Posttraumaattinen stressioireyhtymä (PTSD) ja krooninen väsymysoireyhtymä (CFS) Persianlahden sodan veteraanien parissa: väestöpohjaan perustuva 30000 veteraanin tutkimus

Tehty tutkimus

Kang ja kumppanit arvioivat tutkimuksessaan PTSD n ja CFS n esiintyvyyttä koko Persian lahden sotaan osallistuneiden ja ei osallistuneiden amerikkalaisten veteraanien joukossa. Tutkimuksessa tarkasteltiin asemissa oloon liittyvän stressin määrän suhdetta erikseen CFS ään ja PTSD een. Tutkimuksen tiedot kerättiin vuosina 1995–1997.

Tutkimukseen otettiin satunnaisesti valiten miehiä ja naisia USA n puolustusministeriön rekisteristä, olivatpa he edelleen sotilaspalveluksessa taikka ei. Kaikki aselajit (maavoimat, merivoimat, ilmavoimat, merijalkaväki) olivat mukana tässä tutkimuksessa. Mukaan otettiin ammattisotilaat, reserviläiset sekä kansalliskaartiin kuuluvat Persianlahden sodan veteraanit, yhteensä 15000 henkeä. Naisia oli 3000 henkeä. Tausta väestöpohjana oli 693826 Persianlahden sodan veteraania. Kontrolliryhmänä oli 15000 henkeä ei- Persianlahden sodan veteraaneja muutoin vastaavin säännöin (taustaryhmänä 800860 henkeä).

CFS ää etsittiin 48 kohdan kyselyllä, diagnostisena poissulkukriteerinä pidettiin mm nivelreumaa, syöpää, koronaaritautia sekä diabetesta.. PTSD ää etsittiin 17 kohdan kysymyslistalla, mikä perustui DSM- III-R n mukaisiin PTSD n diagnostisiin kriteereihin. Tutkimuksen vastausprosentti oli keskimäärin 70 %.

Minimaalisen stressin ryhmään asetettiin veteraanit, joita ei oltu asetettu taisteluasemiin. Kohtuullisen stressin ryhmään arvioitiin veteraanit, jotka olivat asemissa muualla kuin Persianlahdella. Suuren stressin veteraaneiksi arvioitiin Persianlahdella asemissa olevat veteraanit.  Suuren stressin ryhmää jaettiin vielä alaryhmiin taisteluille altistumisen mukaan: konkreettisesti taistelussa olleet, todistaneet/nähneet kuolleita/kuolevia sekä kemikaalihyökkäys hälytyksen kokeneet (tai pitänyt yllään kemikaalisuojapukua muuten kuin harjoituksessa) siten, että mitä enemmän on altistunut stressille, sitä useammalle noista kolmesta kriteeristä ( kemikaalisuojapuku  jne.)  on taisteluissa ja asemissa altistunut.

Tutkimuksessa todennäköisimmin PTSD diagnoosin saanut oli maavoimiin värvätty ei-valkoinen vanhempi naishenkilö joko maavoimissa tai kansalliskaartissa. Todennäköisimmin CFS kriteerit täyttyivät, jos tutkittu oli nuori, naimaton, merijalkaväkeen tai maavoimiin värvätty sekä reserviläinen.

Aktiivisen palvelun stressitason lisääntyessä kävi niin, että PTSD n vallitsevuus nousi 3.3 prosentista 22.6 prosenttiin( p alle 0.01). CFS n vallitsevuus ei kasvanut vastaavalla tavalla suoraviivaiseen tyyliin kuin nousi stressitaso.

Persianlahden veteraanit, verrattuna muiden alueiden kontrollihenkilöihin, raportoivat merkitsevästi suurempia määriä PTSD ää (OR = 3.1, 95% luottamusväli: 2.7,3.4) ja CFS ää (OR = 4.8, 95% luottamusväli: 3.9, 5.9). PTSD n prevalenssi nousi tasaisesti liittyen stressin määrän nousuun (p arvo alle 0.01). Kyseessä olevan stressin mittaamiseen oli käytössä kuusiasteinen asemissa olemiseen liittyvä stressin määrän mukainen asteikko. CFS n prevalenssi lisääntyi vain stressispektrin matalassa päässä.

Tutkimuksen mukaan näyttää siis siltä, että asemissa ja toiminnassa olo liittyy sekä PTSD n että CFS n korkeampaan riskiin, mutta omanlaisensa Persianlahden toimintaympäristö saattaa myötävaikuttaa CFS n riskiin Persianlahden veteraanien joukossa.

Pohdinta

Tässä isossa tutkimuksessa on kuvattu, miten väkivallan uhka ja sen toteuman määrän kasvu aiheuttavat ja lisäävät sotilaiden pitkittynyttä stressiä (PTSD). Sodan ja sotimisen uhan altistuksen määrän lisäys ei välttämättä lisää väsymysoireyhtymää ( CFS).

Kansainväliset tehtävät ovat yhä useammin ns. harmaalla vyöhykkeellä, missä on entistä vaikeampi erottaa kiistan osapuolia. Kaikenlainen ennakoitavuus on vähenemässä. Niissä työolosuhteissa on arvioitavissa, että sotilaan stressi lisääntyy. Onkin hyvä tarkastella kansainvälisiä isoja tutkimuksia siitä, miten sodassa ollut ihminen pärjää henkisesti sodan jälkeen. Tällöin voitaisiin paremmin arvioida, miten sodasta taikka kriisistä palaavien suomalaisten sotilaiden hyvinvoinnin ja työssä jaksamisen tukemiseen tulisi valmistautua.

Valmiusjoukkojen myötä maamme sotilaallinen valmius on muuttunut yhä enemmän sopimussotilaiden suuntaan. Parhaillaan Suomessa valitaan nuoresta työikäisestä väestöstä nopean lähdön valmiusjoukkoja.

On kuitenkin muistettava, että mahdolliset EU n välittämät sotilaallisluontoiset kriisi- sekä rauhaan pakottamistehtävät saattavat jäädä väestöllemme henkisesti vieraaksi maamme poliittisen johdon vakuutteluista huolimatta. "Talvisodan henki / kaveria ei jätetä" -tyyppinen vahva sosiaalinen tuki, mikä osaltaan auttoi sotiemme veteraaneja vaikeiden aikojen yli, saattaa jäädä puuttumaan.

Ei ole yksiselitteistä työterveyslääkärin kannalta, että valmiusjoukkoihin kuuluva suomalaisen yrityksen työntekijä sotatoimi- tai kriisialueelta palatessaan olisi työntekijänä enää entisenlainen.

Täten on perusteltua syytä seurata sodasta ja kriisistä palaavien suomalaisten sotilaiden, niin reserviläisten kuin kantahenkilökunnan; henkistä jaksamista seurantatutkimuksin.