Lukijan mielipide – Kuntoutustako kuusikymppisille?

Tällä hetkellä maamme elää, jos ei noususuhdanteessa niin kuitenkin kohtalaisen hyvää aikaa eli pankinjohtajien termiä käytettäessä emme elä erittäin huonoja aikoja, vaan ainoastaan huonoja aikoja.

Suuren laman vaikutuksia voidaan verrata suuren sodan vaikutuksiin; rakenteet muuttuvat ja maailmaa rakennetaan uudenlaiseksi. Tietoteknisen vallankumouksen vaikutus on vähintään yhtä suuri kuin Kehruu-Jennyn aikoihin ja suurin osa ihmisistä käyttäytyy omalta kannaltaan tarkasteltuna täysin järkevästi. Kannattaa siirtyä epävarmoilta työmarkkinoilta varmaan työkyvyttömyyseläkkeeseen.

Aika on kuitenkin muuttumassa ja muuttunut. Valtiovalta on ryhtynyt tarmokkaisiin toimenpiteisiin muuttamalla mm. työeläke- ja kuntoutuslainsäädäntöä, muuttanut työmarkkinatuen vastikkeelliseksi ja lisännyt olennaisesti vakuutusjärjestelmän vastuuta tapaturma- ja liikennevakuutuksessa. Erityisesti työeläkelainsäädäntö tarjoaa 63 ikävuodesta alkaen superkarttuman, joka kasvattaa mukavasti eläkettä. Miten suomalaiset ovat sitten ottaneet nämä uudistukset vastaan?

Kuten kansa hyvin tietää ja muistaa, että "jos työ olisi herkkua herrat tekisivät sen itse". Eläköitymisessä näyttää edelleen olevan eräissä korkeassa yhteiskunnallisessa asemassa olevien kohdalla käytäntö, jolla tosiasiallinen eläköitymisikä on edelleen 60 vuotta. Yhä enemmän kuitenkin on esimerkkejä, jotka näyttävät tietä miten ikääntymisen ja eläköitymisen kanssa tulisi menetellä.

Ikääntyminen ja työelämässä oleminen on hyvin haasteellista ja varmaan suurimmalla osalla varhemmalle eläkkeelle siirtyneillä on vankat perusteet ratkaisuilleen. Kuitenkin muutos asennetasolla on selkeästi havaittavissa. Ikääntyminen tuo esille paitsi voimavaroja myös paljon terveydellisiä ja muita ongelmia, joihin tulee olla tukijärjestelmiä. Ilahduttavana onkin pidettävä Työterveyslaitoksen pääjohtaja Vainion kirjoitusta edellisessä Työterveyslääkärilehdessä, jossa hän selkeästi ilmoitti oman kantansa asiaan ja esitteli perusteellisesti tapahtuvaa kehitystä. Asiatietoa on siis runsaasti saatavilla myös Kelan tutkimusosaston tutkimuksista ja selvityksistä, muita tutkimusyksiköitä unohtamatta. Miten tämä näkyy työpaikoilla ja työterveyshuolloissa?

Aivan juuri oli lehdissä tieto erään merkittävän suomalaisen suuryrityksen ulkoistavan työterveyshuoltotoimintansa. On mielenkiintoista seurata tämän ulkoistamiskehityksen vaikutusta työterveyspalveluihin ja mahdollisesti terveydenhuollon ammattihenkilöiden työskentelyolosuhteisiin ja asenteisiin tämän muutoksen seurauksena. Miten se vaikuttaa kuntoutukseen? Miten työelämässä jaksaminen näkyy esim. Kelan kuntoutustilastoissa? Mielenterveysongelmien voimakas kasvu näkyy, tuki- ja liikuntaelinsairauksien kuntoutuksen väheneminen näkyy, sydän- ja verisuonitaudit ovat pysyneet suurin piirtein viime vuosina ennallaan. (Kalvo 1). Mielenterveysongelmat eivät ole psykooseja tässä tapauksessa, vaan vaikeatasoisia neurooseja, uupumiseen liittyvää problematiikkaa sekä heijastusta työelämän rakennemuutoksesta ja lisääntyneestä vaatimustasosta. Onpa väitetty, että ensimmäisen eläkehylkäyskierroksen jälkeen alkaa psykiatrisia diagnooseja ilmestyä enenevässä määrin eläkehakemuksiin.

