ICOH 2006 – ensikertalaisen kokemuksia maailmankongressista

On mistä valita

Viiden päivän kongressissa oli päivittäin kymmeniä sessioita ja kaikkineen satoja esityksiä. Aiheet vaihtelivat työterveyshuollon globalisoitumisen haasteista nanopartikkelien mittaamiseen. Itse osallistuin avajaisluentojen ja tervetuliaiskokkareiden lisäksi kahden päivän luennoille. Itse kongressikeskus oli valtava monihallinen Fiera di Milano, jonne oikean oven löytäminen muodostui helteessä melkoiseksi patikkaretkeksi. Rekisteröityminen meni hienosti ja oma nimikortti oli mukava löytää. Laukussa oli materiaalia monta kiloa, onneksi joukossa oli monta cd-levykettä, joilta löytyi abstraktikirjankin sisältö. Aamuisin oli yhteinen plenary-sessio: avainpuhujien esityksiä, jotka olivat hyvin valmisteltuja, perusteellisia ja aiheet yleisesti kiinnostavia, kuten Työterveyshuollon ajankohtaiset haasteet, Työelämän muutokset ja stressin hallinta, Tasa-arvon toteutuminen sairastuvuudessa ja työterveyshuollon resurssien jakaantumisessa. Sen sijaan seuraavaksi aamupäivän täyttäneet 'semiplenaryt' olivat melkoista sillisalaattia, niitä oli vain kaksi joista valita ja luennoilla ei ollut mitään yhteistä nimittäjää. Ilmeisesti oli edelleen tavoite käsitellä tärkeitä laajasti kiinnostavia aiheita mutta oli hassua ensin kuunnella Yhdysvaltojen NIOSH- tutkimuslaitoksen apulaisjohtajan puhuvan kuin alaisilleen siitä miten tutkimussektoreiden jakoa on muutettu erilaiseksi, ja seuraavaksi suomalaista esitystä ikääntymisestä, sitten italialaista esitystä sosiaaliluokan vaikutuksesta työssä sairastumiseen. Vaihtoehtoisessa sessiossa puolestaan olisi työhyvinvointiluennon jälkeen seurannut esitys sotapalveluksessa olleiden pitkän tähtäimen (sanonta sopinee tähän yhteyteen) terveydestä.

Iltapäivisin oli aihepiireittäin useita sessioita joista valita, noin kymmenen esitystä kussakin. Aiheina olivat esim. TULE- sairaudet , Terveydenhuollon työntekijöiden terveys, Melu ja työ, Toksikologiaa ja biomonitorointia, Ammattitautidiagnostiikkaa, Käypiä hoitolinjoja , Lapsityö. Toksikologia ja biomonitorointi olisi voinut kiinnostaa, erityisesti metalliala, koska hoitelen sitä jonkinverran työssäni; enemmän kuitenkin jonkinlaisina katsauksina. Katsausten sijaan esitysten otsikot povasivat esityksiä suppeista tutkimuksista kadmiumin luustovaikutuksista Kiinassa, styreenin altistumismittauksiin Italiassa ja metanolimyrkytyksen hoitoon taas Kiinassa. Tokihan altistumisen vaarat usein ovat samat riippumatta kansallisuudesta tai asuinmaasta.

Käypiä hoitolinjoja käsittelevässä sessiossa taas otsikoina oli riskialttiiden työntekijöiden käsittely (!?) Italiassa, asbestiseurantaa Espanjassa, toimistoergonomian arviointia Intiassa, kampaajien terveysriskien seurantatyökalu Australiasta, puhelinkeskusten työterveyshuoltoa Ruotsissa. Nämä vain esimerkkeinä siitä että aiheita löytyy joka alalta, mutta ei kovin helposti omaksuttavina koosteina. Hyviä esityksiä on paljon joukossa, etukäteen voi otsikosta olla mahdoton tietää mitä sisältö yleensäkin käsittelee eikä esityksen tasoa voi etukäteen arvata.

Valitsin terveyspalvelujen tutkimusta ja sen arviointia käsittelevän luentosarjan, mutta odotin jotain muuta kuin eri maiden työterveyshuoltohenkilökunnan määrän esittelyä. Toki oli kiinnostavaa nähdä että Makedonian ja Serbian naisedustajat esiintyivät selkeällä englannilla sujuvasti ja sopivat samaan sessioon. Totesinpa kuinka englannin eri murteiden seuraaminen häiritsee itse esityksen seuraamista, joka Mr. Bekellä Etelä-Afrikastakin sisälsi kadehdittavan systemaattisen näköisiä taulukoita työterveyshuollon vaikuttavuuden arviointiin.

