Mittanauha – halpa riskin arvioinnin työväline

Epidemiologisten tutkimusten mukaan lihavuuteen liittyy runsaasti erilaisia kroonisia tauteja, joista tärkeimpiä ovat diabetes ja sydän- ja verisuonisairaudet. Aikaisemmin käytettiin lihavuuden mittarina pääasiassa painoindeksiä (BMI). Lihavien henkilöiden joukossa on kuitenkin aineenvaihdunnallisesti hyvin erilaisia henkilöitä ja joskus on tosi ihmeteltävää, mikä selittää sen, että hyvin ylipainoisella henkilöllä kaikki rasva- ja sokeriaineenvaihduntaa osoittavat tulokset ovat normaalit. Selitys voi löytyä rasvakudoksesta.

BMI ei välttämättä erota hyvin rasvan ja lihaskudoksen osuutta kokonaispainosta. Tästä syystä ryhdyttiinkin riskin arvioinnissa käyttämään aluksi vyötärö-lantiosuhdetta. Kuitenkin on todettu, että pelkkä vyötärönmitta yksinkin on yhtä hyvä riskin arvioon, vaikka ehkä tuntuukin kummalliselta, että eri pituisten henkilöiden samanpituisella vyötärönympäryksellä olisi samanlainen merkitys.

Vyötärönympäryksen mitta voi toki kuvastaa sekä subkutaanisen että viskeraalisen rasvan määrää, mutta se kuvastaa kuitenkin vyötärö-lantio-suhdetta paremmin nimenomaan viskeraalista rasvaa. Myös laihduttaessa ja vyötärömitan lyhentyessä viskeraalisen rasvan määrä laskee. Viskeraalinen rasva on monin tavoin metabolisesti aktiivisempaa kuin subkutaaninen rasva.

Viskeraaliseen rasvaan liittyy mm. insuliiniresistenssi, mikä johdosta verensokeri- ja insuliiniarvot pyrkivät kohoamaan ja tyypin 2 diabetes kehittyy. Toinen metabolinen häiriö on rasva-aineenvaihdunnassa. On havaittu ns. aterogeeninen dyslipidemia, jolloin triglyseridit pyrkivät kohoamaan ja HDL-kolesteroli laskemaan. Tämän lisäksi henkilöillä on aterogeenisia, pieniä ja tiiviitä LDL-lipoproteinipartikkeleita. Lisäksi viskeraaliseen rasvaan liittyy huonontuneet endoteelifunktio ja fibrinolyysi sekä kohonnut monien tulehdusmarkkereiden pitoisiuus (mm. CRP, interleukiini 6). Nämä kaikki lisäävät koronaaritaudin riskiä.

On jopa puhuttu "hypertriglyserideemisestä vyötäröstä", koska aterogeeninen lipidiprofiili on todettu 80 %:lla sellaisista miehistä, joilla vyötärön mitta on ollut 90 cm tai suurempi ja joilla triglyseridipitoisuus on ollut 2 mmol/l tai suurempi. Onkin esitetty mielipiteitä, että ylipainoisten hoito pitäisi keskittää nimenomaan niihin, jotka ovat abdominaalisesti obeeseja. Aikaisemmat suuren riskin rajat olivat miehille 100–102 cm ja naisille 88–90 cm.

Yllämainitut metaboliset häiriöt yhdessä lisäävät riskiä sairastua diabetekseen ja koronaaritautiin usein enemmän kuin niiden summa. Tästä syystä on ryhdytty etsimään henkilöitä, joilla on ns. metabolinen oireyhtymä (MBO). Tänä kesänä sovittiin maailmanlaajuisesti yhtenevistä kriteereistä, jotka poikkeavat aikaisemmista juuri siinä, että nyt vyötärönympärysmitta on nostettu siksi tärkeimmäksi ja ehdottoman välttämättömäksi tekijäksi kriteereissä. Eri väestöissä on omat raja-arvonsa. Eurooppalaisessa väestössä on raja-arvoksi on otettu vyötärönympärysmitta 94 cm miehille ja 80 cm naisille. Nämä arvot tuntuvat nyt kovin alhaisilta verrattaessa aikaisempiin suosituksiin.

Yllämainitut senttilukemat ovat olleet esillä lehdistössä ja moni ylipainoinen on nyt huolestunut, varsinkin jos lukema ylittää nämä rajat huomattavasti. Pitäisikö myös lääkärin huolestua? Lääkärin pitäisi ainakin ryhtyä mittaamaan ja seuraamaan muutoksia huonompaan tai parempaan suuntaan. Huomattavasti ylipainoisten diagnoosiin ja elintapamuutosten tarpeen arvioon ei edes mittanauhaa tarvita, mutta elintapamuutosten seurantaan se näilläkin henkilöillä soveltuu hyvin. Jos vastaanotollesi tulee varsin normaalipainoinen henkilö, jolla kuitenkin tuntuu olevan paastosokeri jonkin verran koholla tai hänellä on huonontunut sokerinsieto (IGT) tai hänellä on normaalin ylärajoilla oleva triglyseridiarvo tai /ja matala HDL-kolesteroli tai hän sairastaa verenpainetautia, kannattaa vyötärönympärys mitata. On henkilöitä, jotka normaalista painosta huolimatta ovat insuliiniresistenttejä ja heillä voi olla MBO. Näiden henkilöiden pitää ryhtyä elintapamuutoksiin ja heidän tilannettaan pitää seurata.

Kirjallisuutta

1. Alberti KG, Zimmet P, Shaw J: The metabolic syndrome–a new worldwide definition. Lancet 2005; 366: 1059-1062.
2. Despres JP, Lemieux I, Prud'homme D: Treatment of obesity: need to focus on high risk abdominally obese patients. BMJ 2001; 322: 716-720.
3. Despres JP: Health consequences of visceral obesity. Ann Med 2001; 33: 534-541.
4. Laakso M: Metabolisen oireyhtymän uudet kriteerit ja hoito. Duodecim 2005; 121: 1521-1530.