Työterveyslääkärit ja -hoitajat esimieskurssilla

Kahdeksan kurssilaista istuu puoliympyrässä rentoutuneina katselemassa näyttelijä Eeva Litmasta, joka kulkee edestakaisin, kumartuu välillä yleisönsä puoleen kuin maanitellen ja pyörähtää sitten taas takaisin. Arkisen koomiset esimerkit väliin kuiskaten tai huudahtaen ja kuvitellun kumppanin ilmeitä jäljitellen saavat yleisön hymyilemään. Aamupäivän aiheena on tunteet.

Esimiehen on hyvä tietää, että kokoustilanteeseen liittyy tunteita ja että tunteet voivat viedä tilaa käsiteltävältä asialta, jos niitä ei hallita. Tunteiden kimpussa työskentelevä unohtaa kuunnella mistä puhutaan. Eräs kurssilainen tunnustikin, ettei ollut seurannut keskustelua enää oman puheenvuoronsa jälkeen: sitä jää herkästi lamaantuneena omaa purkaustaan analysoimaan, sen sijaan että siirtyisi heti seuraamaan muiden puhetta. Ryhmä listasi esimiehen tunnetiloja: pelko, toivo, usko ja luottamus tuotiin esiin. Täsmälleen samoja tunteita tiedettiin olevan myös työntekijällä. Eli yllättäen, samat tunteet näyttävät vallitsevan pöydän molemmin puolin.

Esimiehen tehtävä on ensisijaisesti hallita omat tunteensa, tuntea se oma 3-vuotias pikkupirunsa, joka niin herkästi haluaa ulos, ja sanoa sille ei. Työntekijän tunteiden muokkaamisessa sanavalinnoilla on erityinen merkitys. Esimerkiksi "voisitko ajatella..." tai "haluatko..." johtavat yleensä parempaan lopputulokseen kun älä-alkuiset lauseet. Oman toiveen läpivientiin tarjottiin lauseita "minulla on ehdotus" ja "haluaisitko kokeilla tätä?" Tärkeän tiedon saamiseen tarjottiin lausetta "olisiko sinulla nyt aikaa kertoa?"

Kokoustilanteita harjoiteltaessa ryhmä nosti käsittelyyn kaksi ongelmalliseksi koettua tilannetta: mitä tehdä hiljaiselle työryhmän jäsenelle, entä sellaiselle joka negatiivisella asenteella tyrmää kaiken? Harjoiteltiin joo, ja sitten -aloitusta, jolla saadaan ihmisiä tuottamaan vapaammin omia ajatuksiaan, ikään kuin luettelon jatkoksi. Ryhmä näytteli työpalaveria, jossa käsiteltiin ongelmaa: työterveysyksikköön tulevat puhelut eivät pääse läpi ja asiakkaat ovat kiukkuisia. Alkuun oli vapaata tuuletusta kokemuksista. Kesti jonkun aikaa ennen kuin joku siirtyi ehdottamaan mitä asialle voitaisiin tehdä. Yksi sanoi ratkaisuehdotuksen ja toinen jatkaa siihen: "joo ja sitten…".

Entä jos "joo, ja sitten" ei sittenkään luo riittävästi turvallisuuden tunnetta? Vielä oli muutama, jotka eivät ilmaisseet mielipidettään? Avaimena voisi olla esimiehen asettaman kysymyksen oikea ajoitus. Kaikki eivät varastoi omaa sanottavaansa ja etsi jatkuvasti oikeaa kohtaa saada se sanottua. He ehkä haluavat puhua juuri silloin kun ajatus syntyy. Esimiestaitoa voisi silloin olla kyky tulkita näiden ihmisten ilmeitä ja antaa välittömästi puheenvuoro jos näyttää siltä, että puhekupla voisi olla tulossa. Ilonpilaajan ja kaiken tyrmääjän käsittelyyn päädyttiin käyttämään vilpittömiä kysymyksiä. Mikään ei saa niin ihmistä torjuntaan, kuin arvoladattu tunnepitoinen kysymys: no mitä sun mielestä sitten muka pitäis tehdä? Esimiehen taitoihin kuuluu osata kysyä toisen mielipidettä puhtaan kiinnostuneesti ja hallita omat sekä koko muun ryhmän kiukun tunteet siinä vaiheessa. Ihminen, on yleensä valmis muuttamaan mielipidettään, jos siitä on hänelle hyötyä. Suostuttelussa kannattaa miettiä, mikä asiassa olisi sellaista joka hyödyttää juuri asianomaista. Hyöty järjestelmälle tai asiakkaalle ei riitä, harvoin olemme niin altruistisia.

Tunteiden lisäksi merkitysten ja ymmärryksen siirtyminen ryhmässä ei ole lainkaan niin itsestään selvää kuin voisi ajatella. Sitä havainnollistettiin kolmen henkilön kertomalla tarinalla, johon kukin vuorollaan lisäsi yhden sanan. Tuttu leikki lastenkamarista osoitti, kuinka vaikeaa on mennä mukaan muiden ehdotuksiin. Ihmisellä on luontainen pyrkimys viedä tilannetta siihen suuntaan, miten sen itse haluaa menevän, ja silloin ei kuulla, ei nähdä, eikä ymmärretä muiden hahmottelemaa kokonaisuutta. Erityisen sekavaksi kertomus meni silloin, kun kertojat eivät katsoneet toisiaan. Se ryhmä, joka keskittyi toistensa ilmeisiin, sai tarinaansa johdonmukaisemman juonen.