Teknologia työterveyden tukena – STLY:n kevätkokous ja – seminaari Tahkolla 24 - 25.3.2006

Iris Pasternack pohti esityksessään " Teknologia ja näyttöön perustuva päätöksenteko työterveyshuollossa" mm. sitä, mitä me teknologialla ylipäätään tarkoitamme. Teknologialla voidaan tarkoittaa kaikkia hoidollisia ja diagnostisia temppuja, koneita, lääkkeitä tai taitoja jotka perustuvat tutkimukseen, ovat objektiivisesti mitattavia ja arvioitavissa. Teknologia ei toisin sanoen ole vain tekniikkaa ja teknisiä apuvälineitä vaan laajempi kokonaisuus sisältäen mm. palvelujärjestelmän. Hän toivoi käytännön työssä työterveyshuollon tietojärjestelmiin kerättävän tiedon nykyistä parempaa hyödyntämistä erilaisten synteesien tekemisessä ja riskiryhmien identifioinnissa. Iris muistutti myös, että teknologia törmää herkästi ihmiseen - kaikki eivät halua sitä mikä olisi hyväksi (eettinen ongelma). Teknologia voi tuoda myös enemmän haittaa kuin hyötyä tai teknologia voi tuoda hyötyä vain harvoille (tasa-arvo ongelma) tai

teknologia voi tuoda hyötyä kovalla hinnalla (terveyspoliittinen ongelma). Käytännön työtä helpottavina työvälineinä hän mainitsi valmisteilla olevat TAHKO -suositukset (Työterveyshuollon hyvät käytännöt), jotka ovat näyttöön perustuvia toimintasuosituksia ja joista ensimmäiset valmistuvat jo tänä keväänä.

Pfizerin teknologia- ja kehitysjohtaja Mikko Vasama esitteli Mobile Doc konseptin, jota on kehitelty yhteistyössä Kustannusosakeyhtiö Duodecimin kanssa 3 vuotta. Kommunikaattoriin sijoitettavaan128 Mb:n muistikorttiin mahtuu tällä hetkellä n. 15 kg edestä painettua tietoa! Visiona on jatkossa yhdistää myös potilastiedot ja etämittausjärjestelmät samaan systeemiin. Lisäksi Mikko kertoi lyhyesti mobiilisairaala kokeilusta Amsterdamin Medical Centerissä.

Timo Leino kertoi toisessa esityksessään web-kyselyistä. Verkkokyselyn etuja ovat nopeus, tiedonkertymisen reaaliaikainen seuranta, muistutukset, tulosten välitön saatavuus, valmiit perusraportit ja grafiikat. Näin toimenpiteiden käynnistyminen ei viivästy tiedonkeruun, analysoinnin ja raportoinnin viiveistä johtuen. Ongelmina hän mainitsi mm. ajantasaisten sähköpostiosoitteiden saatavuuden, verkon toimintahäiriöt, kyselyjen määrän kasvamisen ja pituuden lisääntymisen (voi johtaa vastaus- % alenemiseen), raportoinnin puutteellisuuden ja sen, että tulokset eivät johda konkreettisiin toimenpiteisiin.

Työympäristön riskinarviointi kämmenmikromenetelmällä (Työympäristö profiili) oli Jyrki Liesivuoren ja Paula Naumasen esityksen aiheena. Menetelmän ideana on toimia "all-in-one" ja "one-for-all" periaatteella. Työterveyslaitoksen asiantuntijoiden laatima menetelmä kattaa kaikki yleisesti tunnetut työolojen haitat ja vaarat yhdessä paketissa. Riskinarviointi perustuu BS 8800:fi standardiin ja siinä on huomioitu nykyinen lainsäädäntö ja tutkimustieto. Menetelmä soveltuu eri toimialoille ja myös yksittäisen työntekijän kuormittavuuden arvioiminen on mahdollista. Kämmenmikroa on helppo pitää mukana työpaikkakäynnillä. Menetelmän etuina perinteisiin "paper and pencil" menetelmiin on mm. viitearvojen ja hyväksymiskriteerien mukana olo muistilistana, selkeiden ja havainnollisten tulosteiden tuottaminen nopeasti ja vaivattomasti sekä useiden riskinarviointitiedostojen yhdistämismahdollisuus. Tulosteet on laadittu niin, että ne ohjaavat työolojen kehittämistoimintaa.

