Työpaikkavierailu Rattin silkkitehtaalle 9.6.2006

Taustaa

Antonio Ratti Silk Weaving –yhtiö perustettiin vuonna 1945. Yritys on tunnettu luonnonkuiduistaan ja innovatiivisista kangas-sekoituksistaan, kudontatyyleistään ja paino-kuvioistaan. Tyyli, tutkimus, koulutus, keskittyminen kansainvälisiin markkinoihin, organisaatiomalli sekä laatu ovat avaintekijöitä strategisessa suunnittelussa.

Yritys on vuosien varrella laajentunut kansainväliseksi. Tehtaita ja liikkeitä on useissa eri maissa. Joka vuosi luodaan 5000 uutta mallia jo arkistoissa olevan 170 000 mallin lisäksi. Ratti ja Como-järven alue ovat Euroopan silkkikankaan tuotannon keskus. Kodinsisustuskankaat, solmiot, huivit sekä naisten vaatekankaat ovat Rattin ylellisyystuotteiden tuotannon kulmakiviä. Antonio Ratti -säätiön tekstiilimuseo sijaitsee ihastuttavan Comon kaupungin keskustassa. Antonio Ratti aloitti vanhojen kankaiden keräilyn jo 1960-luvulla. Hän osti arkeologisia löytöjä sekä vanhoja kangaskirjastoja suunnittelijoiden inspiraation lähteeksi ja esimerkeiksi. Säätiön ylläpitämä museo perustettiin vuonna 1986. Museon tarkoitus ei ollut vain säilyttää ja entisöidä vanhoja kankaita, vaan myös inspiroida suunnittelijoita. Siellä on nähtävillä se taito ja tekniikka, joka jo aikoja sitten hallittiin – ja joka joissakin tapauksissa ei tänä päivänäkään ole vielä selvillä. Kokoelmassa on huimat 403 000 vanhaa tekstiilinäytettä. Vanhimmat kankaat ovat 1400-luvulta. Nykytekniikan ansiosta kankaat ovat helposti nähtävissä multimediaesityksenä, ja sen vuoksi museossa vieraileekin usein huippumuotitalojen suunnittelijoita ideoita hakemassa. Museon opas esitteli meille osan aarteistaan. Kankaat olivat kauniita ja edelleen värikkäitä. Menneiden aikojen osaaminen oli hämmästyttävää.

Työpaikkavierailulla

Aurinkoisena aamuna kauniin Lago Maggiore -järven rannalta lähti bussillinen silkkikankaan valmistuksesta kiinnostuneita kohti Comon kaupunkia noin puolentoista tunnin ajomatkan päähän. Matka meni joutuisasti, onneksi ilmastoidussa bussissa, pohjoisen Italian upeita maisemia katsellen. Perillä tehtaalla meidät vastaanotti italialainen herrasmies, tehtaan tuotantopäällikkö. Paikallisen oppaamme Maarit Kerojärven ansiosta kommunikaatio sujui, koska yli 20 vuotta Italiassa asuneena hänellä olivat kieli ja kulttuurintuntemus hallussaan.

Vierailumme varsinainen kohde oli Rattin värjäämö, jossa työskenteli 650 työntekijää, joista 1/3 on naisia. Työtä tehdään 1-, 2- ja 3-vuorotyönä. Naiset eivät isäntämme mukaan tee yötyötä, sillä heidän paikkansa on öisin kotona lasten kanssa. Työtapaturmia sattuu ilmeisesti vähän ja ammattitautejakaan ei viimeaikoina enää ole ollut. Isäntämme kertoi, että parikymmentä vuotta sitten ilmeni satakunta tietyn väriaineen aiheuttamaa eturauhassyöpää. (Tosin kuulijat pohtivat paluubussissa, josko kyseessä olisi kuitenkin ollut virtsarakkosyöpä). Sen jälkeen kun kyseinen väriaine poistettiin käytöstä, ei tapauksia ole ollut. Muutamia vuosia sitten erään väriaineen valmistaja muutti seosta tiedottamatta tehtaalle ja useat työntekijät saivat allergisen ihottuman. Nykyään väriaineet valmistetaan muualla ja niiden mukana on selostus, jossa on lueteltu tuotteen sisältämät ainesosat. Lisäksi tehtaalla on oma laboratorio, joka tutkii tuotteiden sisällön. Tehtaan käyttämät väriaineet ovat isäntämme mukaan vesiliukoisia kemiallisia yhdisteitä.

Tehtaalla on sairaanhoitaja koko ajan ja lääkäri käy kaksi kertaa viikossa.

