Puheenjohtajalta

Suomen työterveyshuollolla menee hyvin. Toiminnallamme on vankka valtiovallan, ministeriön ja Kelan tuki. Tuoreessa raportissaan OECD moitti Suomea kansalaisten epätasa-arvosta hoitoon pääsyssä viitaten jo aiemmin esillä olleisiin kansainvälisiin selvityksiin, että yleislääkäripalvelujen käytössä on Suomessa suurta eriarvoisuutta eri tuloryhmien kesken. Työssäkäyvä väestö näyttäisi pääsevän muuta väestöä paremmin yleislääkärin vastaanotolle ilmeisesti työterveyshuoltopalvelujen ansiosta, kun taas työvoiman ulkopuolella oleva väestö on terveyskeskusten ja yksityissektorin palvelujen saannin varassa. Työterveyshuolto on lisäksi työntekijöille maksutonta, kun taas taloudellisesti yleensä heikommassa asemassa oleva työvoiman ulkopuolinen väestö joutuu maksamaan käynneistään käyntimaksuja ja omavastuuosuuksia. Sosiaali- ja terveysministeri Tuula Haatainen totesi heti julkistamistilaisuudessa että tilanteen parantamiseksi ei kuitenkaan pidä lähteä heikentämään työterveyshuoltoa vaan tavoitteena on oltava työelämän ulkopuolella olevan väestön aseman parantaminen. Voisiko nykyinen työterveyshuollon palvelujärjestelmä ottaa julkisen rahoituksen turvin hoitaakseen myös työelämän ulkopuolella olevien työkyvyn ylläpitämisen parempaa työllisyystilannetta odotellessa?

Yrityksissä työterveyshuoltoon luotetaan ja se koetaan yhä useammin todellisena apuna, ei pelkästään pakollisena kulueränä. Työterveyshuolto tuottaa tietoa yrityksen henkilökunnan terveydentilasta ja näitä tietoja yhdistettynä työpaikkaselvitykseen ja erilaisiin kartoituksiin voidaan käyttää pohjana kehitettäessä työtä ja työympäristöä entistä terveellisempään suuntaan.

Toki ongelmiakin on. Palvelujen kattavuus on edelleen puutteellinen ja varsinkin yrittäjien ja pienyritysten työterveyshuolto on liian usein järjestämättä. Näissä pienyrityksissä toisaalta eniten kaivattaisiin työterveyshuollon asiantuntemusta työolojen kehittämiseksi. Mitkä ovat ne keinot joilla kattavuutta voitaisiin parantaa? Yksi tapa vaikuttaa on hoitaa työterveyshuollon piirissä jo olevat yritykset hyvin ja asiantuntevasti - kyllä sana hyvästä palvelusta kiirii sitten yrittäjien ja yritysten keskuudessa. Toisaalta koulutus esimerkiksi yrittäjä- ja työnantajayhdistysten kautta saattaisi osaltaan lisätä halukkuutta ja ainakin lisäisi tietoisuutta työterveyspalveluista. Eräänä keinona voisi olla myös valvonnan lisääminen työsuojeluviranomaisten toimesta.

Toinen ongelmamme on palvelujärjestelmä. Koko palvelujärjestelmämme on myllerryksen kourissa ja varsinkaan kunnallinen palvelujärjestelmä ei aina pysty tarjoamaan palveluja siinä laajuudessa kuin yritykset toivovat. Työterveysyksiköiden pienuus ja huonot resurssit rajoittavat laadukasta toimintaa. Palvelujärjestelmän käynnissä olevat muutokset parantavat ajan kanssa toimintaedellytyksiä ja erilaisten uusien toimintamallien ja yhteistoiminnan kautta pääsemme parempaan palvelutuotantoon tulevaisuudessa. Työterveyshuollon palvelujärjestelmän toimivuus edellyttää myös ennakkoluulottomia yhteistyöavauksia julkisen ja yksityisen palvelutuotannon kesken. Kilpailuasetelman sijaan tulisi tutkia järkevän yhteistyön mahdollisuuksia jotta olemassa olevat resurssit saataisiin mahdollisimman hyvin käyttöön asiakkaittemme hyväksi.

Suomen työterveyshuollolla menee siis hyvin. Niin hyvin, että suomalaista työterveyshuoltomallia voisi hyvin tarjota malliksi muillekin. Mielestäni meidän mallimme olisi hyvä vientituote ainakin Euroopan Unionin jäsenmaihin, miksei muuallekin. Pidetään suomalaisen työterveyshuoltojärjestelmän lippua korkealla kun osallistumme erilaisiin kansainvälisiin kokouksiin ja seminaareihin ja keskustelemme ulkomaalaisten kollegoiden ja päättäjien kanssa työterveyshuoltoasioista. Seuraava mainio tilaisuus siihen tarjoutuu suurelle joukolle suomalaisia työterveyslääkäreitä heidän osallistuessaan ICOHin 100-vuotisjuhlakokoukseen Milanossa kesäkuussa.

Toivotan kaikille lukijoille oikein lämmintä, aurinkoista ja akkuja lataavaa kesää.