Merimiesterveyskeskukset ja merenkulkijoiden terveydenhuolto
Merimiesterveyskeskusjärjestelmä luotiin maahamme 1980-luvulla huolehtimaan merenkulkijoiden työterveyshuollosta ja lääkärintarkastuksista. Kaikilla merenkulkijoilla kotipaikastaan riippumatta on oikeus saada em. palvelut ja sairaanhoito merimiesterveyskeskuksista. 1980-luvun jälkeen työterveyshuoltojen ja varustamoiden toiminnassa on tapahtunut muutoksia, jotka heijastuvat myös merimiesten terveydenhuoltoon. Tämän kyselytutkimuksen tavoitteena oli selvittää merimiesterveyskeskusten tämänhetkisiä toimintaedellytyksiä, tapaa toimia sekä odotuksia Työterveyslaitosta kohtaan. Aiemmin merimiesterveyskeskusten toimintaa on selvitetty kyselytutkimuksella vuosina 1982 ja 1988.
Kansanterveysasetus (802/92) määrittää 11 merimiesterveyskeskusten sijaintipaikoiksi Haminan, Helsingin, Kemin, Kotkan, Oulun, Pietarsaaren, Porin, Rauman, Savonlinnan, Turun ja Vaasan. Lisäksi Ahvenanmaan maakunnan osalta on säädetty erikseen merimieskeskuksesta, joka tuottaa vastaavat työterveyshuoltopalvelut.
Laki kansanterveyslain muuttamisesta (675/79) määrää kuntien tehtäväksi ylläpitää merimiehille näiden kotipaikasta riippumatta merimiesterveydenhuoltoa, johon kuuluvat merimiehen terveydenhoito ja sairaanhoito sekä hammashuolto. Lisäksi niiden tulee tuottaa merimiehille varustamon sijaintipaikkakunnasta riippumatta työnantajan järjestettäväksi määrättyjä työterveyshuoltopalveluja. Turun aluetyöterveyslaitoksen syksyllä 2004 tekemän puhelinhaastattelun mukaan (julkaisematon tieto) noin 40 suomalaisesta varustamosta yhdeksän oli ilman työterveyshuoltosopimusta.
Merenkulkijalla tarkoitetaan henkilöä, johon sovelletaan merimiehen lääkärintarkastuksessa annettua asetusta. Asetus merimiehen lääkärintarkastuksista (476/80, muutokset 373/82 ja 839/95) jakaa tarkastukset alku- ja uusintatarkastuksiin. Alkutarkastus suoritetaan merimiesterveyskeskuksissa laivatyöhön ensimmäistä kertaa ulkomaan liikenteeseen pyrkiville tai merenkulkuoppilaitoksissa opintonsa aloittaville henkilöille. Mikäli alkutarkastus ulkomaanliikennettä varten joudutaan suorittamaan muualla kuin merimiesterveyskeskuksessa, on tarkastus uusittava siellä kolmen kuukauden kuluessa.
Uusintatarkastus on alkutarkastuksen jälkeinen merimiehen lääkärintarkastus, joka on suoritettava 1) kun lääkärintarkastuksen ja toimen aloittamisen välillä on kulunut enemmän kuin kaksi vuotta, 2) ennen kuin toimessaolo on yhtäjaksoisesti jatkunut kaksi vuotta, 3) ennen kuin alle 18-vuotiaan työssäolo on jatkunut vuoden, 4) ennen toimeen palaamista työsopimus- ja virkasuhteen päätyttyä tai muun toimessaolon vastaavasti lakattua, jos henkilön terveydentilassa on tapahtunut muutoksia ja 5) jos henkilön toimessaolo on keskeytynyt tapaturman tai pitkäaikaisen sairauden vuoksi.
Uusintatarkastuksen voi tehdä merimieslääkäri muuallakin kuin merimiesterveyskeskuksessa merimiehen työskennellessä ulkomaanliikenteessä. Jos merenkulkija työskentelee kotimaan liikenteessä, voi uusintatarkastuksen tehdä myös muu kuin merimieslääkäri.
