Työterveyshuollon varautuminen lintuinfluenssaan ja pandemiaan

Pandemiaa edeltävä aika

WHO on jakanut pandemian kehitysvaiheet kuuteen jaksoon (taulukko «Pandemian vaiheet WHO:n mukaan»1), joista tällä hetkellä elämme vaihetta kolme, jota kuvataan seuraavasti: "Uuden influenssa A-viruksen alatyypin tartuntoja eläimistä ihmisiin esiintyy, mutta virus ei tartu ihmisestä toiseen tai tarttuu enintään satunnaisesti läheisen kanssakäymisen kautta".

Tässä vaiheessa torjuntatoimenpiteet kohdistuvat ensinnäkin linnussa olevan, mutta harvoin ihmisiin tarttuvan viruksen haittojen torjuntaan ja toisaalta uuden mahdollisesti pandemian aiheuttavan viruksen muuntumismahdollisuuden minimointiin.

Viruksen muuntumisen minimointi

Mahdollisen pandemiaa aiheuttavan viruksen ajatellaan syntyvän kahdella tavalla. Ensinnäkin virus voi pikkuhiljaa muuntua niin, että sen tarttuvuus ihmisestä ihmiseen lisääntyy. Tällöin varsinaista pandemiaa edeltää suhteellisen pitkä jakso paikallisia epidemioita. Toiseksi uusi pandemiaa aiheuttava virus voi syntyä siten, että henkilö sairastuu samanaikaisesti sekä ihmisille kausi-influenssaa aiheuttavaan influenssa A-virukseen ja tavanomaisesti vain linnuissa esiintyvään virukseen, esimerkiksi H5N1 –virukseen. Sairastuneessa virukset vaihtavat geneettistä materiaalia siten, että uudella muodostuneella viruksella on H5N1 –viruksen tautiominaisuudet ja tavanomaisen influenssa A-viruksen tarttuvuus. Tämä ns. reassortaatio voi tapahtua myös siassa.

Viruksen muuntumisen mahdollisuuden minimoimiseksi tulisi rajoittaa H5N1-viruksen leviämistä linnuissa ja tunnistaa ne henkilöt, joilla on merkittävä vaara altistua H5N1 –viruksen aiheuttamalle taudille. Nämä ihmiset tulisi rokottaa tavanomaista kausi-influenssaa vastaan. Rokotuksia suositellaan työntekijöille, jotka ovat kosketuksissa H5N1-viruksella saastuneeseen siipikarjaan tai villilintuihin. Tällöin tulee huomioida lintujen hävitykseen osallistuva henkilökunta, eläinlääkärit ja tilalla asuvat sekä infektiotautipotilaita hoitava henkilökunta.

Pandemiaa edeltävän ajan muut toimenpiteet

Näillä toimenpiteillä pyritään vähentämään lintuinfluenssaviruksen tarttumista ihmiseen ja tiedotuksella vähentämään vaarasta syntyvää tarpeetonta haittaa.

Perusperiaatteet ovat yksinkertaiset. Vältetään kuolleiden lintujen ja lintujen ulosteiden käsittelyä käyttäen tervettä järkeä ja vältetään ylilyöntejä. Viranomaiset tiedottavat vaarasta väestöä ja eri alojen ammattilaisia. Samalla aloitetaan varautuminen varsinaiseen pandemiaan. Kansallisella tasolla varaumista ohjaa kansallinen varautumissuunnitelma, jota täydennetään pandemiatilanteen muuttuessa. Varautumissuunnitelma ja linkit muihin kansallisiin suunnitelmiin on koottu KTL:n verkkosivuille.

Työterveyshuollon tehtävänä on tässä vaiheessa tunnistaa ja arvioida suunnittelun ja tiedottamisen tarve eri toimialoilla ja pyrkiä toimimaan yhteistyössä yritysten ja viranomaisten kanssa. Työterveyshuollossa olevien yritysten toimiala vaikuttaa siihen, millaisia toimenpiteitä ja miten perusteellista suunnittelua tarvitaan. Yrityksen ominaisuuksia, jotka vaikuttavat yrityksen ja sen työterveyshuollon suunnittelu- ja tiedottamistarpeeseen on lueteltu taulukossa «Työterveyshuollossa olevien yritysten ja työpaikkojen ominaisuuksia, jotka tulee huomioida lintuinfluenssaan ja pandemiaan valmistautumisessa»2.

Työterveyshuoltojen on syytä tuntea lintuinfluenssan mahdolliset oireet ja tietää mahdolliset korkean riskin työpaikat ja työntekijät. Korkean riskin työpaikkojen työntekijöille tulisi myös tiedottaa lintuinfluenssan oireista ja mitä oireiden ilmaannuttua tulee tehdä. Työterveyshuollon tulee tuntea myös paikalliset suunnitelmat siitä, miten mahdolliset lintuinfluenssaepäilyt tutkitaan ja hoidetaan ja mistä kyseisellä paikkakunnalla saadaan mahdollinen tarvittava lääkitys. Pandemiaa edeltävänä aikana diagnoosi pyritään aina varmentamaan laboratoriokokein. Varsinaisen pandemian aikana diagnoosi perustuu tyypilliseen kliiniseen kuvaan.

