Työn imu – tarmoa, omistautumista ja uppoutumista
Suomalaiset kokevat työssään enemmän työn imua kuin väsymystä. Perhe ja pienet lapset näyttävät yllättäen vain lisäävän työn imua. Työn voimavaratekijöistä tärkeimpiä, joilla imua lisätään, ovat työn itsenäisyys sekä esimiehen tuki ja arvostus. Imu on suurimmillaan uran alussa ja loppuvaiheessa, keskellä näyttää olevan kuoppa, jossa imu voi kadota. Imun hiipuessa työstä pois -ajatukset pääsevät valloilleen, vaikka eläkeikään on vielä aikaa. Tiedot ovat peräisin Jari Hakasen väitöskirjasta, Työuupumuksesta työn imuun (Työ ja ihminen, tutkimusraportti 27, 2004) sekä hammaslääkäreiden työhyvinvointi Suomessa -tutkimuksesta (Työterveyslaitos ja Suomen hammaslääkäriliitto, 2004)
Työn imu
Työn imu on suhteellisen pysyvä tila, jolle on ominaista, tarmokkuus, omistautuminen ja uppoutuminen. Tarmokkuus on energisyyttä, sinnikkyyttä ja ponnistelunhalua myös vastoinkäymisissä. Omistautuminen näkyy intona ja ylpeytenä omasta työstä. Työhönsä uppoutuva pystyy keskittymään ja paneutumaan työhönsä, jolloin aikakin kuluu kuin huomaamatta. Työn imu ei tarkoita sitä, että työ imee ja vie mennessään tilaan, jossa tuntuma muuhun elämään katoaa.
Työn imu on yleistä, paljon yleisempää kuin väsymys. Omistautumista ja tarmokkuutta työssään koki Hakasen aineistossa 70–90 % hammaslääkäreistä, opettajista ja it-ammattilaisista, kun taas väsymystä heistä koki 10 %. Työn imun voivat saavuttaa myös ne, jotka ovat aiemmin kokeneet työssä uupumisen.
Työn imun vastapooliksi ajatellaan yleensä uupumusta, toisaalta johonkin rajaan asti on mahdollista kokea näitä molempia yhtä aikaa. Tutkimuksissa nähdäänkin työn imun ja uupumusten taustalla samankaltaisia ilmiöitä. Jari Hakasen tutkimuksessa opetusalalla työn imua kokivat erityisesti naiset, määräaikaiset, pitkää työviikkoa tekevät ja lisäksi hammaslääkäreillä alle kouluikäisten lasten vanhemmat. Vaativat elämänvaiheet ja työsuhteen epävarmuuskaan eivät siis yllättäen olleet este työn imun kokemiselle. Työn imua kokevat ovat aloitteellisia ja kehittävät työtään. He voivat olla väsyneitä, mutta toisin kuin työuupuneilla, väsymys on myönteistä, sillä se liitetään aikaansaamiseen. Työn imu on tarttuvaa: se tarttuu työssä tiimin jäsenestä toiseen, mutta myös kotona aviosiipalle. Haaste työn kehittäjille löytyy siitä ryhmästä, jotka eivät koe uupumusta sen paremmin kuin imuakaan, vaan leipääntyvät.
Vaatimus-voimavara -malli
Jari Hakanen käyttää väitöskirjassaan kahden polun, jaksamispolun ja motivaatiopolun, mallia. Jaksamispolun jyrkkyyden määrittävät työn vaatimukset; liiallisina ne vierittävät kenet tahansa työuupumukseen ja pitkiin poissaoloihin. Vaatimuksia työelämässä on vääjäämättömästi: on kiirettä, ongelmia ja vastuullisuutta. Jotta niiden kanssa uupumatta selviää, tarvitaan kitkaa kengän pohjiin, työn voimavaroja. Työn voimavarojen, arvostuksen, itsenäisyyden ja esimiestuen, niukkuus johdattavat heikkoon työn imuun, olivat työn vaatimukset sitten millaiset tahansa.
- Työuupumus on yleisempää heikoissa työoloissa, missä yleisempää on alhainen koulutustaso, joka liittyy köyhyyteen ja alhaiseen sosiaaliseen asemaan. Tulokset tukevat epäsuotuisan elämänuran hypoteesia.
- Työn epävarmuus ja heikoksi koettu toimeentulo työuralla olivat selvästi yhteydessä työuupumukseen. Satunnainen katkos työuralla (esimerkiksi työpaikan vaihdos) liittyi lisääntyneeseen hyvinvointiin.
- Yksityiselämän kuormitukset ovat selvemmin yhteydessä yleiseen elämään tyytyväisyyteen kuin työuupumukseen.
- Työolot selittävät työuupumusta selvemmin kuin persoonallisuustekijät. Velvollisuuden tunne on työuupumuksen riskitekijä silloin, kun työn vaatimukset ovat suuret, mutta ei enää, kun vaatimukset ovat kohtuulliset.
- Uupuneiden haastatteluissa tuli esiin, että he kokivat vaikeutensa nousevan ensisijaisesti töistä, ei kotoa. Työuupumus kuitenkin ilmentyy usein ensin kotona ja muussa elämässä ja vasta myöhemmin työssä.
- Työn imu koostuu tarmokkuudesta, omistautumisesta ja uppoutumisesta. Työn imun kokeminen liittyi vähentyneeseen työuupumiseen, eläke- ja eroajatuksiin sekä parempaan terveyteen ja työkykyyn.
- Työn vaatimukset lisäsivät työuupumusta ja voimavaratekijät lisäsivät työn imua opettajilla.
Lähde: Jari Hakasen väitöskirjasta, Työuupumuksesta työn imuun (Työ ja ihminen, tutkimusraportti 27, 2004)