Työelämässä pysyminen - korvaako henkinen kasvu ja kokemus ikääntymisen haitat?

Miksi meidän pitäisi pysyä pidempään työelämässä?

Moni kansalainen pohtii työssään jaksamista ja jatkamista. Erilaiset näkemykset ovat seurausta sekä omista tavoitteista ja haaveista että itse työelämän erilaisuudesta. Vähemmälle huomiolle työssä jatkamisen keskustelussa on jäänyt, että työ ja sen mukanaan tuoma työelämä on ihmisille varsin erilaista - osa nauttii hyvistä ja palkitsevista töistä sekä hyvästä työilmapiiristä, osa joutuu tyytymään huonoihin työoloihin, rutiinitehtävien suorittamiseen ja arvostuksen puutteseen. Käsitteenä työ ei siis ole kaikille sama laadullisesti eikä määrällisesti ja siksi sen merkitys työssä jatkamiselle on toiselle motiivi ja toiselle kauhistus. Työelämän oravanpyörässä kulkeminen on valitettavan monelle muutakin kuin työn iloa ja itsensä kehittämistä.

Pidemmän työelämän tarve syntyy kahdesta syystä: työurat päättyvät edelleen useita vuosia ennen eläkeikää ja siksi väestöllinen huoltosuhde uhkaa muodostua liian raskaaksi. Huoltosuhde tarkoittaa sitä, että työssä ja työelämän ulkopuolella olevien suhde lähestyy pahimpien skenaarioiden valossa tilannetta 1:1. Tämä tarkoittaa, että Suomessa on työelämän sisällä yhtä paljon väkeä kuin työelämän ulkopuolella. Se on kestämätön pohja kansantaloudelle, palvelujen turvaamiselle ja rapauttaa hyvinvointiyhteiskuntamme. Lapsemme joutuvat lopulta ennenaikaisen työelämästä poistumisemme maksajiksi.

Kumpaa aion tukea omalla toiminnallani -valtiota ja hyvinvoinnin säilymistä vai omia, itsekkäitä halujani? Siinäpä kysymys - ollako vai eikö olla työelämässä 63 tai jopa 68 ikävuoteen saakka.

Miten ihmeessä ikääntyminen voi olla haitta?

Viimeiset sata vuotta on pyritty globaalisesti ihmisen elämän pidentämiseen. Nyt kun siinä on saatu viimeinkin hyviä tuloksia alkavat hälytyskellot soida. Väestön ikääntymisestä on tullut haitta ja jopa uhka, jonka torjumiseen laaditaan strategioita ja massiivisia toimia, ainakin taloudellisesti kehittyneissä maissa.

Miten ihmeessä ikääntymisestä on tullut meille haitta? Mikäli joku syyttää ikääntymistä, olisi oikeammin syyttää syntymistä tähän maailmaan. Ikääntyminen nimittäin alkaa syntymisestä ja päättyy kuolemaan. Jokainen meistä on ikääntyvä haluamme sitä termiä käyttää tai emme. Kun elinajanodotteet ovat parantuneet merkittävästi on meillä keskuudessamme entistä enemmän senioreja ja vanhuksia, jotka elävät kolmatta ja neljättä ikäänsä. Toimintarajoitteista vapaan elämän pituus kasvaa siinä kuin elinajanodotekin. Eläkkeelle siirtyminen ei ole mikään vanhuuden vaan uuden elämänvaiheen alku. Kun tänään Suomessa on yli 300 satavuotiasta, on heitä arvioitu olevan joukossamme yli 3000, kymmenkertainen määrä, vuonna 2050.

Luonnollisesti terveys- ja sosiaalipalvelujen tarve kasvaa iän myötä ja se kuormittaa kansantaloutta merkittävästi. Ikääntymisellä on siis hintansa, mutta olemme pitkään elämään tietoisesti pyrkineet. Onko käymässä niin ettei meillä olekaan varaa ikääntyä? Tähän kysymykseen vastauksina ovat korkeampi työllisyysaste ja pidempi työelämä. Niistä ne varat pidempään ja hyvään elämään syntyvät. On siis yhteisvastuun aika, johon jokainen meistä voi vaikuttaa.

Ikääntymisen hyödyt - totta vai tarua?

Ihmiskuvamme ja tietomme ihmisen ikääntymisen, oikeammin sanottuna vanhenemisen vaikutuksista on varsin yksipuolinen. Kuinka moni on tullut mm. ajatelleeksi ettei kalenteri-ikä ole ainoa ikämme? Paljon lähempänä todellisuutta ovat biologinen ja psykologinen ikämme. Menemättä tarkemmin iän eri ulottuvuuksien keskinäisiin eroihin, voi sanoa, että kalenteri-ikä näyttää olevan varsin harhaanjohtava ihmisen kuvaaja. Olet sen ikäinen kun tunnet olevasi, korostaa tuore väitöskirjakin.

