Työ, oikeudenmukaisuus ja aktiivinen läsnäolo

Työn imu vetää ihmistä puoleensa. Jari Hakanen on todennut väitöskirjatutkimuksessaan suomalaisten kokevan selvästi enemmän työn imua kuin väsymystä. Työn imulle on ominaista tarmokkuus, omistautuminen ja uppoutuminen. Perhe ja pienet lapset näyttävät yllättäen vain lisäävän kyseistä ilmiötä. Tarmokkuus ilmenee energisyytenä, sinnikkyytenä ja ponnistelunhaluna myös vastoinkäymisissä. Työn imua edistävät työn itsenäisyys ja esimiehen tuki ja arvostus, tärkeät työn voimavaratekijät.

Marko Elovainio ja kumppanit korostavat artikkelissaan Reilu organisaatio ja henkilöstön terveys kokemusta oikeudenmukaisesta kohtelusta. Jatkuvasti hyvänä koetun oikeudenmukaisuuden työpaikalla on laajoissa seurantatutkimuksissa todettu suojaavan terveyttä. Tällaisilla suomalaisilla työpaikoilla sairauspoissaolojen määrä on selvästi matalampi. Sosiaalisten oikeudenmukaisuussääntöjen loukkaamisen kokemus näyttää ainakin pitkään jatkuessaan olevan yhteydessä varsin voimakkaisiin fysiologisiin reaktioihin ja stressioireisiin, kuten sykevariaation alenemiseen ja unihäiriöihin.

Juha Gröhn toteaa reilun pomon jutussaan 2000-luvun johtamisessa ihmisten johtamisen taidon korostuvan, asioidenkin johtamista on lähestyttävä ihmisten kautta. Tiimin työmotivaation ylläpitämisen ja kehittämisen hän arvioi tärkeiksi reilun pomon ominaispiirteiksi. Mutta reilun ja erityisesti taitavan pomon pitää osata johtaa myös itseään vaikeuksien keskellä. Pomon kannalta tuhoisimpia ovat tilanteet, joissa pomon johtamisen etiikka tai oikeudenmukaisuus pettää.

Mikäli halutaan lisätä yrityksen tuottavuutta, tulisi sairauspoissaolojen lisäksi tarkastella myös sairausläsnäoloa eli presenteismiä, jolloin henkilö ei välttämättä pysty tekemään työtään odotetulla tasolla. Ilmiön toteaa Jan Schugk sujuvien hoitoketjujen jutussaan ja asiasta kirjoittavat tarkemmin Kimmot Vänni ja Räsänen artikkelissaan Presenteismi - aktiivista läsnäoloa vai "sairaana töissä". Aihe on herkkä ja eettisiä pohdintoja edellyttävä, myös asiaan tiiviisti liittyvä esimiestyön oikeellisuus on selvittelyn kohteena varsin haastava. Kirjoittajien mukaan terveys- ja tuottavuusjohtamista ja terveyskustannuksia on tähän mennessä tutkittu varsin yksipuolisesti, lähinnä fyysistä työtä tekevillä. Tietotyötä tekevän henkilön terveyden ylläpito on haastavaa ja yksilön terveyden ja suorituskyvyn välisen yhteyden määrittäminen hankalaa.

Mutta jos muutetaan hieman aikaperspektiiviä ja muistellaan työtä ja ilonpitoa Kustaa Vilkunan aikoihin. Tuolloin köyhyyden ja rikkauden mittarina oli työkyky, kyvykäs haluttiin useammin mukaan työtalkoisiin. (Mutta tämähän on aivan nykyaikaa…) Ja talkoiden valmistuttua järjestettiin monenlaista hauskaa. Iris Pasternack toteaa kirjaesittelyssään haikeasti, että nykyään työn loppuun saattamisen onni on yhä harvemman etuoikeus. Hän ehdottaakin käyttöön otettaviksi projektinvalmistumisryypyn, mietintöjuuston ja organisaatiouudistustanssit vanhojen työnjuhlaperinteiden elvyttämiseksi.

Keväistä oloa lukijoille, olittepa sitten töissä tai poissa!