Näyttöruutu

Silmätippojen aloitusta voi lykätä

Antibioottia sisältäviä silmätippoja määrätään yleisesti sidekalvontulehdukseen, vaikka tiedetään, että suuri osa niistä paranee itsestään. Englantilaisessa tutkimuksessa satunnaistettiin kolmesataa lasta ja aikuista saamaan kloramfenikolipitoisia silmätippoja joko heti tai ei ollenkaan tai ohjeella aloittaa tipat kolmen päivän päästä jos tulehdus ei sitä ennen parane.

Tietoja kerättiin potilaspäiväkirjoilla kahden viikon ajalta. Antibioottitippoja oli lopulta käyttänyt heti määräyksen saaneista 99%, ilman tippamääräystä jääneistä 30% ja odotuskehotuksen saaneista 53%. Oireiden vaikeusaste oli kaikissa ryhmissä samaa luokkaa. Kohtalaisten oireiden kesto oli heti-tipat-ryhmässä 3,3 päivää, odotuskehoituksen saaneista 3,9 päivää ja ilman tippoja jätetyillä 4,8 päivää.

Antibioottitippojen aloitusta voitaneen siis turvallisesti lykätä muutamalla päivällä. Samalla vähennetään medikalisaatiota ja antibioottiresistenssin kehittymisen riskiä.

Viite «Hazel A Everitt, Paul S Little, and Peter W F Smith. A randomised controlled trial of management strategies for acute infective conjunctivitis in general practice. BMJ 2006; 333: 321.»1

Sydäninfarktin jälkeen kahdessa viikossa töihin

Australiassa satunnaistettiin 142 potilasta sydäninfarktin trombolyysihoidon jälkeen kahteen ryhmään. Toiselle ryhmälle järjestettiin tavanomainen sydänpotilaan kuntoutus ja työhönpaluu kuuden viikon kohdalla. Toinen ryhmä jätettiin ilman kuntoutusta ja he saivat kehotuksen palata töihin kahden viikon sairausloman jälkeen. Tutkimukseen otettiin vain potilaita, joilla ei sairaalahoidon päättyessä ollut rintakipuja eikä merkkejä sydämen vajaatoiminnasta.

Kuuden kuukauden seurannassa ryhmien välillä ei ollut eroja uusintainfarktien tai revaskularisaatioiden määrässä, vasemman kammion toiminnassa, painossa eikä elintavoissa. Kirjoittajien mukaan ainakin alhaisen riskin sydäninfarktipotilaat voivat turvallisesti palata töihin jo kahden viikon kuluttua.

Viite «Kovoor P, Lee AK, Carrozzi F, Wiseman V, Byth K, Zecchin R, Dickson C, King M, Hall J, Ross DL, Uther JB, Denniss AR. Return to full normal activities including work at two weeks after acute myocardia»2

Pitkäkestoinen työstressi ja metabolinen oireyhtymä

Stressin ja lihavuuden yhteydestä on jo alettu puhua, nyt on saatu lisää vahvistusta ilmiöiden syy-seuraussuhteelle.

Yli 10 000:n Lontoossa julkishallinnossa työskentelevän henkilön tietoja on kerätty haastatteluin ja tutkimuksin 1980- ja -90-luvuilla. Tästä aineistosta kerättiin tiedot itse arvioidusta työstressistä 14:n vuoden ajalta ja kliinisessä tutkimuksessa todetuista metabolisista oireyhtymistä.

Työstressin ja metabolisen oireyhtymän esiintymisen riskin välillä todettiin annos-vastesuhde, joka lisää ilmiön syy-seuraussuhteen todennäköisyyttä. Tämä havainto oli riippumaton kaikista muista sekoittavista riskitekijöistä. Pitkäkestoisesta työstressistä (stressiä esiintyi ainakin kolmella eri mittauskerralla) kärsivillä oli yli kaksinkertainen todennäköisyys saada metabolinen oireyhtymä verrattuna niihin, jotka eivät työstressiä kokeneet.

Viite «Chandola T, Brunner E, Marmot M. Chronic stress at work and the metabolic syndrome: prospective study. BMJ. 2006 Mar 4;332(7540):521-5. Epub 2006 Jan 20.»3