön. Väitöskirjan pitää sen lisäksi osoittaa itsenäistä ja innovatiivista kykyä ylittää tuon tradition tämän hetkinen horisontti. Tämä ihanne ilmenee muun muassa vastaväittäjille lähetetystä väitöskirjatyön arvostelua koskevasta ohjeesta, jossa todetaan mm. näin: "Väittelijän tietämys käsiteltävästä aihepiiristä on niin laaja, että hän oleellisella tavalla pystyy kumoamaan, muuttamaan ja huomattavalla tavalla täydentämään vallalla olevia käsityksiä." Tämä on paras arvolause, jonka työstä voi antaa kohdassa, joka koskee tutkimusalan tuntemusta.

Nyt tarkastuksen kohteena oleva lääketieteen lisensiaatti Jorma Mäkitalon väitöskirjatyö on laadultaan sellainen, että tällainen arvio on perusteltu. Se tuo vallitsevaan työlääketieteelliseen paradigmaan radikaalisti uudistavan näkökulman ja sen empiirinen osuus osoittaa, että tämän näkökulman mukainen tutkimus on mahdollista ja tieteellisesti pätevää.

Teos edustaa paradigman muutosta siinä mielessä, että lisensiaatti Mäkitalon lähtökohta on ollut olemassa olevien stressiteoreettisten mallien kriittinen tarkastelu ja sitä seuraava arviointi. Sen mukaan mainitut teoriat eivät pysty tarjoamaan relevantteja vastauksia asetettuihin tutkimuskysymyksiin eivätkä luotettavaa konkreettista mallia käytännön toimintaan työelämän yritysten ja terveyspalvelujen puitteissa.

Uutta otetta on etsittävä. Tällainen etsivä prosessi on vaikeaa. Se merkitsee uuden teoria-mallin valintaa, sen hallintaa, sopivien menetelmien valintaa ja kehittelyä niin, että ne vastaavat täsmennettyjä ja operationalisoituja tutkimuskysymyksiä. Sen lisäksi onnistumisen edellytyksiä ovat kova työ, tieteellinen vaisto ja taito sekä henkilökohtainen rohkeus.

Jorma Mäkitalo on väitöskirjassaan vastannut näihin haasteisiin erittäin hyvin.

Kaikkein tärkein vaatimus on usko siihen, että työelämässä piilee totuus, jonka tutkimusten perusteella voi saada hahmon. Tutkimus voi tuottaa tuon hahmotuksen siinä määrin, että saamme haltuumme tietoja ja työmenetelmiä, jotka vastaisivat tärkeisiin eksistentiaalisiin kysymyksiin työssä. Silloin keskeinen vaatimus tutkijalle on avomielisyys, valmius ja taito omaksua ja soveltaa muiden tieteenalojen perintöä, ideoita ja lähestymistapoja.

Olisi ylimielistä väittää, että tällainen tutkimusstrategia johtaa suoranaisesti tieteelliseen objektiivisuuteen. Näin helppoa asia ei ole. Kuitenkin, jos saavutustamme voidaan nimittää inter-subjektiiviseksi, se merkitsee itsessään tieteellisen työn uutta jalostusta ja edistystä. Lisensiaatti Mäkitalon teos edustaa juuri senkaltaista monitieteellisyyttä.

Tutkimuksen empiirisenä kohteena on työntekijöiden työhyvinvointi Raahen kaupungin kahdessa vanhainkodissa, jota väittelijä on tutkinut soveltamalla toiminnan teorian käsitteistöä ja kehittävän työntutkimuksen metodisia välineitä. Tämä uusi lähestymistapa on tehnyt mahdolliseksi myös eritellä lineaarisia tilastollisia menetelmiä soveltavan työhyvinvoinnin tutkimusparadigman toimivuutta ja rajoituksia.

Väitöskirjatyö muodostuu tässä mielessä neljästä tutkielmasta. Ensimmäisenä väitöskirjassa on laaja katsaus työhyvinvoinnin ja stressiteoreettisesti suuntautuneen tutkimuksen suomalaiseen ja kansainväliseen kirjallisuuteen. Se on sisällöltään kuitenkin metodikriittinen tutkielma, jonka väittelijän hyvin omaksuma kehittävän työntutkimuksen historiallinen tutkimusote on mahdollistanut. Seuraavat kolme tutkielmaa edustavat sitten tämän uuden tutkimusparadigman mukaista tutkimusta. Ensimmäinen on kohdehistoriallinen analyysi Raahen kaupungin vanhustenhuollon kehityksestä. Sitä seuraa vanhainkotien työntekijöiden työnsä kohdetta koskevien käsitysten haastattelututkimus, jonka erityisenä näkökulmana on toiminnan teorian mahdollistama kohde hyvinvointi ja sen analyysi. Kolmas tutkimus perustuu vanhainkotien aamutoimien videoaineistoon. Sen avulla väittelijä on voinut valottaa, miten työn kohdetta koskevat koetut ristiriidat ovat yhteydessä toiminnan tosiasialliseen sisältöön ja sen jännitteisiin.