Sykevariaatio antaa uusia mahdollisuuksia kuormituksen ja kuormittuneisuuden analysointiin otsikoivat Veikko Louhevaara ja Kari Laine esityksensä. Sydämen toiminnan autonominen säätelyjärjestelmä aiheuttaa sykevälinvaihtelua ja tätä mittaamalla on mahdollisuus arvioida henkilön kuormittuneisuutta/stressiä. Mittausten toteuttaminen vaatii kuitenkin sensorin rintakehällä ja sen käyttömukavuus ja toimintavarmuus ei välttämättä ole kovin hyvä pitkissä, vuorokauden tai jopa pitemmissä mittauksissa. Viime aikoina on kehitelty älyvaatteita, joissa on sisäänrakennettuna tarvittavat sensorit ja niillä voidaan mitata myös esim. EMG:tä. Tämä yhdistettynä digitaaliseen videokuvauksen mahdollistaa monipuolisen työkuormituksen arvioinnin fyysisissä työtehtävissä.

Ensimmäinen seminaaripäivä päättyi Heikki Arolan pohdintaan siitä, teknistyykö työterveyshuolto liikaa – lääkärintaito ja teknologia. Esityksessään Heikki toi esille työterveyslääkärin eri roolit riskinarvioinnin asiantuntijana, terveydenedistämisen asiantuntijana, työterveyslääkärinä työssäkäyville sekä "oma"lääkärinä työssäkäyville. Ensimmäisessä roolissaan työterveyslääkäri voi hyödyntää teknologiaa erilaisissa mittauksissa ja selvityksissä. Tavoitteena on kuitenkin saada aikaan positiivisia muutoksia työpaikan olosuhteissa. Tällöin kunnollinen havainnointi ja haastattelu antaa useimmiten riittävästi tietoa toimenpide-ehdotuksille. Terveydenedistämisen saralla tavoitteena on usein saada aikaan muutos potilaan käyttäytymisessä – uuden teknologian hyödyntäminen esim. "insinöörien ja nörttien" motivoinnissa voi olla mahdollista. Työterveysongelmien lääkärinä tärkeintä on luottamuksellinen keskusteluyhteys työnantajan ja työntekijän kanssa (työpaikan kohtaaminen). Erityisesti tuossa viimeisessä roolissaan vastuulääkärinä työssäkäyville lääketieteen eettinen näkökulma korostuu. Usein kuuleminen ja kuulluksi tuleminen ovat keskeisiä asioita vaikuttavuuden aikaansaamiseksi.

Lopuksi Heikki tiivisti sanomansa seuraaviin teeseihin: -teknologiasta on meille apua kun osaamme käyttää sitä oikein – se on apuväline jota tarvitsemme mutta se on vain apuväline – ei isäntä joka määrää toimintaamme

- työterveyshuollon teknistyminen on periaatteessa hyvä asia koska se helpottaa työtämme tuomalla tietoa ja helpottamalla sen saatavuutta, käsittelyä ja levittämistä

- vaikuttavuuden kannalta olennainen tapahtuma on kuitenkin potilaan ja/tai työpaikan kohtaaminen ja siinä teknologia ei meitä paljoa auta.

Esityksen jälkeen käydyssä keskustelussa Santero Kujala painotti perinteisen lääkärin roolin merkitystä esimerkiksi siinä, että potilasta pitää vastanottokäynnin yhteydessä myös tutkia eli kosketella.

Seminaarin iltajuhlassa palkittiin kolme ansioitunutta yhdistyksen jäsentä. Markku Seuri palkittiin Vuoden työterveysteko 2005-palkinnolla ansioistaan työterveyslääkärien tutkijakoulun perustamiseksi. Tutkijakoulu on ensimmäisen toimintavuotensa aikana lähtenyt aktiiviseen toimintaan kaikilla lääketieteellisen tiedekunnan yliopistopaikkakunnilla ja lähivuosina on odotettavissa huomattava määrä jäsenkuntamme tekemiä tohtorin väitöskirjoja työterveyden alalta. Saara Töyry (Kuopion yliopisto) ja Jorma Mäkitalo (Oulun yliopisto) saivat kunniamaininnat ja stipendit vuonna 2005 puolustamiensa väitöskirjojen ansiosta.