Samalla huomasin että ellei esiintyjän työ ole yhtään tuttua entuudestaan, ei hienoistakaan kaavioista yhdellä istumalla pysty omaksumaan mitään. Toisaalta vahvistui vanha huomioni, että kukin esiintyjä puhuu aina samasta omasta aiheestaan ja sama sisältö sovitetaan tarvittaessa eri otsikon alle. Tämä on ymmärrettävää, yleensähän luento sisältää oman tutkimustyön esittelyä eikä ihmisen työuraan kovin monta eri tutkimusaihetta mahdu. Tämä pitää kuitenkin muistaa jos on kyseisen ihmisen esityksen jo aiemmin hyvin kuunnellut eikä välitä kertauksesta. Onkin taitolaji valita esitys jonka aihe on tarpeeksi tuttu mutta riittävästi uusi.

Jotkut esiintyjät ovat aina luotettavia ja näistä kyllä huhu hyvin kiersi suomalaiskollegojen kesken vaikkei luennoitsija ollut itselle entuudestaan tuttu.

Kenttätyötä terveyspalvelujen selvittämiseksi

Italian työterveyshuollosta ei oikein luennoilla tullut selvää, paitsi että perinteet ovat pitkät ja pidemmät kuin meillä. Yritin sitten nykykäytännöistä saada kuvaa haastattelemalla Italiassa yli 40 vuotta työskennellytta ja Milanossa asuvaa sukulaisrouvaa, jonka luona kävin illastamassa. Hän on eläkeiän ohittanut mutta aktiivisti työssä tutustuttamassa suomalaisia yrityksiä Italian työtapoihin itseoppineena oppaana. Oli kiinnostavaa kuulla että suurin osa italian tuotannosta tapahtuu pk- yrityksissä, jotka toimivat edelleen parin hengen nyrkkipajoina ja perheyrityksinä maaseudulla, mutta ovat jo perinteisesti osanneet verkostoitua niin että yksi paja tekee laatutuolin jalkoja, toinen selkänojia ja kolmas istuimia. Ja näiden markkinointi onnistuu maailmanlaajuisesti! Täti ei sinänsä ollut perehtynyt työterveyshuollon palveluihin, mutta kertoi itse käyttävänsä vanhaa tuttua omalääkäriä, ja ymmärsin että omalääkärit ovat ilmaisia ja sellaisen saa valita privaattilääkäristä. Tämä tekee kunnalle työtä ostopalveluna ja saa tehdä labra- ja rtg-ja myös erikoislääkärilähetteitä ilmaiselle lääkärille (sic!) terveyskeskukseen.

Sittemmin haastattelin vajavaisella italiantaidollani taksinkuljettajaa, jolla ei myöskään yrittäjänä ollut tietoa työterveyshuollosta, mutta joka sanoi sen sijaan että omalääkäreille on pitkät jonot ja samoin tutkimuksiin ja hän kertoi käyvänsä diabeteksen ym hoidossa yksityislääkärillä, jolla käynti maksaa 150 euroa. Näiden käsitysten välistä löytynee jonkinlainen totuus.

Mitä jäi käteen

… paitsi ne viisi kg kurssimateriaalia…

Parasta kokousantia oli valtavasta Milanon kongressista huolimatta kuitenkin Lago Maggioressa pidetyn presymposiumin luennot (ja tauot). Suomalaisten esityksiä on helppo suhteuttaa omaan työhön ja omaksua kun ne ovat samasta kulttuurista ja saman lainsäädännön piirissä toimimisesta nousevia. Pidän tärkeänä että jatkossakin kansainvälisten kokousten kyljessä pidetään suomalaisten oma kokous, josta ammentaa vertaistukea ja tietoa rennossa ilmapiirissä.

Kaikkineen suosittelen lämpimästi ICOH-kokousta kaikille työterveyshuollon piirissä toimiville! Seuraava kokous on vuonna 2009 Etelä- Afrikassa, ja kohtahan ilmoittautuminen hotelleihin ja safaramatkoille onkin jo ajankohtaista…