Sekä kriittinen kirjallisuuskatsaus, kohdehistoriallinen analyysi ja tutkielman kaksi empiiristä tutkimusta on toteutettu esimerkillisesti. Väitöskirjan esitystapa on selkeä ja johdonmukainen. Tutkija on mielestämme hallinnut monografian laajan esitysmuodon erittäin hyvin. Lukija perehdytetään aiheen kannalta olennaiseen tausta-aineistoon ja metodisiin ratkaisuihin. Akateeminen kurinalaisuus ja luovuus yhdistyvät väitöskirjassa sydäntä lämmittävällä tavalla.

Väitöskirja dokumentoi tutkimusten tulosten esittelyn yhteydessä kehittävän työntutkimuksen tradition nykykäytännön niin kohdallisesti, että se valottaa, missä kohdin itse tradition teoreettis-metodinen kehitys sisältää jännitteitä ja toistaiseksi ratkaisuaan odottavia kysymyksiä. On muistettava että tutkimus on suunniteltu muodoltaan tapaustutkimukseksi ja se merkitsee eräitä rajoituksia vertailevien tutkimuskysymysten suhteen. Näihin kysymyksiin keskityimme väitöstilaisuudessa. Väittelijä osoitti keskustelun aikana kehittynyttä ja hyvin harkittua kykyä käsitellä ja tulkita omien analyysiensä tuloksia sekä pystyi niiden nojalla tekemiään havaintoja ja johtopäätöksiä, ottaen huomioon tutkimuksen suunnittelun antamat edellytykset ja kerättyjen tietojen laadulliset näkökannat.

Lisensiaatti Jorma Mäkitalon väitöskirja edustaa huomattavaa tietämyksen etenemistä sekä terveystieteen että kasvatustieteen alalla. Sen lisäksi se tarjoaa jo lyhyen aikavälin perspektiivissä soveltamista työelämän eri käytännön toiminnoissa.

On muistutettava että väitöskirja käsittelee toiminta-alaa jolla on erityinen yhteiskunnallinen ja kulttuurillinen merkitys. Se koskee meidän suhtautumistamme ikääntyvään väestöön ja iäkkäiden kansalaisten kohteluun ja kunnioittamiseen. Alalla kohtaamme kovia kysymyksiä. Voidaan käyttää lakmuspaperitestin metaforaa sanomalla, että päätökset ja ratkaisut näihin kysymyksiin vastatessamme näyttävät ja muistuttavat, testin tuloksesta riippuen, meille oman sivistyksemme moraalisen laadun. Väitöskirjan 8. luku antaa lukijalle kattavan ja edustavan kuvan kehityksestä samoin kuin Raahen kaupungin, tutkittujen laitosten ja monen muiden tahojen ponnistuksista hallita haasteita jotka ovat aika ajoin ylivoimaisia. Tarina ja kirjoitustyyli ovat kiehtovia. Lisensiaatti Mäkitalo osoittaa luvussa asiallisesti ja suoranaisesti että kyseessä on ajankohtainen, käynnissä oleva, jatkuva draama. Tämä draama ei ole rajoitettu Raahen kaupunkiin tai Oulun lääniin. Ottaen huomioon viime vuosikymmenien demografisen kehityksen, ikääntyvän väestönosan nopean kasvun, se koskee koko Suomea, muita Pohjoismaita ja itse asiassa monia Euroopan ja maailman maita. Tutkimusalan laajuus ja ulottuvuus ovat valtavat. Näemme siksi syytä osoittaa kiitoksemme myös Raahen kaupungin vanhainkotien henkilöille, jotka ovat osallistuneet tutkimukseen ja näin myötävaikuttaneet lisensiaatti Mäkitalon väitöskirjatyön menestykselliseen toteutumiseen.

Yksi lisensiaatti Mäkitalon teoksen ominaisuus, johon myös haluamme kiinnittää huomiota, on väitöskirjan moraalinen ulottuvuus. Tämä koskee teoksen tarjoamia mahdollisuuksia ja avauksia kehittää työpaikkojen henkilökuntien, ammattilaisten ja kansalaisten elämänlaatua työelämässä. Väitöskirja lisää mahdollisuuksia kehittää ikääntyvien kansalaisten palveluja sekä potilaina ja asukkaina, ts. iäkkäiden tarvitsemaa huoltoa ja hoitoa ns. kolmannessa (65+) ja neljännessä (80+) elämänkaudessa. Se koskettaa meidän kaikkien, yksilöiden, työyhteisöiden ja järjestelmien ammatillista osaamista..

Lisensiaatti Mäkitalon väitöskirja avaa vanhusten huoltosektorille kehitystyön suuntaviivoja korostamalla toiminnan teorian kulmakiviä, nimenomaan tarkoitusta, merkitsevyyttä ja tunnetta (engl. purpose, meaning and emotion)

Oulun yliopiston lääketieteellisen tiedekunnan määrääminä vastaväittäjinä esitämme yksimielisesti lääketieteen lisensiaatti Jorma Mäkitalon väitöskirjan hyväksymistä arvosanalla "Kunniamaininnalla hyväksytty".

Oulu, 22:s heinäkuuta, 2005

Peter Westerholm Mikael Leiman