Alkutarkastuksen ja uusintatarkastuksen tekee Merenkulkulaitoksen tehtävään nimeämä merimieslääkäri. Alkutarkastuksen kotimaan liikenteen osalta voi tehdä merimieslääkäri myös muualla kuin merimiesterveyskeskuksessa, kotimaan liikenteen uusintatarkastuksen myös muu kuin merimieslääkäri. Merenkulkulaitokselta saadun tiedon mukaan Suomessa oli vuonna 2004 noin 340 merimieslääkäriä, joista 57 työskenteli merimiesterveyskeskuksissa (Heikkinen, Tuulikki, henkilökohtainen tiedonanto).
Tavoite
Tämän kyselytutkimuksen tavoitteena oli selvittää merimiesterveyskeskusten tämänhetkisiä toimintaedellytyksiä, toimintaa sekä odotuksia Työterveyslaitosta kohtaan.
Aineisto ja menetelmät
Kaikille 12 merimiesterveyskeskuksille postitettiin kysely maaliskuussa 2005. Ennen kyselyn lähettämistä soitettiin kunkin merimiesterveyskeskuksen terveydenhoitajalle ja selvitettiin, kenelle merimiesterveyskeskuksen ammattihenkilölle kysely lähetetään. Puhelimessa korostettiin kyselyyn vastaamista työryhmänä. Lomakkeessa oli sekä valmiita vaihtoehtoja sisältäviä kysymyksiä että avokysymyksiä. Kysymyksiin pyydettiin vastaamaan koskien vuotta 2004.
Lomakkeessa kysyttiin merimiesterveyskeskuksen lääkäreiden, terveydenhoitajien sekä muun henkilökunnan määrää ja henkilökunnan koulutusta. Kysymykset liittyivät merimiesterveyskeskuksen terveyden- ja sairaanhoitoon, hammashuoltoon, kuntoutukseen ohjaukseen sekä varustamoiden kanssa tehtyihin työterveyshuoltosopimuksiin ja yhteistyöhön. Lisäksi kysyttiin vastaajien näkemystä merimiesterveyskeskuksen tavoista edistää varustamon ja merenkulkijan hyvinvointia sekä Työterveyslaitoksen roolista merenkulkijoiden terveydenhuollossa.
Kyselyyn vastasi kymmenen merimiesterveyskeskusta. Näistä yksi vastaus tuli vapaamuotoisesti kirjoitettuna. Siinä todettiin, että lääkäripulan vuoksi ei merimiesterveyskeskuksessa ollut lainkaan merenkulkijoiden terveydenhuoltotoimintaa, joten jatkossa käsitellään yhdeksän merimiesterveyskeskuksen vastauksia. Vastaukset käsiteltiin keväällä 2005.
Tulokset
1. Henkilökunta
Merimieslääkäreiden lukumäärä vaihteli terveyskeskuksittain yhdestä kuuteen. Kolmen aktiivisimman merimiesterveyskeskuksen tilanne on esitetty yhteislukuina taulukossa (taulukko «Kolmen aktiivisimman merimiesterveyskeskuksen toiminta yhteislukuina. Nämä tekivät 85 % merimiesterveyskeskuksissa tehtävistä tarkastuksista.»1). Viidessä terveyskeskuksessa oli merimiespuolelle nimetty vastuulääkäri. Lääkäriviikkotyötunteja tehtiin 1–24. Ainoastaan kolmessa merimiesterveyskeskuksessa oli merimieslääkäreiden virat vakinaisesti täytetty. Vain yhdessä oli kokopäiväinen terveydenhoitaja ja lääkäri. Osa-aikaisten terveydenhoitajien määrä vaihteli yhdestä kahdeksaan hoitajaan ja hoitajan viikkotyöaika yhdestä lähes kahteenkymmeneen tuntiin. Muita ammattiryhmiä olivat terveyskeskusavustaja ja kanslisti. Neljä merimiesterveyskeskusta ilmoitti heidän henkilöstönsä määrän riittäväksi.
Seitsemässä merimiesterveyskeskuksessa toimi työterveyshuollon erikoislääkäri ja viidessä yleislääketieteen erikoislääkäri. Lisäksi yhdellä lääkärillä oli sekä työterveyshuollon että yleislääketieteen pätevyys. Lääkäri sai täydennyskoulutusta seitsemästä kymmeneen päivään vuodessa. Merenkulkualaan liittyvän koulutusten kesto (8 vastaajaa) oli 0–2 päivää (mediaani alle 1 pv) vuodessa.
