Onko täydennyskoulutuksesi kunnossa - tunnetko ja tiedätkö tarpeesi ja oikeutesi?

Terveisiä STLY:n syysseminaarista Helsingistä 4.11.2005

Aika ei enää tahdo riittää täydennyskoulutukseen, huokaa kollega.

- Työpaikan sisäiseen koulutukseen vielä pääsen. Toki opin myös erilaisissa työpaikan kehittämishankkeissa. Opimme samalla koko yksikkö ja yhteinen osaamisemme kehittyy. Kehityskeskustelussa esimieheni kanssa laadimme hyvän ammatillisen kehittymisen suunnitelman, kertoo kollega.

- Mutta sen toteuttamisen kanssa on vähän niin ja näin. Välillä on hyvin hankalaa päästä työajalla tapahtuvaan, työpaikan ulkopuoliseen koulutukseen. Töitä on vain yksinkertaisesti liikaa ja tekijöitä liian vähän, valittaa kollega.

Täydennyskoulutuksesta kuulee monenlaisia puheenvuoroja. Monet ammatinharjoittajakollegat laskevat , miten kalliiksi työpaikan ulkopuoliseen täydennyskoulutukseen osallistuminen tulee. Varsinaisesta koulutuksesta aiheutuneet kustannukset ovat vain osa koko summasta. Menetetyt työtulot voivat nousta korkeiksi. Koulutuksen annin on oltava erinomainen, jotta sijoittamilleen rahoille saa vastiketta.

STLY:n syysseminaarissa 4.11.2005 Helsingissä käytiin keskustelua täydennyskoulutuksesta. Suomen Lääkäriliiton koulutusjohtaja Hannu Halila avasi keskustelun alustuksellaan. Hän kertoi täydennyskoulutuksen ongelmista Suomessa. Koulutukseen pääsyä ei ole pystytty täysin varmistamaan. Se ei ole aina riittävän osallistujakeskeistä, eikä tarjonta ole systemaattista. Myös vanhoja opetusmenetelmiä on käytössä.

Koulutusjohtaja Halila kertoi , että 1.1.2005 oli työterveyshuollossa toimivia päätoimisia lääkäreitä 840. Työterveyshuollon erikoislääkäreitä oli 695 ja näistä työikäisiä 595.

 Hannu Halila kertoi vuoden 2005 Lääkärikyselyn tuloksista. Kyselyn perusteella voi päätellä, että työterveyshuollossa toimivat lääkärit ja työterveyshuollon erikoislääkärit huolehtivat melko hyvin täydennyskoulutuksestaan.

89 % työterveyshuollon erikoislääkäreistä oli käynyt työpaikan ulkopuolisessa koulutuksessa vuonna 2004. Heillä oli koulutuspäiviä yhteensä keskimäärin 8.4. Näistä 6.0 päivää toteutui palkallisella virkavapaalla tai työajalla , 0.5 palkattomalla ja 1.9 päivää omalla työajalla . Kaikilla erikoislääkäreillä oli keskimäärin 7.4 koulutuspäivää vuoden 2004 aikana.

Lääkäriliiton täydennyskoulutussuositus on vuodelta 1999 ja sen mukaan jokaisen lääkärin tulisi saada työpaikan ulkopuolista täydennyskoulutusta työnantajan kustantamana vähintään 10 päivää vuodessa. Jokaisella lääkärillä tulisi olla mahdollisuus työaikana saada työpaikan sisäistä koulutusta 5 tuntia viikossa tai mahdollisuus itseopiskeluun.

Hannu Halila kertasi täydennyskoulutusta koskevaa lainsäädäntöä:

-Sosiaali- ja terveysministeriön suosituksen mukaan (Työterveyshuollon ammattihenkilöiden ja asiantuntijoiden pätevyys ja sosiaali- ja terveysministeriön ohjeet työterveyshuollon täydennyskoulutuksesta; sosiaali- ja terveysministeriön oppaita 2004:10) tulisi työterveyslääkärin osallistua täydennyskoulutukseen keskimäärin 7 päivää vuodessa.

Toteutuvatko Lääkäriliiton ja viranomaisten ohjeet ja määräykset?

SLL:n Suomen Työterveyslääkärit -alaosaston puheenjohtajan Hannu Halmeen mukaan  kollegoiden tieto mahdollisuuksistaan, velvollisuuksistaan ja oikeuksistaan on osittain hämärän peitossa. Osapäiväisten työterveyslääkäreiden kohdalla vallitsee vielä suurempi epävarmuus. Koulutuksen taso on kovin vaihtelevaa. Pitäisi keskustella enemmän siitä, mitä tarkoitetaan työpaikan ulkopuolisella koulutuksella. Kollegoiden tulisi työsopimuksia tehdessään nostaa esille koulutusasiat ja sopia, miten paljon koulutukseen voi osallistua työajalla.

Panelisteista Anja Hallberg, Lääkäriliiton valtuuskunnan jäsen, palautti mieliin sen, että SLL:n koulutusvaliokunnan työterveyslääkärijäsen on Markku Vanhanen. Anja Hallbergin mielestä koulutuksesta ammatillisen kehittymisen keinona tulisi keskustella reippaammin. Yritysten työterveyshuolloista on kyllä mahdollista päästä osallistumaan koulutukseen. Mutta onko STLY:n koulutuksia suunniteltaessa kuultu riittävästi kentän tarpeita? Luultavasti ei. Ainakin arvokeskusteluhankkeen päivityskoulutukselle olisi tilausta. Iso kysymys on se, miten lähivuosina työmarkkinoilta poistuvien konkarikollegoiden hiljainen tieto siirtyy eteenpäin työhön jääville.

Kristiina Toivola edusti paneelissa ammatinharjoittajia. Hänen näkemyksensä mukaan ammatinharjoittaja investoi itseensä, kun huolehtii täydennyskoulutuksesta osana ammatillista kehittämistä.

Kunnallista sektoria edusti Erkki Koskinen Kouvolan seudun terveyskeskuksesta. Hän on STLY:n hallituksen jäsen. Hänen mukaansa tilanne terveyskeskuksissa ei ole enää niin huono kuin lamavuosina. Terveyskeskusten kollegat pääsevät osallistumaan melko hyvin koulutukseen. Jonkin verran ongelmia tuottaa väestövastuuvirkaehtosopimus, jonka mukaan koulutusajalta muodostuneet palkat ovat jäänet aktiivityöjaksoa alhaisemmiksi.

Yleisön puheenvuoroissa haluttiin kiinnittää huomiota ammatillisen kehittymisen keinojen moninaisuuteen. Ei tule unohtaa moniammatillisen tiimin yhteisen osaamisen tärkeyttä, tutkimustyön ammatillista osaamista kehittävää vaikutusta tai esimiehen kanssa käytävien kehityskeskustelujen tärkeyttä. Jonkinlaista täydennyskoulutuksen kehystä kaivattiin.

Erikoislääkärikoulutuksessa käytettyä henkilökohtaisen opintosuunnitelman mallia voisi käyttää pohjana omaa täydennyskoulutusta suunniteltaessa.