Työterveydenhuollon terveystarkastukset kaipaavat uudistusta

Terveyskäsitys muuttunut

Työolosuhteista aiheutuvia tarkastuksia tehdään pääasiassa erityistä sairastumisen vaaraa aiheuttavassa työssä. Paitsi että termi on peräisin jo kymmeniä vuosia sitten kumotusta työturvallisuuslaista, se kuulostaa tänä päivänä kauhistuttavalta. Koko käsite erityistä sairastumisen vaaraa aiheuttavasta työstä perustuu myös vanhaan terveyskäsitykseen, jossa sairaus ja terveys nähdään dikotomisena tilana; ihminen on joko sairas tai terve. Samaan dikotomiseen käsitykseen liittyy myös haitalliseksi tunnetut pitoisuudet –käsite. Nykyaikaista, toiminnallista terveyskäsitystä vastaavat esimerkiksi EU:n meludirektiivin useammilla rajoilla määritellyt haitta-alueet tai sisäilman tavoitearvojen kolmiportaiset rajat.

Kliinisiä löydöksiä vähän

Erityistä sairastumisen vaaraa aiheuttavista töistä tehdyt terveystarkastussuositukset ovat syntyneet aikana, jolloin terveystarkastuksissa vielä voitiin kliinisessä tutkimuksessa todeta työperäisiä löydöksiä (neurologisia oireita, ihottumia). Nykyisin eritystä sairastumisen vaaraa aiheuttavissa töissä työstä johtuvia kliinisiä löydöksiä on vähän. Poikkeavuuksia voi olla audiometriassa, spirometriassa tai laboratoriotutkimuksissa, mutta harvoin lääkärin tekemässä kliinisessä tutkimuksessa terveystarkastustilanteessa.

Nykyisin terveystarkastuksissa painotetaan aikaisempaa enemmän koettuja oireita ja tuntemuksia. Myös kyselylomakkeiden käyttö terveystarkastuksissa on lisääntynyt. Subjektiivisten kokemusten merkitys työn haittojen arvioinnissa on siis lisääntynyt samaan aikaan kun kliinisten löydösten määrä on vähentynyt.

Työn ja muun elämän välinen raja on hämärtynyt

Asetuksessa, joka käsittelee terveystarkastuksia erityistä sairastumisen vaaraa aiheuttavissa töissä, kuvataan ne perusteet, joilla tällaiset työt tunnistetaan (katso laatikko). Kriteereissä ei ole mainittu yhtään henkilökohtaista ominaisuutta, kuten ikää, sukupuolta tai muita sairauksia. Tarkastukset on tehtävä samalla tavalla nuorille ja iäkkäille, tupakoivalle ja tupakoimattomalle, eikä mikään sairaus tai riskitekijäkään vaikuta erityistä sairastumisen vaaraa aiheuttavan työn käsitteen perusteella tehtäviin terveystarkastuksiin.

Kuitenkin tiedetään, että monet henkilökohtaiset ominaisuudet vaikuttavat vaaran suuruuteen ja uudessa Sinisessä kirjassa tämä onkin huomioitu, kuten Taulukossa on esitetty. Terveystarkastustarvetta arvioitaessa kiinnitetään huomiota myös muihin sairauksiin, ikään, kolesterolitasoon, tupakointiin jne. Periaatteessa nykyisessä käytännössä näitä tarkastuksia voitaisiin tehdä vajaakuntoisuuden perusteella, mutta on kohtuutonta nimetä ketään vajaakuntoiseksi korkean kolesterolitason takia.

EU:n meludirektiivi - mikä on erityistä sairastumisen vaaraa aiheuttavaa melua

EU:n meludirektiivin perusteella työterveyshuollon toimenpiteet eivät määräydy yhden raja-arvon perusteella. Meludirektiivi jakaa haitta-alueen kolmella rajalla neljään toiminta-alueeseen. Mikä näistä rajoista on erityistä sairastumisen vaaraa aiheuttavan työn raja, on epäselvää. Esimerkiksi uudesta Sinisestä kirjasta tämä ei selviä melun osalta edes huolellisella lukemisella.

Meludirektiivin 10. artikla määrittelee melun takia tehtävät terveystarkastukset. Artiklassa puhutaan mahdollisuudesta terveystarkastuksiin, ei velvollisuudesta osallistua terveystarkastuksiin. Saman direktiivin 6. artiklassa velvoitetaan työntekijää käyttämään kuulosuojaimia, jos melutaso saavuttaa ylemmät toimenpidearvot tai ylittää ne. Kyse ei siis voi olla siitä, että direktiivissä ei ylipäänsä annettaisi työntekijää velvoittavia säännöksiä, vaan siitä, että työntekijälle on haluttu myös jättää mahdollisuus olla osallistumatta terveystarkastuksiin.