Kahdeksassa merimiesterveyskeskuksessa oli työterveyshuollon vähintään 7 opintoviikon pätevöitymiskoulutuksen suorittaneita terveydenhoitajia ja näistä useimmissa kaikki hoitajat olivat käyneet pätevöitymiskoulutuksen. Täydennyskoulutusta terveydenhoitaja oli saanut vuosittain yhdestä päivästä kahteen viikkoon (mediaani 7,5 päivää). Kolmen merimiesterveyskeskuksen terveydenhoitajien koulutusmäärät jäivät alle suositellut 7 päivää vuodessa. Koulutuksesta vain pieni osa liittyy merenkulkualaan, yleensä 0–2 päivää vuodessa.
2. Alku- ja uusintatarkastukset
Alkutarkastuksia oli tehty seitsemässä merimiesterveyskeskuksessa yhteensä 867. Alkutarkastusten lukumäärän vaihteluväli oli 5–540. Uusintatarkastuksia oli tehty kaikissa merimiesterveyskeskuksissa yhteensä 840. Terveyskeskusten uusintatarkastusten lukumäärä vaihteli 14–456. Näiden lisäksi yhdessä merimiesterveyskeskuksessa oli tehty 402 merimiesterveystarkastusta, mutta niitä ei ollut eritelty alku- ja uusintatarkastuksiin. Kolme eniten alku- ja uusintatarkastuksia tekevää oli tehnyt 85 % kaikista merimiesterveyskeskuksissa tehdyistä tarkastuksista, yhteensä 1796. Alkutarkastukseen tai uusintatarkastukseen saattoi yhdessä terveyskeskuksessa päästä jo samana päivänä, mutta pisimmillään odotusaika oli 2 viikkoa (mediaani 1 viikko).
3. Terveyden- ja sairaanhoito
Kolme merimiesterveyskeskusta hoiti sekä ulkokuntien että kotikunnan merenkulkijoiden sairaanhoitoa, kolme ei hoitanut lainkaan merenkulkijoiden sairauksia. Kolme terveyskeskusta oli tilastoinut merimiesten sairaanhoitokäynnit. Merenkulkijoiden sairaanhoitokäynnit merimiesterveyskeskusta kohden vaihtelivat 64–919 ja terveydenhoitajalla käynnit 26–445 vuodessa. Akuuttitapauksissa sairasvastaanotolle saattoi päästä jopa samana päivänä, mutta muissa tapauksissa odotusaika vaihteli päivästä neljään viikkoon (mediaani 1 viikko). Terveydenhoitajan vastaanotolle pääsi usein samana tai seuraavana päivänä, mutta parissa terveyskeskuksessa odotusaika oli viikon verran.
4. Hammashuolto
Viisi merimiesterveyskeskuksen hammashoitolaa tarjosi merenkulkijoille hammashuoltoa. Näistä kaksi oli tilastoinut hammaslääkärin vastaanotolla käyneiden merenkulkijoiden ja käyntikertojen määrän. Toisessa hammashuollossa oli käynyt 3 merenkulkijaa (3 hoitokertaa) ja toisessa 100 merenkulkijaa (494 hoitokertaa, joista 194 ulkopaikkakuntalaista). Särkevän hampaan vuoksi hammaslääkärin vastaanotolle pääsi yleensä samana päivänä, muuten odotusaika oli jopa kolme kuukautta.
5. Työterveyshuoltosopimukset
Kolmella merimiesterveyskeskuksella oli yhteensä 14 varustamon kanssa työterveyshuoltosopimus (Taulukko «Varustamoiden, alusten ja merenkulkijoiden lukumäärien jakautuminen niissä kolmessa merimiesterveyskeskuksessa, joilla on työterveyshuoltosopimus varustamon kanssa.»2). Lisäksi yksi merimiesterveyskeskus ilmoitti, että heillä on kahden varustamon kanssa työterveyshuoltosopimus, mutta merimiesterveyskeskus ei antanut asiasta tarkempia tietoja. Työpaikkaselvityksiä oli vuoden 2004 aikana tehty yhteensä neljälle alukselle. Yksi työterveyshuoltopalveluja tarjoavasta neljästä merimiesterveyskeskuksesta ei ollut tehnyt yhtään työpaikkakäyntiä vuonna 2004. Käynteihin osallistuivat yleensä lääkäri ja terveydenhoitaja yhdessä. Systemaattista riskinarviointia ei käytetty apuna työpaikkaselvityksissä.