Henkinen kasvu on ikääntymisen ilosanoma. Henkiseksi kasvuksi voi lukea monia ominaisuuksiamme, jotka tutkimusten mukaan paranevat iän myötä (taulukko 1). Monet näistä kasvun merkeistä ovat luonteeltaan kognitiivisia: viisaus, kyky ajatella strategisesti, näkee metsän puilta, asioiden ja niiden keskinäisten yhteyksien kokonaisvaltainen näkeminen, kyky harkita, pohtia ja perustella, kuten myös kyky ilmaista sanottavansa, niin että se oikein ymmärretään. Työkokemusta ei kartu työtä tekemättä eikä elämänkokemusta elämättä. Niitä ei kirjoista opita.

Työelämän kannalta ikääntymisen vahvuuksiin voidaan edelleen lukea mm. korkea oppimismotivaatio, korkea sitoutuminen aste työhön, uskollisuus työnantajalle kuten myös se, että seniorityöntekijöillä ovat elämäntilanteestaan johtuen vähemmän kokonaispoissaoloja työstä kuin nuoremmilla sukupolvilla. Sosiaaliset taidot myös tunnetusti paranevat iän myötä. Ne ovat nykyisessä verkottuneessa ja tiimityötä korostavassa työelämässä varsin tarpeellisia työkyvyn ja kompetenssin ulottuvuuksia.

Kokemus ei ole uuden tiedon vastakohta vaan tiedon jalostettu ja testattu ilmenemismuoto työelämän käytännön haasteisiin. Tutkimukset iän, työkokemuksen ja kognitiivisten toimintojen yhteyksistä työsuoritukseen ovat osoittaneet, että kokemus korvaa ikääntymisen negatiiviset vaikutukset kognitiivisiin perustoimintoihin (mm. hienomotoriikka, aisititoiminta, muisti ). Kokemus vaikuttaa myös suoraan ja posiitiivisesti työsuoritukseen. Iän ja työsuorituksen välillä ei ole käytännössä sellaista eroa mitä ns. laboratoriotutkimukset esittävät. Kokeneet työntekijät osaavat käyttää valinnan, optimoinnin ja kompensaation keinoja työsuorituksensa parantamiseksi.

Ikääntyminen tuo siis mukanaan vahvuuksia ja hyötyjä, joita tulee tunnistaa ja hyödyntää työelämässä nykyistä paremmin. Henkiset vahvuudet ovat ilmeisesti pitkän evoluution tulosta. Kun ruumis iän myötä rapistuu on sen johdosta syntyvät heikkoudet korvaantuneet henkisellä vahvuudella. Ihminen säilyy eheänä ja kilpailukykyisenä vaikka joku osa meistä heikkenisikin.

Ikääntymisen ylistys ei ole nuoruuden väheksymistä. Nuoremmilla on ominaisuuksia ja vahvuuksia joita senioreilla ei ole. Eri sukupolvilla on erilaiset vahvuudet. Tarkoituksenmukaista ja järkevää ei ole se, että työelämässä on vain samanlaisten toimijoiden armeija. Kilpailukyky, luovuus ja innovaatiot syntyvät erilaisuudesta, jota eri sukupolvet työpaikoilla edustavat.

Ikäjohtaminen avuksi

Tarvitsemme työelämän perustaksi uuden ja oikeudenmukaisemman ihmiskuvan, jossa erilaisuutta hyödynnetään ja arvostetaan. Siinä on haastetta sekä esimiehille ja johtajille kuten myös jokaiselle työtätekevälle, ikään katsomatta.

Asenteita eri-ikäisiä kohtaan työelämässä voidaan muuttaa luotettavaan tietoon perustuvan viestinnän, koulutuksen ja valmennuksen välityksellä. Tie uuteen ihmiskuvaan on tosin pitkä ja kivikkoinen. Useita sukupolvia kestänyt pysähtyneisyys ikäasenteissa kaipaa muuttuakseen järeitä toimenpiteitä. Vastuunkantajia ja viestinviejiä ovat niin yhteiskunta, työelämän organisaatiot kuin yksittäiset ihmiset. Kaikilla kolmella tasolla tarvitaan ikääntymiseen liittyvien asioiden tuntemusta ja niiden huomioon ottamista jokapäiväisessä elämässä. Eri ikäisten tukemiseksi tarvitaan hyvää ikäjohtamista. Ikäsyrjinnässä tulee olla nolla-toleranssi. Tavoitteena on ikäintegroitunut yhteiskunta ja työelämä, jossa kaikenikäisillä on riittävät, hyvän elämän mahdollisuudet.