Näyttöruutu
Yötyö saattaa lisätä ennenaikaisia synnytyksiä
Amerikkalaisessa tutkimuksessa kerättiin etenevästi vuosina 1995–2000 tiedot kahden tuhannen raskaana olevan naisen työkuormituksesta, raskauden kestosta ja syntyvästä lapsesta. Naisten lisääntyvä osallistuminen työelämään Amerikassa ja ristiriitaiset tutkimustulokset työkuormituksen mahdollisista haitallisista sikiövaikutuksista tekevät tutkimusaiheen tärkeäksi. Naisia haastateltiin vastaanotolla tai puhelimitse siitä kuinka monta tuntia he seisovat työssään päivittäin, kuinka usein nostavat taakkoja, tekivätkö he yötyötä tai ylitöitä (yli 46 tuntia viikossa).
Tulosten mukaan 12 % naisista synnytti ennenaikaisesti, 8 % sai lapsen jonka syntymäpaino oli pieni raskauden kestoon nähden. Viidennes tutkituista seisoi työssään yli 30 tuntia viikossa, 10 % teki toistuvia nostoja, saman verran teki yötyötä. Ennenaikaisia synnytyksiä tai pienipainoisuutta ei esiintynyt enemmän naisilla, jotka työssään nostivat taakkoja toistuvasti ja seisoivat yli 30 tuntia viikossa. Yötyötä tekevillä ennenaikaisia synnytyksiä oli enemmän (tiskisuhde 1,5, 95 % luottamusväli 1,0–2,0), ensimmäisen raskauskolmanneksen aikana ylitöitä tekevillä niitä oli vähemmän (riskisuhde 0,6, LV 0,4–0,9).
Pompeii L, Savitz D, Evenson K, Rogers B, DrPH, McMahon M. Physical Exertion at Work and the Risk of Preterm Delivery and Small-for-Gestational-Age Birth. Obstetrics & Gynecology 2005;106 (6): 1279-1288.
Mikä edistää diabeetikon työkykyä: näkemyksiä molemmilta osapuolilta
Diabeetikkojen työhön osallistuminen on muita vähäisempää. Nuorista diabeetikoista 62 % ja keski-ikäisistä 30 % on työelämässä kun vastaavat luvut väestössä ovat 77 % ja 50 %. Nykyisissä diabeteksen hoitosuosituksissa on vähän tietoa siitä, miten tukea diabeetikkoa työssä. Interventiotutkimuksia aiheesta ei juurikaan ole. Tuoreessa alankomaalaisessa tutkimuksessa kartoitettiin diabeetikkojen ja työterveysammattilaisten näkemyksiä työkykyä tukevista toimista.
Parikymmentä diabetesta sairastavaa työntekijää ja saman verran diabetekseen erityisesti vihkiytyneitä työterveyslääkäreitä kokoontuivat erillisiin istuntoihin rakentamaan käsitekarttaa aiheesta: mitä diabeetikkotyöntekijä tarvitsee voidakseen jatkaa työssään?
Työterveyslääkäreillä ja diabeetikkotyöntekijöillä oli erilaiset näkemykset asiasta. Lääkärien mielestä heillä itsellään oli suurempi rooli työkyvyn edistäjinä kuin työntekijöillä itsellään. Työntekijät katsoivat lääkäriavun hyödylliseksi silloin kun ongelmia ilmaantuu, lääkärit taas näkivät tehtävänsä laajempana. Potilaat toivat esiin sairauden hyväksynnän ja keskusteluyhteyden tärkeyden työtovereiden kesken. Lääkärit taas painottivat potilaan kykyä itsenäisesti huolehtia sokeritasapainon seurannasta.
Detaille S, Haafkens J, Hoekstra J, van Dijk F. What employees with diabetes mellitus need to cope at work: Views of employees and health professionals. Patient Education and Councelling 2006; in press.
Intensiivinen puuttuminen ei pelastanut reumaatikkoja työkyvyttömyydeltä
Alankomaalaisessa tutkimuksessa tarjottiin työkykynsä uhatuksi kokeneille reumapotilaille intensiivistä työkykyohjelmaa, joka koostui tehostetusta sairauden hoidosta, neuvonnasta, työolosuhteiden kartoituksesta ja niihin vaikuttamisesta 4–12 viikon ajan. Satunnaistamalla valittu vertailuryhmä jatkoi tavanomaista hoitoa ja seurantaa reumatologin ja työterveyshuollon kanssa.
Näistä noin viidenkymmenen potilaan suuruisista ryhmistä yhtä moni (24 ja 23 %) joutui työttömäksi tai työkyvyttömyyseläkkeelle kahden vuoden seurannassa. Interventioryhmäläisillä tosin yleinen väsymys oli keskimäärin vähäisempää ja mieliala korkeammalla seurannan päättyessä.
Buck P, Cessie S, van den Hout W, Peeters A, Ronday H, Westedt M-L, Breedveld F, Vliet Vlieland T. Arthritis & Rheumatism. 2005;53 (5):682-690