6. Työkyvyn arvioinnit
Merimiesten työkyvyn arviointeja (muita kuin merimiehen lakisääteisiä alku- ja uusintatarkastuksia) oli tehty neljässä merimiesterveyskeskuksessa. Viisi merimiesterveyskeskusta oli ohjannut merenkulkijoita ASLAK- tai TYK-kuntoutukseen. Työkyvyttömyyseläkehakemusta varten B-lausuntoja oli kirjoitettu kolmessa merimiesterveyskeskuksessa, joista kahdessa kolme ja yhdessä kymmenen.
Ainoastaan neljä merimiesterveyskeskusta oli vastannut kysymykseen ensisijaisesta ongelmasta työkyvyn arvioissa. Näistä kahden mukaan ongelmia ei ole, kahden mukaan erityisasiantuntijoiden puute ja potilaiden moniongelmaisuus vaikeuttivat työkyvyn arviointia. Uuden työterveyshuoltolain tuomaa työkuormituksen arviointia perustellusta syystä ei ollut tehty missään. Kolmessa merimiesterveyskeskuksessa oli osallistuttu laivaväen työyhteisön kehittämiseen, näistä kaksi terveyskeskusta kuului tarkastusten määrän perusteella kolmeen suurimpaan toimijaan. Kolmessa järjestettiin työterveyshuoltona tarvittaessa tukea laivojen esimiehille. Kolmessa seurattiin sairauspoissaoloja asiakasvarustamoille sairaustodistusten perusteella tautiluokittain. Kaksi työterveyshuoltoa sai varustamolta tiedot myös muualla kirjoitetuista sairauslomista.
7. Yhteistyö, haasteet ja merimiesterveyskeskuksen näkemys Työterveyslaitoksen roolista
Kolmessa avovastauksessa työpaikkaselvitykset koettiin tavaksi tukea ja edistää varustamon ja merenkulun hyvinvointia. Näistä kahdella oli työterveyshuoltosopimus ainakin kahden varustamon kanssa ja molemmat tekivät myös työpaikkaselvityksiä. Kolme mainitsi keinoina terveystarkastukset, hyvät, luottamukselliset suhteet ja sairaanhoidon. Kuntoutuksen mainitsi kaksi.
Yhdellä merimiesterveyskeskuksella oli vähäistä yhteistyötä myös sellaisten varustamoiden kanssa, joilla ei ollut merimiesterveyskeskuksen kanssa työterveyshuollon sopimusta. Tämä yhteistyö koski lähinnä merikelpoisuusasioita.
Kaksi merimiesterveyskeskusta ilmoitti haasteellisimmaksi merimieslääkärinä toimimisessa terveystarkastuksiin liittyvät asiat. Kummassakin tarkastusten määrä vuonna 2004 oli vähäinen. Haasteellisimmaksi ilmoitettiin myös merenkulkijan työn ja työtapojen erikoislaatuisuuden ymmärtäminen (1 merimiesterveyskeskus) ja oman työn kehittäminen suhteessa merenkulkutyöhön (1). Ruotsinkielisesti painottuvassa merimiesterveyskeskuksessa haasteellisimmaksi koettiin se, että suuri osa olemassa olevasta tiedosta on suomenkielistä. Tärkeimmiksi haasteiksi oman merimiesterveyskeskuksen toimivuudelle vastaajat kokivat mm. resurssien riittävyyden, vastaanottoaikojen riittävyyden, kohtuulliset odotusajat sekä ajan tasalla pysyminen. Ratkaisuna haasteisiin esitettiin työntekijöiden määrän lisäämistä, toiminnan profiloitumista, koulutuksen lisäämistä sekä taloudellisten resurssien lisäystä. Yksi merimiesterveyskeskus, jossa tehtiin satoja tarkastuksia ja jossa ei ollut kotikunnan sairaanhoitoa, ilmoitti, että he pystyvät jo palvelemaan hyvin.