Toinen seminaaripäivä alkoi yhdistyksen kevätkokouksella, jossa osanotto oli sangen runsas aikainen ajankohta mukavan illan jälkeen huomioiden. Tieteellisen ohjelman aloitti sisätautilääkäri Seppo Lehto KYS:stä kertomalla kotimittausten merkityksestä verenpainepotilaiden seurannassa. Esityksen jälkeen ei kenellekään liene jäänyt epäselväksi, että kotimittausten lisäämiseen on jatkossa panostettava entistä enemmän ja lääkäriltä tuo verenpaineen mittaus pitäisi oikeastaan kieltää virheellisen korkeiden tulosten (valkotakki efekti) takia. Myös rannemittarit joutaisivat esitelmöitsijän mielestä romukoppaan. Viimeaikoina on tullut tutkimusnäyttöä siitä, että kotimittauksilla voidaan ennustaa päätetapahtumia paremmin kuin toimistomittauksilla, parantaa verenpaineen kontrollia ja hoitomyöntyvyyttä ja vähentää terveydenhuollon kustannuksia. Kotimittausten toteutuksessa täysin automaattinen muistiyksiköllä varustettu mittari on paras vaihtoehto ja ranne – ja sormimittarit ovat siis epäluotettavia. Ostajan on syytä varmistua, että laite on hyväksytty testeissä. Mittaukset tulisi tehdä 3-7 päivänä (aamu ja ilta), kaksoismittauksena istuen ja ensimmäisen päivän tulokset tulisi poistaa. Toistomittauksia olisi hyvä tehdä 3 kk:n välein ja lukemat? 135/85 ovat kohonneita.

Uuden teknologian suomista mahdollisuuksista kotimittauksissa kertoi tj. Kalevi Voutilainen eHit Oy:stä. Heidän kehittämänsä Health Gateway teknologia siirtää tietoa turvallisesti erilaisista mittalaitteista hoitoyksikköön käyttäen matkapuhelinta (bluetooth tai infrapunaliitäntä) sekä langatonta GSM/GPRS tietoverkkoa. Teknologian hyötyjä ovat mm. vähentyneet vastaanottokäynnit, tiedonvälityksen ja palautteen annon nopeus, reaaliaikaisen tiedon saanti, tietojen esikäsittely (mm. hälytykset, laskennat, grafiikka), vähentää manuaalisen käsittelyn tarvetta ja siten virheitä, dokumentaatio on tarkka, täsmentää hoidon tarvetta ja mahdollistaa potilaan omaehtoisen mukanaolon hoitoprosessissa. Tällä hetkellä on valmius verenpaineen etäseurannan lisäksi, sokerin, painon, pef-mittausten, EMG:n, INR:n ja happisaturaation etäseurantaan ja myös Femiscan inkontinenssihoidon seurantaan.

Seminaarin viimeisimpänä vaan ei vähäisimpänä esiintyjänä oli neurologi Eeva Hallikainen KYS:n kipupoliklinikalta aiheenaan ranka-alueen kiputilat. Keskeisenä viestinä hänen esityksessään oli, että kun hoidamme kroonista kipua, useinkaan ei päästä täydelliseen kivuttomuuteen. Jo 30 % kivun väheneminen on hyvä ja 50 % vähentymisestä pitää olla todella tyytyväinen. Ongelma on kuitenkin siinä, että potilas usein odottaa täydellistä kivuttomuutta ja lääkärin tehtävänä olisi saada potilas ymmärtämään, että täydelliseen kivuttomuuteen ei todennäköisesti päästä.

Tämänkertaisen kevätseminaarin onnistumisen takana oli reilun puolen vuoden aktiivinen yhteistyö järjestävän yhdistyksen järjestelytoimikunnan (Jarmo Heikkinen, pj, Marja Antikainen, Anna-Liisa Ruonala, Kimmo Räsänen, Irmeli Tikka ja Anne Torpstöm), Pfizerin yhteyshenkilöiden sekä STLY:n yhteyshenkilöiden kanssa. Kiitos Teille kaikille hyvin tehdystä työstä. Ja ensi keväänä tavataan näissä merkeissä Jyväskylässä (tai lähiympäristössä).