Painettava valmis kangas tulee muualta. Kankaat värjätään värjäyslinjassa. Kankaan painatukseen liittyy paljon käsityötä, vaikka nykytekniikan ansiosta sitä on voitu automatisoida. Tehtaalla on automaattinen uudempi sekä vanha kankaanpainatuslinja. Painatuksen jälkeen painovärit kiinnitetään noin 105 C-asteen kuumuudessa, minkä jälkeen kankaat pestään pitkissä pesulinjoissa ylimääräisten kemikaalien poistamiseksi. Linjan toisesta päästä kangas jatkaa matkaansa kuivana valmiina kankaana leikkaamoon, jossa ikävä kyllä emme päässeet vierailemaan.

Isäntämme johdolla joukko siirtyi sulavasti paikasta toiseen. Tehtaan sisääntuloaulassa vieraita vastaanottavat 1800-luvulta peräisin olevat puiset sapluunat, jotka ovat puuhun kaivertamisen mestarinäytteitä. Isäntämme antoi luvan kuvaamiseen tehdaskierroksen aikana, ja kuvattavaa riitti ainakin salamavalojen välkehdinnästä päätellen.

Ammatillisia silmäyksiä

Kankaan värjäyksessä ja pesulinjoilla vallitsi melkoinen melu. Ilma oli lämmin ja kostea, joten paita liimautui yhä tiukemmin selkään kiinni. Huomiota kiinnitti, ettei kukaan työntekijöistä näyttänyt käyttävän kuulonsuojaimia. Eräällä kollegalla oli matkapuhelimessaan melumittari, joka näytti kyseisessä tilassa äänen voimakkuudeksi 93 dB. Hänen mukaansa muuallakin tehdasalueella melutaso ylitti pääsääntöisesti 90 dB. Kankaanpainatuslinjoilla työtä tehdään edelleen paljon käsin, vaikka osa linjoista onkin enemmän automatisoitu. Painatustyössä joutuu työskentelemään etukumarassa asennossa olkavarret vaakatason yläpuolella. Väriaine annostellaan käsin sapluunaan, josta kone levittää sen tasaista jälkeä tehden. Yhden kankaan painatukseen voi kuulua useita eri värejä, joten sapluunoita joudutaan vaihtelemaan myös useasti. Sapluunat olivat kooltaan noin 1.5 m x 3 m. Käytön jälkeen sapluunat pestiin välittömästi korkeapaine-pesussa vedellä ilman kemikaaleja. Painatus vaatii tarkkuutta, jotta kuviot tulevat kohdalleen. Vanhan puolen kankaan-painatuslinjalla oli melko voimakas liuottimen tuoksu, vaikka isäntämme kertoikin väriaineiden olevan vesiliukoisia. Väriaineita säilytettiin linjan päässä lattialla avonaisissa astioissa ja juuri tällä alueella haju oli voimakkain. Väriseosten teko on nykyään tietokoneohjelmoitu, joten värisävyt pysyvät samoina. Painatustyössä ei näyttänyt olevan käytössä hengityssuojaimia eikä liioin suojakäsineitä.

Johtopäätökset

Suomalaisen hyvän työterveyshuolto-käytännön, Työterveyshuoltolain ja Työturvallisuuslain nojalla vierailun aikana tuli esiin useita näkökohtia, joihin suomalainen työterveyslääkäri kiinnittäisi huomioita. Työssä esiintyy erilaisia kemiallisia altisteita, työ on meluista, työolosuhteet paikoin kosteat ja lämpimät, osa työntekijöistä tekee yötyötä ja epäergonomiset työasennot kuormittavat selkää ja olkapäitä.

Tehtaan tiloissa yleisilme oli siisti ja valoisa. Suomalainen työterveyslääkäri suositteleekin, että työpaikalla tehdään melumittauksia ja ohjeistetaan työntekijöitä melun haitoista ja kuulonsuojaimien käytön tärkeydestä. Lisäksi suositellaan säännöllisin väliajoin kuulon mittausta EU:n kuulodirektiivin mukaan liian korkealle melutasolle altistuvilta. Lämpötilamittausten perusteella ohjeistetaan työntekijöitä tarvittaessa tauottamaan työtään sopivin ajoin. Työfysioterapeutin konsultaatio työergonomiasta olisi paikallaan. Suojakäsineiden käyttöä suositellaan kosteissa töissä sekä käsiteltäessä kemikaaleja. Vanhan kankaanpainatuslinjan alueella olisi hyvä tehdä ilmasta liuotinaineiden pitoisuusmittauksia, joiden perusteella ohjeistetaan asianmukaisen hengityssuojaimen käyttö. Väriainesankoja ei pitäisi säilyttää ilman kantta, tai ainakin mahdollisuuksien mukaan ilmastoiduissa kaapeissa. Yötyötä tekeville suositellaan säännöllistä terveydentilan seurantaa.

Työterveyshuolto kohtaa edelleen haasteita, ja sen kehitys ei ole vielä kaikissa maissa samalla tasolla kuin Suomessa.

Vierailu oli mielenkiintoinen katsaus toisen maan työskentelyolosuhteisiin ja työhön, jossa esiintyy erilaisia altisteita.

Kiitos Suomen Työterveyslääkäri-yhdistykselle.