Työterveyslaitoksen rooliksi merimiesten terveydenhuollossa koettiin toimia asiantuntijana, valvoa ja ohjata merimieslääkäreiden toimintaa sekä seurata merimiesten yleistä terveydentilaa ja työolosuhteita. Tärkeänä pidettiin myös kouluttamista, tutkimustyön tekemistä ja siitä raportoimista.
Pohdinta
Alkutarkastusten määrä laski noin viidenneksen vuodesta 1982 vuoteen 1988. Tuolloin mukana ei ollut Maarianhaminassa tehtyjä tarkastuksia. Vuonna 1988 merimiesterveyskeskuksissa tehtiin yhteensä n. 4000 uusintatarkastusta. Nyt tehdyn selvityksen perustella sekä alku- että uusintatarkastusten määrät näyttävät edelleen laskeneen. Alkutarkastusten määrän väheneminen johtuu vasta-alkajien määrän vähenemisestä merenkulkualalla. Syynä uusintatarkastuksien lukumäärän laskuun merimiesterveyskeskuksissa ovat todennäköisesti resurssipula, yksityisten merimieslääkäreiden määrän lisääntyminen, sekä ennen kaikkea se, että vuonna 1995 lääkärintodistuksen voimassaoloaika piteni kahteen vuoteen myös silloin, kun merenkulkija on maissa. Aikaisemmin uusi lääkärintarkastus todistuksineen vaadittiin aina kolmen kuukauden purjehdustauon jälkeen työsuhteen katketessa.
Merenkulkijan terveydenhuollon haasteena on, että laiva saattaa olla esim. Raahessa, merenkulkija asua Rovaniemellä ja työterveyshuolto olla Turussa. Merenkulkijoiden terveyden, niin fyysisen kuin psyykkisenkin tulee olla niin hyvä, että he kykenevät laivassa suoriutumaan ammattinsa edellyttämistä tehtävistä ja toimimaan niin, että meriturvallisuus sekä työtovereiden ja oma turvallisuus eivät vaarannu.
Vuonna 1988 seitsemällä merimiesterveyskeskuksella oli varustamoiden kanssa työterveyshuoltosopimuksia, nyt vain neljällä. Taustalla lienevät mm. terveyskeskusten resurssit, niiden velvoitteet kunnan terveydenhuollon toteuttajina, varustamoiden mahdollisuudet tehdä valtakunnallisia sopimuksia ja yksityisten työterveyshuoltoyksiköiden lisääntynyt aktiviteetti.
Lainsäädäntö keskittää alkutarkastukset vain merimiesterveyskeskuksiin, jotta tarpeeksi laaja-alaisen osaamisen pohjalta alkutarkastuksessa voitaisiin tehdä oikeat päätelmät. Merimiehen lääkärintarkastusjärjestelmän mukaisesti merimieslääkärin on osallistuttava vähintään kerran viidessä vuodessa merimieslääkäreille tarkoitettuun koulutukseen tai muuten perehdyttävä merimiesten työolosuhteisiin. Piiraisen työryhmän selvityksessä työterveyslääkärit yleensä saivat vuonna 2003 keskimäärin ammattitaitoa ylläpitävää täydennyskoulutusta kahdeksan päivää. Merimiesterveyskeskuksissa tämä ylittyy, mutta ylimenevä osuus merimiesterveyskeskuksissa ei kuitenkaan näytä suuntautuvan merenkulkuun. Niissä merimiesterveyskeskuksissa, jotka tekevät eniten työtä merenkulkijoiden kanssa, haetaan myös eniten osaamista lisäävää koulutusta. Jos toimintaa ei ole riittävästi, tämä ei toteutune. Yhteistyö varustamoiden kanssa helpottaa myös merenkulkijan työn ja terveyden erityispiirteiden arviointia. Epäselvissä tilanteissa kannattaa konsultoida Merenkulkulaitosta tai Työterveyslaitosta.