Työterveyshuolto voi pandemiaa edeltävänä aikana joutua osallistumaan altistuneiden seurantaan ja jäljitykseen, mikäli lintuinfluenssaan sairastuneita henkilöitä todetaan. Lähikontakteille voidaan joutua antamaan myös ehkäisevää lääkitystä, mutta näitä päätöksiä ei tulisi työterveyshuollossa yksin tehdä.

Varsinaisia matkustusrajoituksia ei vielä WHO:n pandemia uhkavaiheessa 3 suositella, mutta niitä voidaan joutua antamaan myöhemmissä vaiheissa. Matkustajille, jotka suuntaavat matkansa infektoituneille alueilla, suositellaan ohjeita siitä, kuinka mahdollisten matkan jälkeisten oireiden osalta menetellään.

Kaikkia henkilöitä, jotka ovat altistuneet infektoituneelle siipikarjalle, linnuille tai niiden eritteille, tulee seurata. Näitä henkilöitä ohjataan tunnistamaan oireensa (kuumetta > 38(C, yskä, nuha, kurkkukipu, hengenahdistus, vatsatauti) ja tarvittaessa mittaamaan kuumeensa. Seurannan järjestely toteutetaan yhteistyössä työnantajan ja terveysviranomaisten kanssa. Ohjeistus ihmisten tartuntavaaran vähentämiseksi siipikarjan epidemian aikana pohjautuu Euroopan tautikeskuksen (ECDC) ohjeeseen (http://www.ecdc.eu.int/). Yleensä siipikarjalle, linnuille tai niiden eritteille altistuneita ei tarvitse seurata.

Varsinainen pandemian aika

Etukäteisvalmistautumisella pyritään siihen, että varsinaisen pandemian aikana pystytään toimimaan mahdollisimman hyvin ja yhteiskunnan perustoiminnat turvataan. STM:n varautumissuunnitelmassa korostetaan useissa kohdin, että sekä kunnallinen että yksityinen työterveyshuolto on huomioitava paikallistason suunnitelmissa. Työterveyshuoltoyksiköiden on myös itsensä huolehdittava siitä, että ne saavat tarvittavat tiedot paikallisista suunnitelmista.

Pandemian aikana eri työpaikkoja kohdellaan eri tavoin. Yhteiskunnan toiminnan kannalta elintärkeät yritykset kuten esimerkiksi energian jakelu, kuljetusjärjestelmät, elintarvikkeiden jakelu, vesi- ja jätehuolto sekä tärkeät viranomaistoiminnot pyritään turvaamaan. Sen sijaan kouluja, päiväkoteja ja joitakin muita toimintoja voidaan joutua sulkemaan. Työterveyshuoltojen on yhdessä huollossa olevien työpaikkojen kanssa tehtävä tarvittavat suunnitelmat, johon sisältyy myös toimenpiteet sairastuneiden tunnistamiseksi ja hoitamiseksi. Erityisen tärkeäksi muodostuu oireiden varhainen tunnistaminen ja lääkehoidon varhainen aloittaminen, koska lääkehoidosta ei ole hyötyä, jos se aloitetaan vasta 48 tuntia oireiden alusta.

STM:n ohje antaa työterveyshuollon tehtäväksi pandemian aikana influenssatapausten ja työstä poissaolojen seuraamisen, työntekijöiden viruslääkehoidon järjestämisen, työntekijöiden rokotusten järjestämisen ja yhteistyön tekemisen mm. infektioiden torjunnasta, työhönotosta ja työntekijöiden sijoituksesta vastaavien tahojen kanssa. Sairaaloiden ja terveyskeskusten työterveyshuoltojen tulee huolehtia myös influenssapotilaiden hoitoon osallistuvien työntekijöiden terveydenhuollosta.

Rokotteiden valtakunnallinen jakelu järjestetään ensisijaisesti terveyskeskusten kautta. Mahdollisesti tarvitaan kaksi mittavaa, koko väestöön kohdistuvaa rokotuskampanjaa, jotka pitäisi toteuttaa nopeasti ja kattavasti. Tässä työssä tarvitaan myös työterveyshuoltojen apua. Koska työpaikoilla on tavallisesti työntekijöitä useista kunnista ja monien terveyskeskusten alueelta, työpaikkojen rokotuskampanjoiden läpivienti vaatii huolellisen suunnittelun ja hyvän yhteistyön terveyskeskusten kanssa.

Kansallinen varautumissuunnitelma on tarkoitettu pohjaksi, jonka perusteella etenkin terveydenhuollon eri toimijat voivat hioa omaa varautumistaan ja täydentää kansallista suunnitelmaa. Vain harvoilla paikkakunnilla on kokemusta julkisen ja yksityisen perusterveydenhuollon yhteistyöstä. Usein yksityinen työterveyshuolto ja julkisen sektorin palvelut on asetettu tarpeettomasti vastakkainen. Pandemiaan varautumisessa on moni paikoin kyse aivan uuden yhteistyön synnyttämisestä. STM:n ohjeet velvoittavat yhteistyöhön. Nähtäväksi jää, miten käytännössä yhteistyö toteutuu, mutta toivomme, että kaikki työterveyshuoltoyksiköt järjestämistavasta riippumatta ovat tässä yhteistyössä aktiivisia.