Markku Lehdon avauspuheenvuoro
Esityksensä aluksi sosiaali- ja terveysministeriön kansliapäällikkö Lehto kiitteli tilaisuuden järjestäjiä otsikon antamista mahdollisuuksia. Hän aloitti 60 vuoden takaisista työolosuhteista ja niissä tapahtuneesta kehityksestä. Työoloissa oli paljon terveysriskejä aiheuttavia tekijöitä, mutta samoja tekijöitä esiintyy edelleenkin, joskin vähäisemmässä määrin. Uutena asiana ovat tulleet esiin henkiset ongelmat, erityisesti masennus, joka on lisääntynyt työkyvyttömyyden aiheuttajana.
Lehdon mukaan paradoksina voidaan pitää sitä, että kun vuonna 1960 työelämässä oli mukana suomalaisista miehistä 80 % 60–64 vuotiaista, oli tuo %-luku 25 vuonna 1995. Kehitykseen on varmaan monia syitä, esimerksi tuotantorakenteen muutos agraaritaloudesta teollisuus- ja palveluelinkeinojen talouteen. Myös vaihtoehdot työssäkäynnin rinnalla ovat lisääntyneet. Kaikkiaan työterveys- ja työsuojelutyössä on tehty paljon ja saatu aikaan hyviä tuloksia ja siitä kiitos kuuluu myös työterveyslääkäreille.
Suomi on edelläkävijä ikääntyvien työssäkäynnin edistämisessä
Tänä vuonna Suomen toimiessa EU puheenjohtajana, järjestettiin epävirallinen ministerikokous, jossa pohdittiin miten työelämässä pysyttäisiin pidempään. Suomi on menestynyt tässä työssä kansainvälisesti hyvin. Osoituksena siitä Suomen valtiolle myönnettiin 150 000 € suuruinen kansainvälinen Bertelsmann säätiön -palkinto näistä saavutuksista, loppusuoralla vastassa oli Australia. Palkinnon myöntämisen yhteydessä Suomen ponnisteluja työelämään osallistumisen pidentämisessä arvioitiin:
- järjestelmällisiksi ja kattaviksi
- hyvään eri osapuolten yhteistoimintaan perustuviksi
- erilaisia keinoja hyödyntäviksi (mm. viestintä ja lainsäädännön muuttaminen)
- huomioon on otettu niin toimintakyky, työolot ja työn organisointi kuin sosiaaliturvakin
- yhteistyötä on saatu aikaan kolmikantaperiaatteella kohtuullisessa aikataulussa
Lopputuloksena on ollut ikääntyneiden työntekijöiden työllisyysasteen nousu sekä eläkeiän nousu.
Kuinka tästä eteenpäin
Toinen kysymys on sitten, riittävätkö saavutetut tulokset? Voidaan sanoa, että kyseessä on hyvä alku, mutta ei riittävä. Täysin tyytyväisiä ei voida olla eikä tulevaisuuden kustannuksia voida varmuudella pitää kohtuullisina jo toteutetuilla toimenpiteillä.
Yhtenä huolena on ollut työterveyshenkilöstön riittävyys. Työterveyslääkäreiden koulutusvajaus on ollut ilmeinen ja koulutusmääriä onkin lisätty. Samalla myös koulutuksen sisällön tulee olla sellaista että ammattitaito on hyvä.
Työterveyshuollon organisoinnissa a priori mikään vaihtoehto ei ole toista parempi. Olennaista on työnantajan, työntekijöiden ja työterveyshuollon yhteistyön hyvä järjestäminen. Tässä on edelleen toivomisen varaa.
Asioiden hoidossa yhteistyöhalua on myös STM:n taholla. Paremmat työolot, sairauksien ehkäisy ja sairauspoissaolojen alentaminen ja sitä kautta työuran pidentäminen on oltava työterveyshuollon tavoite. Varhainen puuttuminen ja avoimuus sekä hyvä yhteistyö ja luottamus ovat avainasemassa tässä työssä.
kimmo.rasanenehilainen.fi