Kelan kuntoutustilastoissa kuntoutustoiminta painottuu lapsiin ja nuoriin sekä ikääntyviin työntekijöihin kuntoutustoiminnan laskiessa jyrkästi 65 vuotta täyttäneiden osalta. Tähän on saattanut vaikuttaa myös terveydenhuollon ammattihenkilöiden, lääkäreiden ja työpaikkojen asenteet ikääntyvää työntekijää kohtaan. Eräissä yrityksissä suoritettujen liiketaloudellisten laskelmien mukaan kuntoutustoiminta on kuitenkin erittäin kannattavaa ja hyvä tulos saavutetaan jo muutamien kuukausien aikana. Vastaavaa osoittanevat työeläkejärjestelmässä tehdyt seurannat.

Vanhan ajan teollisuuslääkäri törmäsi usein tilanteeseen "insinööri lupasi eläkkeelle" ja joutui käyttämään parhaan taitonsa mikäli halusi, että asianomainen olisi jatkanut työelämässä. Kuitenkin työterveyshuollossakin saattaa edelleen piillä asennetasolla näkemys, että lähestyttäessä 60 vuoden ikää ei työelämässä olevalle enää kannata tarjota kuntoutusta. Ikääntyville ja ikääntyneille on kuitenkin tarjolla hyviä kuntoutuspalveluja, mm. työkykyä ylläpitävän ja parantavan valmennuksen muodossa (TYK), joka on Kelan järjestämisvelvollisuuden piiriin kuuluvaa yksilökohtaista kuntoutusta, jonka vaikuttavuutta pidetään hyvänä. Huomioon ottaen eläkelainsäädännön muutokset ja kuntoutuksen toimintaperiaatteet, tulee kuntoutuspalveluja tarjota niin kauan kuin asianomainen aikoo jatkaa työelämässä. Kannattaa muistaa, että vaikka voikin siirtyä työeläkkeelle 63 vuoden iässä, on mahdollista jatkaa 68-vuotiaaksi ja senkin jälkeen, mikäli sopii asiasta työnantajansa kanssa.

Työkykyä ylläpitävä ja parantava valmennus on ammatillista kuntoutusta, jossa on lääketieteellinen syvennys, ja tarkoitettu nimenomaan ikääntyneille ryhmille. Myös ammatillisesti syvennetty lääketieteellinen kuntoutus (ASLAK®) on aloitusvuosistaan liukunut yhä vanhempiin ikääntyneisiin työntekijöihin eikä kummassakaan mitään maagisia rajoja ole olemassa. Ikärajat ovat ainoastaan suosituksia ja muuttunut lainsäädäntö huomioon ottaen on mahdollista järjestää erilaista työkykyä ylläpitävää kuntoutusta paitsi Kelassa ja työeläkejärjestelmissä myös työpaikalla esim. kuntoutusrahan turvin. Kuitenkin Kelan kuntoutus- ja kuntoutusrahalain mukaan työterveyshuoltolain perusteella työnantajan tekemät kuntoutuspäätökset voidaan ilmoittaa Kelaan ja Kela maksaa kuntoutusrahaa edellytysten täyttyessä. Esim. työpaikalla voidaan kokeilla kuntoutusta johonkin muuhun työhön. Tukitoimenpiteitä voidaan saada myös työhallinnolta. (Kalvo 2).

Ikääntyneiden jaksamisessa työelämässä on vahvasti kysymys asennetason problematiikasta ja ilmeisesti myös ihmiskäsityksestä. Ikääntyneen ihmisen työhön tuoma voimavara on merkittävä, mutta hän tarvitsee tukea jatkaakseen työelämässä. Hyvä työterveyshuolto tai oikeammin työpaikkaterveydenhuolto ja kuntoutus ovat osa näitä tukitoimenpiteitä. Henkilön oman asennoitumisen lisäksi työnantajan ja lähiesimiehen myönteinen asennoituminen ja tuki ovat ratkaisevia tässä asiassa. Hyviä kansainvälisiä esimerkkejä löytyy mm. pohjoismaista.

Ikääntyneiden poistumista työmarkkinoilta on usein perusteltu tilan tekemisellä nuoremmille. Nykyisen rakennemuutoskehityksen aikana tämä perustelu ontuu, koska välttämättä ei palkata uusia henkilöitä tilalle ja aika usein lukee mielipiteitä, joiden mukaan nykyinen ammatti- ja korkeakoulukoulutus ei vastaa työelämän tarpeisiin, vaan asianomainen työnantaja joutuu kouluttamaan työntekijänsä vielä itse. Näissä asioissa tulee olla realisti eikä toisaalta asettaa kohtuuttomia vaatimuksia, mutta valtiovallan edellä mainitut eri toimenpiteet eivät ole tarkoitettu koskemaan vain yliopiston professoreita tai muita hyvin korkeasti koulutettuja henkilöitä, jotka tunnetusti jatkavat työelämässä, vaan meitä kaikkia.

Kunhan vain nyt löytäisi vielä sen työnantajan, minä ainakin tiedän yhden.