Virta työryhmineen (2000) totesi, että määrittäessä työkyvyttömyyttä työterveysasemien vastaavat lääkärit kokivat yleensä ensisijaiseksi ongelmaksi jäljellä olevan työkyvyn arvioinnin, seuraavaksi tutkitun työtehtävistä selviytymisen arvioinnin ja kuntoutusvaihtoehtojen selvittämisen. 92 % työterveyshuoltoyksikön vastaavista lääkäreistä oli laatinut keskimäärin kahdeksan eläkelausuntoa vuonna 1995. Merimiesterveyskeskuksessa kirjoitetut työkyvyttömyyseläkehakemukset lienevät varsin harvinaisia, sillä vuonna 2004 yksittäiset merimiesterveyskeskukset, joilla oli työterveyshuoltosopimuksia, olivat laatineet vain 3–10 eläkelausuntoa (mediaani 3). Eläketurvakeskuksen mukaan 209 Merimieseläkekassan jäsenellä alkoi työkyvyttömyyseläke vuonna 2004 (www.etk.fi). Vain eniten työkyvyttömyyseläkelausuntoja kirjoittanut merimiesterveyskeskus nimesi työkyvyn arvioinnissa olevan ongelmaa. Kun toimintaa ei ole, ei liene myöskään ongelmia. Toisaalta kyselytutkimuksen luonteesta johtuen kysymykseen on saatettu vastata myös ylimalkaisesti.
Merimiesterveyskeskukset merenkulkijoiden kokonaisvaltaisen terveydenhuollon – ja työterveyshuollon palvelujen tuottajina ovat keskeisessä asemassa. Merimiesterveyskeskukset ovat ainoa paikka, missä tehdään ulkomaanliikenteen alkutarkastuksia. Toiminnan laadun turvaamiseksi merimieslääkärin koulutusvaatimuksia tulee selkeyttää ja kehittää. Merimiesterveyskeskuksien resursseihin ja mahdollisuuksiin selviytyä tehtävistään tulee panostaa.
| Toiminta kolmessa suurimmassa merimiesterveyskeskuksessa yhteensä | Lukumäärä |
| Merimieslääkärinoikeudet | 14 lääkärillä |
| Merimiesterveyskeskuksissa toimii lääkäreitä | 1 kokopäiväinen, 8 osa-aikaista |
| Merimiesterveyskeskuksissa toimii terveydenhoitajia | 1 kokopäiväinen, 10 osa-aikaista |
| Työterveyshuollon erikoislääkäreitä | 5 lääkäriä |
| Yleislääketieteen erikoislääkäreitä | 3 lääkäriä |
| Sairaanhoitokäynnit lääkärillä | 1381 kpl |
| Sairaanhoitokäynnit terveydenhoitajalla | 471 kpl |
| Työterveyshuoltosopimus | 13 varustamoa |
| Aluksia | 32 kpl |
| Merenkulkijoita sopimuksen piirissä | 1650 kpl |
| Työterveyshuolto | Varustamoiden lukumäärä | Alusten lukumäärä | Merenkulkijoiden lukumäärä |
| A | 3 | 12 | 800 |
| B | 1 | 3 | 146 |
| C | 10 | 20 | 850 |
LL, Työterveyshuollon erikoislääkäri
Työterveyslaitos, Turku katja.paakkola@ttl.fi
Leena Niemi
VTM, koulutussuunnittelija
Työterveyslaitos, Turku, leena.niemi@ttl.fi
Heikki Saarni
LKT, Työterveyshuollon dosentti, Osastonylilääkäri
Kirjallisuutta
- Piirainen, H., Manninen, P., Hirvonen, M. et al. Työterveyshuollon ammattihenkilöiden ja asiantuntijoiden koulutus ja käyttö vuonna 2003. Sosiaali- ja terveysministeriön selvityksiä 2005:6, STM, Helsinki 2005.
- Laki kansanterveyslain muuttamisesta (675/79), www.finlex.fi.
- Saarni, H. Laivatyö ja merimiesten terveystarkastukset, Suom Lääkäril, 1998; 53: 1825–27.
- Saarni, H., Niemi, L., Vienonen, M. Merimiesterveyskeskukset ja merenkulkijoiden terveydenhuolto, Suom Lääkäril, 1991; 36: 47–9.
- Asetus merimiehen lääkärintarkastuksista (476/80, muutokset 373/82 ja 839/95), www.finlex.fi.
- Virta, L., Järvisalo, J., Laine, A. Työterveyshuoltoyksiköissä valmiuksia selvittää myös työkyvyttömyyttä, Suom Lääkäril, 2000; 55: 3667–72.