Potilaan oikeudet

Meludirektiivi sopii myös konkretisoimaan nykyistä käsitystä potilaan oikeuksista. Erityistä sairastumisen vaaraa aiheuttavassa työssä terveystarkastuksista ei voi ilman painavaa syytä kieltäytyä. Lausunnot, jotka annetaan soveltuvuudesta erityistä sairastumisen vaaraa aiheuttavassa työssä, ylittävät myös salassapitovelvollisuuden määräykset. Työterveyshuolto voi toimittaa nämä lausunnot myös toiseen työterveyshuoltoyksikköön ilman työntekijän lupaa työterveyshuoltopalvelujen vaihtuessa, jos uudessa työssä jatkuvat samat altisteet.

Käytäntö on jo muuttunut

Rajat erityistä sairastumisen vaaraa aiheuttavan työn, vajaakuntoisten ja määrävuosin tehtävien tarkastusten välillä ovat jo nyt hämärtyneet. Aiemman Sinisen kirjan alaotsikkona oli terveystarkastukset erityistä sairastumisen vaaraa aiheuttavassa työssä. Uuden Sinisen kirjan alaotsikkona on terveystarkastukset työterveyshuollossa.

Uuden Sinisen kirjan suosituksista on vaikea useankin altisteen osalta tunnistaa, milloin tarkastus tulisi tehdä erityisen sairastumisen vaaraa aiheuttavan työn takia ja milloin muusta syystä. Lisäksi useisiin altistekohtaisiin tarkastuksiin suositellaan tutkimuksia, joita käytetään myös yleisten kansansairauksien seulontaan.

Käytännössä työterveyshuollot toimivat niin, että samalla terveystarkastuskerralla seulotaan yleiset kansansairaudet (eli mitataan verenpaine, kolesteroli ja arvioidaan diabeteksen riskitekijöitä) ja tehdään mahdolliset tutkimukset erityistä sairastumisen vaaraa aiheuttavasta työstä, esim. tutkitaan melutyössä kuulo tai otetaan spirometria työssä, jossa on astmavaara. Näiden holististen terveystarkastusten sisältö ei ole pelkkää tarkastusta, vaan huomattava osa ajasta voi kulua työolosuhteista johtuvien haittojen selvittämiseen, terveyskasvatukseen, sairauksien hoitoon tai työpaikan psykososiaalisten olosuhteiden selvittämiseen.

Mitä tilalle?

Ehdotamme nykyisen tilanteen sijaan säännöllisesti toistuvia työssä olevien työntekijöiden terveystarkastuksia, jotka pääsääntöisesti tehtäisiin 3–5 vuoden välein joko yksilöllisen aikataulun mukaisesti tai työyksikkökohtaisesti. Tällaisen terveystarkastuksen sisältö määräytyisi työstä, iästä, sukupuolesta, sairauksista ja elintavoista.

Tällainen terveystarkastus sisältäisi ne tarkastukset, jotka aiheutuvat työolosuhteista, työntekijän sairauksista ja muista ominaisuuksista sekä myös näiden yhdistelmistä. Tällöin esimerkiksi voitaisiin sopia, että vähäisessä pölyaltistuksessa tupakoitsijoille tehdään spirometria muita herkemmin tai tiheämmin.

Tässä terveystarkastuksessa arvioitaisiin mahdollisimman luotettavalla tavalla yksilön terveysvaarat. Esimerkiksi diabeteksen ja sydän- ja verisuonisairauksien yksilökohtaisen vaaran arvioon on jo nyt olemassa riittävät työvälineet. Terveysvaarojen arvioinnin perusteella terveystarkastuksessa sovittaisiin keinot terveysvaaran pienentämiseksi ja tilanteen seuranta. Esimerkiksi kolesteroli- ja verenpainelääkityksen aloittamispäätökset voisivat perustua kaikkien tunnettujen merkittävien riskitekijöiden kokonaisuuden arviointiin eikä yksittäisiin raja-arvoihin.

Jos terveystarkastukset tehdään työyksikkökohtaisesti, terveystarkastusten tuloksista voidaan laatia yhteenvetoja, joilla yritys, sen johto ja työsuojeluorganisaatio, seuraavat henkilöstön terveydentilaa ja työkykyä. Samalla saadaan tietoa mahdollisista kehittämiskohteista ja tarvittaessa voidaan perustella myös työympäristön kehittämisehdotuksia.

Mikä muuttuisi?

Monissa työterveyshuolloissa toimitaan jo kuvatulla tavalla eikä mitään esteitä kyseiseen toimintatapaan ole. Mikä siis muuttuisi jos lainsäädäntöä muutettaisiin?

Lainsäädännön muuttamiseen on ainakin kaksi painavaa perustetta. Jos vanha lainsäädäntö ei vastaa nykyisin hyväksi koettua käytäntöä, vanhalla lainsäädännöllä ei ole mitään käyttöä ja se voi pahimmillaan aiheuttaa vain harmia ja tarpeettomia ristiriitaisuuksia.

Toinen perustelu on painavampi. Jos edellä kuvattu yhden terveystarkastuksen käytäntö korvaisi myös lainsäädännössä nykyiset säädökset, tätä yhtä terveystarkastusta, sen työkaluja ja vaikuttavuutta kehitettäisiin ja tutkittaisiin aktiivisesti eikä kyse olisi pelkästään työterveyshuoltojen oman työnsä järkiperäistämisestä.